Tiistairuno

Vaniljasyräme <3

Leivo kullankeltassi vanljasyrämmi
Pist väli punast varelmahillo
Liima kaks syränt vastuksi yhte
Ikusiks ajoiks

Tässä yksi niistä runoista, joita kirjotin poikamme ja hänen vaimonsa hääjuhlaan. Nuorten ystävän maatilalta löytyi vanhoja ihania ikkunankehyksiä, joiden ruutuihin runoja kirjoitettiin.

Hyvää tiistaipäivää!

Ekoilua - sytykeruusut

 Moi :)

Loppuviikosta, ennen kuin lähdimme mökille, piti nopeasti viimeistellä sytykeruusut, sillä sytykkeet olivat päässeet loppumaan. Tällaiset ruusut ovat ihan parhaita sytykkeitä. Olivatpa puut millaisia tahansa ja pesä kuin pesä niin tuli syttyy kertaraapaisulla huonommallakin sytyttäjällä, kuten minulla.

Ruusujen teko on helppoa. Täytyy vain ensin kerätä hiukan materiaalia eli kanamunakennoja ja kynttilänjämiä. Sukulaisten ja tuttavien värvääminen keruupuuhaan nopeuttaa toimintaa ja kas vain pian kaapit ja varastot pullistelevat askartelumateriaaleja. Toisen roska kun on toisen aarre, näinhän se usein on ja mikä sen mukavampaa.

Sitten vain askartelemaan! Revi munakennojen kuppiosat irti. Revi kansi- ja muista suorista osista mahdollisimman pitkiä suikaleita ja rullaa ne ruusujen keskustoiksi. Revi vielä ylijäämäosat terälehdiksi ja asettele kauniisti rulla ja terälehdet kupin sisään niin että ne pysyvät tiukasti paikoillaan.

Laita huonoon kattilaan vettä ja kyttilänpätkät. Lämmitä niin, että steariini sulaa. Sitten vain dippailemaan. Tässä grillipihdit ovat kätevät. Laita dipatut ruusut leivinpaperin päälle kuivumaan ja dippaa sitten vielä toinen kerta, jotta steariinia muodostuu paksumpi kerros. Anna kuivua ja ruusut ovat käyttövalmiita.

Näitä ruusuja on kiva viedä esimerkiksi mökille tuliaisiksi kauniiseen pakettiin pakattuina.

Lauantaiaamuna mökkirannassamme oli joutsenperhe ruokailemassa ja he tulivat meitä ilahduttamaan monta kertaa viikonlopun aikana.

Ruusujen aikaa - juhannus- ja metsäruusut aloittelivat kukintaansa Myrskyluodolla.

 

Kuvasatoa sunnuntain veneretkeltä, jolloin aurinko meitä helli ja taivas ja meri olivat sinistäkin sinisemmät.

Mukavaa viikkoa :)

Vihdoin viikonloppu

Pikainen tervehdys mereltä! Myrskyluodolle ollaan menossa ja aurinko paistelee aika mukavasti. Tosin taivaanrannassa on melko mustia pilviäkin.Laivaliikenne on vilkasta.


Aurinkoista viikonlopunalkua:)

Myrskyluodon Maija -tv-sarja

                                                                       Moikka :)

Ilokseni huomasin juhannuksena, että iki-ihana Myrskyluodon Maija -tv-sarja alkaa pitkän tauon jälkeen tulla uusintana Yle Teemalta maanantai-iltaisin klo 21. Sarjan ensimmäinen osa tulee jo ensi maanantaina eli 29.6.2015. Olkaa siis kaikki Myrskyuodon ystävät telkkarin ääressä silloin.

Kuvassa oleva Myrskyluoto-kirja on ihan kaikkein paras lukemani kirja ikinä. Inhoan sitä, että luen kirjan uudelleen, mutta tämä on poikkeus. Olen lukenut joskus kauan kauan sitten kaikki osat erikseen ja nyt pari vuotta sitten ostin tämän, jossa kaikki osat ovat yhtenä niteenä, luin sen ja taas se oli yhtä mukaansa tempaava.

