perjantai 27. marraskuuta 2015

Vähän joulua - litet jul

Heissan :)

Tänään laittelin vähän lisää valoja pikkujoulua varten. Tähän todella pimeään päivään valot loivatkin mukavaa tunnelmaa, sillä otin pienen varaslähdon ja sytytinkin ne jo tänään.

Har  pyntat för första adventen i dag. Litet ljusslingor mm.





Tervetuloa adventti. - Adventen är välkommen.








Illalla vielä kuumaa glögiä ja sitten saunaan. - På kvällen ännu litet glög och sen till bastu.

Tämä pieni varaslähtö siksi, että huomenna lähdemme aamulla Tallinnaan joulumarkkinoille. -  Har tjuvstartat för i mårgon ska vi till Tallin till julmarknaden.

Nyt tuulee kovaa, mitenköhän huomenna? - Nu blåsar det hårdt, hur ska det vara i mårgon?

Ihanaa pikkujouluviikonloppua ystävät :) - Ha ett härligt adventveckoslut kära vänner :) Kram Maija


torstai 26. marraskuuta 2015

Mistä tavoitan joulun tunnelman?

Heissan!


Marraskuu alkaa olla loppusuoralla ja kohta sytytetään ensimmäinen kynttilä adventtikynttelikköön ja lauletaan Hoosiannaa. Enää neljä viikkoa jouluun. Jouluvalmisteluja on tehty pikkuhiljaa. On tehty joululahjoja, laatikoita, hiukan jo laiteltu jouluvaloja pikkujouluna sytytettäväksi, vähän siivousta aloiteltu. Kohta joulukiireet alkavat olla totisinta totta.

Vaan mistä tavottaisi joulun tunnelman? Lapsena se ei ollut vaikeaa. Olen aina rakastanut joulua ja ollut jouluihminen. Rakastan joulua vieläkin. Mutta miksi tänä vuonna jouluntuntu antaa odotuttaa itseään?

En löytänyt joulun tunnelmaa viime viikonloppuna kotikaupunkimme joulmarkkinoilta. En sisustuskaupan kaikkien kauniiden tavaroiden joukosta. En pettymyksekseni tänään Ikeasta, vaikka joulupöytiä oli katettuna toinen toistaan kauniimpia. En kuuman glögin höyryävästä tuoksusta. En joululauluista, joita olen kuunnellut jo muutaman viikon. - Tosin Ave Maria saa mielen herkistymään kuten myös Taivas sylissäni. - En joululahjojen tekemisestä. En jouluvalojen asettelemisesta.


Vaan mistä tuon tunnelman löytäisin? Löytyyko se, kun ensimmäisenä adventtina lauletaan Hoosiannaa? Löytyykö se tänä iltana, kun uunissa paistuvien lanttulaatikoiden tuoksu leviää kotiimme? Löytyykö se, kun sytyteään ensimmäinen adventtikynttilä? Löytyykö se lapsenlapsen kirkkaista silmistä, kun lautetaan tip-tap-laulua ja jutellaan tontuista? Löytyykö se oman perheen kesken vietetyistä koti-illoista, kun tunnelmoidaan yhdessä? Löytyykö se, kun oman äidin kanssa keskustellaan kaappien siivouksesta? Löytyykö se Tallinnan tai Turun joulumarkkinoilta, kun vain ahkerasti jaksaa kiertää? Löytyisikö se, jos maa saisi valkean lumihunnun tänne mustaakin mustempaan Lounais-Suomeen? Löytyisikö se, jos kirjottaisin kirjeen joulupukille?
Löytyykö se?


Mutta ainahan se joulumieli on löytynyt. Ennemmin tai myöhemmin. Niin uskon tapahtuvan tänäkin vuonna.

Tunnelmaa torstai-iltaanne :) Maija

maanantai 23. marraskuuta 2015

Oman kaupungin joulumarkkinoilla

Heippa!

Lauantai-iltana luonto sai puuterilumikuorrutuksen kuin tilauksesta. Eilen varmasti monella paikkakunnalla järjestettiin vuoden ensimmäisiä joulumarkkinoita. Niin meilläkin. Vanhan kivikirkkomme kupeessa, suuren joulukuusen katveessa. Tyttären kanssa pistäydyimme tunnelmaa haistelemaan ja tarjontaan tutustumaan. Väkeä oli lähtenyt liikkeelle sankoin joukoin, mikä onkin mukavaa, kun kerran jotain paikkakunnalla järjestetään. Itse en aivan vielä saanut joulutunnelman reunasta kiinni, mutta ehtii sitä vielä.

Tadokkaita käsitöitä, leivonnaisia, jauhoja, koristeita, joulupuuroa, kahvia, joulupukki, joulumusiikkia, piparkakkutalokilpailu, askartelua, metrilakua, karuselli. Mm. näistä oli tämän vuoden kaupnkimme joulumarkkinat tehty.













Piparkakkutalokilpailussa suosikkini oli ehdottomasti tämä joulupukin nukkekoti, jossa joulupukki joko keräsi voimiaan tulevaan kierrokseen tai oli jo uupunut matkastaan. Sokerimassasta oli muovailtu pikkutarkkoja, huolellatehtyjä yksityiskohtia kodikkaaseen kotiin.