Huomenna lähdemme töiden jälkeen nopesti Myrskyluodolle, joten toivottelen nyt jo teille, ihanat ystäväni, oikein rentouttavaa viikonloppua! Jos vaikka aurinko paistaisi :)

Yöttömän suviyön juhlaa Myrskyluodolla - Min midsommar på Stormskäret

Tervehdys Myrskyluodolta :)

Tällä kertaa ei sanoja tarvita tunnelman kertomiseksi :)

Myrskyluodolla juhannuksena 2015 kello 24

Tänään sade ropisee, kuunnellaan sitä :)

Mukavaa sadepäivää ystäväni :)

Kökarin taksikuski - lajinsa ainoa

                                                                      Heippa taas !

Nyt ollaan jo juhannuksen aatonaatonaatossa. Huomenna on tarkoitus lähteä Myrskyluodolle eli mökille. Sääennuste ei kovin kummoista säätä juhannukseksi lupaile, mutta voihan huonollakin säällä saunoa, uida ja istuskella paljussa maisemista nauttien.

Minulta pyydettiin blogiini toivepostausta Kökarin ainoasta taksikuskista, kun reissupostauksessani mainitsin, että sellaisella tuli ajeltua.

Tässähän tuo taksi on kuvassa, jolla ne muutamat kilometrit ajelimme. Vierasvenesataman virkailija tilasi sen meille valmiiksi, kun kippari hänelle soitti ja pyysi tällaista palvelusta. Tullessamme rantaan meille kerrottiin, että taksikuski ei sitten puhu suomea, ruotsia ja englantia vaan. No se ei meitä haitannut. Viimeiseksi  hän vielä sanoi, että taksi tulee tuohon kalliolle. Niin kuin tulikin tervehtien meitä tullessaan möreä-äänisellä torvella. Iloinen kuljettaja hyppäsi autostaan ulos aukaisemaan ovet huikaten samalla heijsanit.

Ilmoitettuamme määränpään saaren toisella puolella (3,5 km) lähdettiin matkaan. Samaisella torventörähdyksellä, jolla hän meitä tervehti, hänellä oli näköjään tapana tervehtiä vastaantulijoita, niin rollaattorilla huristelevat mummot kuin muutkin.

Matka taittui puheen soristessa iloisesta, sillä ryhdyimme oikein haastattelemaan häntä, että miten ihmeessä Kökarissa oikein on taksi. No kuljettajan puhetta kuunneltuani toesin, että Tehän taidatte olla Ruotsista. Ja kyllä vaan Ruotsin länsirannikolta hän oli muutama vuosi sitten muuttanut Suomeen ja Kökariin. Tytärkin oli lähtenyt samaan matkaan. Tätä hieman kummasteltuamme, että miten niin muka joku ruotsalainen haluaa muuttaa Suomeen ja nimenomaan Kökariin, hän totesi, että Suomi on niin turvallinen maa. Ruotsi on ajan myötä muutunut hyvin paljon. Tällä pikku saarella asuessaan ja työskennellessään taksikuskimme ainakin vaikutti hyvin onnelliselta.

No onko sitten Kökarissa muka kyydintarvitsijoita niin paljon, että taksille oikeasti on tarvetta? Sitäkin siinä kummasteltiin, mutta selvisihän sekin. Kuljettajamme ajaa koulukyytejä talvisaikaan.

Me saimme ruokailumatkamme tehtyä ja kuljettajamme lähti jatkamaan työtään torven törähtäessä taas hyvästiksi. Mielenkiintoinen tarina :)

Tämän tarinan ja näiden kuvien myötä Hyvää Juhannusta kaikille, nauttikaa Suomen suvesta oli sää sitten mikä tahansa :)

Trevlig midsommar :)

Terveisin  Myrskyluodon Maija

Jukolanviesti - Louna-Jukola

 Heippa!

Uusi viikko on taas jo hyvässä vauhdissa. Lyhyt työviikko tämä Juhannusviikko on, joten aika pian päästään Juhannusta viettämään kuka milläkin tavalla. Saas nähdä, millainen mahtaa sää silloin olla. Epäilisin, ettei paljon kylmempi voi olla kuin viime vuonna, jolloin aattona oli +8 astetta ulkosaaristossa! Huopiin kääriytyneinä tarkenimme joten kuten ulkosalla istuskella. No eipä kuitenkaan satanut eikä hyttysistä ollut riesaa, sillä kova tuuli puhalsi ne pois.

Viikonloppuna kisattiin Paimiossa Jukolanviestissä. Kisa oli suurin suunnistustapahtuma koko maailmassa kautta aikojen. Paikalle oli saapunut kisavieraita sankoin joukoin. Ainakin sinne odotettiin kaikkiaan noin 50 000 henkeä. Olo oli kuin suurkaupungissa, kun puolisoni kanssa kisoja katsomaan kirjaimellisesti suunnistimme. Hiukan tuntui, että olimme hukassa, kun karttaa ei ollut :))

Kisa-alueella liehui 21 maan liput. Tunnelma oli siis kansainvälinen. Juhlalavalla pidettiin puheita ja esitettiin erilaisia ohjelmia. Mm. arkipiispa puhui ja Ylioppilaskunnan Laulajat kajauttivat ilmoille komeasti Finlandiahymnin varuskunnansoittokunnan säestäessä.

                    Venlojen viesti starttasi jo iltapäivällä lämpimässä aurinkoisessa säässä.

          Tuolla jossakin ruotsalaisjoukkue tuli Venlojen kisassa ensimmäisenä maaliin.

Itse en suunnistuksesta ymmärrä mitään muuta kuin sen, että kompassinneula näyttää pohjoiseen, joten minua kiinnostivatkin enemmän myyntikojut, joita aluella oli aika runsaasti.

Vasta kesäillan jo hämärtyessä starttasi veljesten viesti. Pitkä nauha kisailijoita otsalamput hohtaen lähti taipaleelleen. Tosin tuon näin vasta telkkarista, sillä tarpominen kaikkien noiden kymmenientuhansien ihmisten joukossa välillä jopa kuumassa auringonpaisteessa vei veronsa, emmekä enää jaksaneet lähteä yörastille. Norjalaiset veivät tästä kaksoisvoiton, mutta suomalaiset olivat hyvänä kolmosena. Onnea kaikille kisaajille, sillä onhan sekin jo saavutus, että pääsee maaliin asti!

                                                           Mukavaa Juhannusviikkoa :)

Merta päin!

Tervehdys taas täältä Myrskyluodolta ;)

Viime postauksessa aloittamani kertomus meriseikkailustamme saa nyt lupaamani jatkoa. Jäihän epäselväksi, minne matkamme oikein jatkuikaan.

Nostettuamme ankkurit Örössä suuntasi kipparimme veneen keulan kohti Nötötä, jossa meille oli varattu majoitus Backaro B&B:stä. Matka kului maisemia ihaillen ja lopulta horisontissa häämötti piskuinen Nötön kylä. Kalliolla mereltä tulijoita tervehti vanha harakkamallinen tuulimylly. Näkymä oli kaiken kaikkiaan vaikuttavan idyllinen.

Veneen kiinnitys laituriin onnistui, vaikka lokki, joka oli rakentanut pesänsä laiturin päähän, oli hiukan ihmeissään touhuistamme. Pikkuisen pelotti, hyökkääkö se köydenkiinnittäjän kimppuun.

.

Tavarat veneestä laiturille ja lähdimme ylhäällä mäen päällä sijaitsevaan majataloon. Onneksemme rantaan oli laitettu reissaajia varten maitokärryjä, joita sai lainata pakaasien kuljetukseen. Poikkesimme myös rannassa sijaitsevaan Nötö Bodeniin, kyläkauppaan.