Joulupukkikin tavattiin.


Pitäkää huolta itsestänne ja nauttikaa alkaneesta viikosta :) Maija

lauantai 21. marraskuuta 2015

Lumihiutaleiden leikkiä - kun maa sai ensilumen


Moikka moi!

Nyt jos koskaan oli viimeistään aika lähteä sienimetsään. Nyt, kun jo suuri osa Suomea on saanut lumipeitteen.  Koska syksy oli pitkään niin kuiva ainakin täällä meillä Lounais-Suomessa, eivät suppilovahverotkaan oikein jaksaneet kasvaa. Odottelin syyssateita ja  nyt tämän poikkeuksellisen lämpimän syksyn pikkuhiljaa kääntyessä ehkä kylmempään suuntaan, ehdotin miehelleni, että lähtisimme katsomaan löytyisikö yhtään sieniä. Kovin korkealla odotuksemme eivät olleet. No, eipä haitannut, kuitenkin olisi tullut tehtyä reipas ulkoilulenkki raikkaassa säässä.

Hämmästykseksemme lähtiessämme syksyn ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat ilmassa kiireellä, mutta ehtiessään maahan sulivat heti pois. Jatkoimme tuttua polkua metsään. Olemme siitä onnekkaita, että voimme vain kotoa poiketa metsään. Hyvät sieni- ja marja-apajat ovat aivan kotiovella. Outoa oli lähteä sienimetsään rukkaset kädessä ja lumihiutaleiden lennellessä, mutta nuo suppilovahverot ovat niin myöhäissyksyn sieniä, että mahdollista tämäkin on. Josku olen vielä joulukuuussa, kun on ollut lumetonta, poiminut suppilovahveroita.

Iloksemme löysimme heti metsään päästyämme ensimmäiset sienet ja niitähän löytyi lisää ja lisää edetessämme syvemmälle metsään. Sormet kohmeessa poimimme suppilovahveroita. Välillä oli pakko puhallella sormia ja hieroa käsiä yhteen. Välillä oli pakko laittaa rukkaset käteen ja antaa sormien lämmetä. Aikamoista sienestystä!










Iso kasahan noita nyt on tuossa, mutta entäs pannullakäyttämisen jälkeen?




 Sienimetsältä palatessamme maisema näytti niin marraskuiselta.


Ja vielä viikolla näin satumaiselta.

Sisarentyttäreni, joka asuu Lapissa, kirjoittaa kolumneja naapurikaupungin lehteen. Viimeeksi hän kirjoitti ihastuttavan jutun lumesta. Hän kuvaili oikein osuvasti tunnelmaa koululuokassa ensilumen sataessa. Sitä hetkeä, kun joku huutaa, että sataa lunta. Nyt illan jo hämärtyessä tyttäreni huomasi, että maa on valkoinen. Ikkunaanhan minäkin aivan vaiston varaisesti riensin. Kuin lapsena. Ja voi kuinka kauniilta maisema näyttikään. Istuimme miehen kanssa kynttilänvalossa katsellen lumihiutaleiden leikkiä. Milloin tuulen voimasta kaikki hiutaleet kiirehtivät samaan suuntaan aivan kuin leikkien nattaa (lue hippaa) huutaen ja kiljuen. Tai kuka mihinkin suuntaan piilosta leikkien ja sopivaa piilopaikka etsien. Välillä taas rauhallisesti kuljeskellen sinne tänne kuin valssia jäällä tanssien. Suuria valkoisia lumihiutaleita katulampun valokiilassa. Tekisikö meli pyydystää yksi kielelle sulamaan?

Tuuli on aika voimakasta ja täällä valot vilkkuvat. Saadaankohan loppuiltaa viettää kynttilänvalossa?

Ihanaa marraskuista viikonloppua rakkaat ystäväni :) t.Maija



keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vanhasta uutta

Heippa!

No nyt on puuhailtu, ekoiltu, tuunaltu ja uudistettu. Minulla on ollu työn alla, ts.ajatuksissa, jo kuukausia kahden rahin uudelleen verhoilu. Ostimme takahuoneeseen uudet nojatuolit, mutta ajattelin, että rahit pystyn päällystäämään helposti itse.Tuumasta toimeen -periaatteen toteuttaminen vaan kesti hetken. Uskallanko leikata kankaan, ettei se menisi piloille, että siitä kankaasta riittäisi molempiin raheihin ja uskallanko sitten käyttää työkaveriltani lainaamaa nitojaa? Ei siis tavallista paperinitojaa. Lopulta kuitenkin uskalsin hommaan ryhtyä ja se olikin tosi hauskaa, helppoa ja nopeaa ja mikä parasta raheista tuli mielestäni aivan uudenveroiset ja ehkä vielä nätimmät kuin nuo edes uutena olivat ikinä olleet.



Jo oli aikakin aloittaa puuhastelu.




Tällä vempaimella työ sujui.



Ja valmista tuli. Mitäs sanotte?


-


Työ alla seuraava käsityö eli pitkävartiset palmikko-pitsisukat.




Tätä on ihana neuloa ja nopeaakin se on, kun kerrokset ovat erilaisia, tuntuu työ etenevän vauhdilla.



Hyvää harmaata keskiviikkopäivää ystävät! t. Maija