Maitokärryparkki

Perillä emäntä toivotti meidät tervetulleiksi ja opasti talon tavoille. Vanhassa 1800-luvulla rakennetussa ihastuttavassa talossa oli muutama huone yläkerrassa ja lopulta illalla yhteysaluksen saavuttua kaikki huoneet täyttyivät. Kävimme taloksi ja istahdimme parvekkeelle ihailemaan maisemaa lämpimässä auringonapisteessa.

Meille oli lämmitetty pihasauna, jossa nautimme lempeistä löylyistä pihakovun alla välillä vilvoitellen. Saunan jälkeen oli vuorossa emännän kokkaama illallinen samana päivänä pyydystettyä keitettyä siikaa perunoiden ja sitruunakastikkeen kera ja jälkiruuaksi marjakiisseliä ja kermavaahtoa. Hetken vielä iltaa istuttuamme alkoi kaikilla jo uni painaa silmäluomia ja kömmimme vuoteisiin.

Herättyämme nautimme aamupalan, kokosimme tavaramme ja lähdimme jatkamaan matkaa. Sää oli muuttuunut pilviseksi ja tuuliseksi. Pistäydyimme vielä ennen merelle lähtöä saaren kirkossa, jonne saimme avaimen, että pääsimme käymään sisälläkin.

Tarinan mukaan kreivitär Maria Sophia de la Gardie seurueineen joutui lokakuussa vuonna 1664 merihätään Gråharun kareilla lähellä Lökholmia. Hän lupasi, että jos hän pelastuisi, hän rakennuttaisi kirkon maihinnousupaikalle. Lökholmin saaren asukkaat olivat jo mukana Kappalholmin kappelin rakentamisessa ja näin ollen kerivitär lahjoitti 13 dukaattia rakentamista varten ja myöhemmin  vielä lisää. Kerrotaan, että kirkon katossa riippuva votiivilaiva on kopio laivasta, joka haaksirikkoontui.

Nötöstä matkamme jatkui Jurmon saarelle, jonka luonto on karuakin karumpi. Kylmä tuuli puhalsi puuttomalla ulkoluodolla ja teimme vain penen kävelykierroksen saarella. Päästyämme takasin veneen lämpimään emäntä kattoi pöytään antipastoja, mansikoita ja kuohuviiniä. Stereoista soimaan Myrskyluodon Maija, tuuli tuiversi ulkona ja tunnelma oli ... sanoin kuvaamaton.

Jurmosta päätimme lähteä syömään Ahvenanmaalle Kökariin! Sää oli muutunut vieläkin tuulisemmaksi ja meri lainheti vaahtopäinä. Keli oli melkoisen kova, kun matkasimme kohti Kökaria. Taustalla soi Pirates of the Caribbean ja kun vielä päästi mielikuvituksen valloilleen, tuntui kuin olisimme olleet merirosvolaivalla matkalla tuntemattomaan.

Rantauduttuamme lähdimme saaren ainoalla taksilla etsimään ruokapaikkaa ja pikkuisen harhailtuamme sellainen löytyikin. Kaikki paikat eivät vielä tuossa vaiheessa kesäkuuta olleet avanneet oviaan.
Ihanan uuniperuna-annoksen ja hunajaisen Stallhagen-oluen jälkeen maistui vielä aimo annos Ahvenanmaanpannukakkua aivan taivaalliselta. Kotiinviemisiksi Ahvenanmaan mustaleipä kainaloon ja paluumatka kotimökille alkoi. Tuuli oli ehkä vieläkin voimistunut, mutta onnellisesti pääsimme omalle mökille.

Reissu oli aivan ikimuistoinen kaikkine kokemuksineen. Kiitos ihanille ystävillemme :)

Nyt lähdemme hääkuvien ensi-iltaan.

                                           Rentouttavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille :)