lauantai 30. tammikuuta 2016

Blinien aikaan

Heissan!

Tammikuun toiseksi viimeistä päivää vietetään ja alkaa siis olla ei-niin-suosikkikuukauteni lopuillaan. Sydäntalvea elellään, vaan eipä sää nyt oikein sellaiselta vaikuta. Lämpöasteita meillä täällä Lounais-Suomessa on viisi ja puuskittainen tuuli ulvoo nurkissa. Lumet ovat sulaneet lähes kokonaan. Pihalla käydessäni huomasin kukkapenkissä parin senti mittaisia sipulikukkien piippoja. Mitäs ne tuumaavat, kun varmasti vielä kuitenkin tulee oikeitaki talvisäitä?





Eilen saimme yökylään rakkaan ystävän itäiseltä Uudeltamaalta. Sydäntalven iltaa oli mukava istuskella kaikessa rauhassa ja nauttia  kokkailuista. Tähän tammikuun loppuun ja helmikuun alkuu ajoittuu blinikausi. Ne ovat ihania, joskaan eivät mitään aivan kepeitä herkkuja. Niitä siis paistamaan. Täytteeksi smetanaa, sipulisilppua, suolakurkkua ja mätiä. Naisväki meidän perheessä suosii kasvismätiä (merilevästä tehtyä), mutta sitä ei nyt harmiksemme lähikaupassamme ollut. Nyt meillä oli muikunmätiä ja kasisyöjät vain jättivät sen sitten ottamatta.

Innostuin myös leipomaan pitkästä aikaa pullaa, sillä laskiaispullakausikin on jo hyvässä menossa kaupoissa ja kaupan versioita on tullut muutama maisteltua. Nytpä halusin tehdä kotiversioita. Pullataikinan vaivaaminen ja pullien pyörittely on ihanan rentouttavaa puuhaa. Kodissa leijaili niin suloinen pullantuoksu. Pullien väliin keittelin vielä mansikkahilloa, vatkasi kermavaahtoa, tuprauttelin lopuksi päälle kerroksen tomusokeria ja sydäntalven herkku oli valmis. Kaupan pullissa ehdoton suosikkini on mantelitäytteinen pulla, mutta nyt tein laskiaispullia vain hillolla. Kummasta sinä pidät enemmän?



Kotoa äidiltäni olen oppinut vanhan tavan painella pullataikinan päälle risti kämmensyrjällä ja jättää se sitten kohoamaan. Onko tapa sinulle tuttu?






Kun olin lapsi, meillä kotona syötiin laskiaispullia kuuman maidon kanssa. Ts. pullan päälle lautaselle kaadettiin kuumaa maito. Kansakoulussakin saimme tällä tavalla tarjoiltua pullaa laskiaisena ja tuo tapa olikin se vanha tapa laskiaispullien syöntiin. En malta taas olla kertomatta hiukan laskiaispullien historiasta. 1700-luvun lopulta lähtien laskiaspullat on tunnettu säätyläispiireissä (ns. "hetvägg" kuuman maidon kanssa), mutta kaupunkien leipomot aloittivat niiden myynnin vasta 1800-luvun keskivaiheilla.

Nyt lähdetään vieraisille kummipojan perheen luokse katsastamaan heidän uutta kotiaan.

Nautitaan viikonlopusta ja pitäkää huolta itsestänne! Lauantaihalit <3 t.Maija

tiistai 26. tammikuuta 2016

Rokotteita

Heippa hei ystävät :)

Niin vain pitivät sääennusteet paikkansa ja vettä on satanut täällä Turun suunnalla oikein huolella ja hartaudella ropisten ikkunaruutuihin ja vihmoen päin kasvoja. Ajokeli on melkoisen huono ainakin sivuteillä. Sohjossa ja vetisellä peilijäällä ajelu ei oikein huvita ja päätinkin, ettein tänään kyllä autoile. Terveyskeskusreissullamme tuntui jo, että olemme lentokoneessa. Auto vain liiteli jään päällä, vaikka kävelyvauhtia kovempaa emme silloin ajaneet. Teillä on pieniä järviä ja ajaminen on kaikin puolin hankalaa. Menen siis töihin kävellen - kai - jos siis joskus perille pääsen. Pitää vain varata aikaa. Vaikka monenlaisista koiranilmoista tykkään, niin nytpä osui kohdalle semmoinen sää, että ei ole enää minunkaan makuuni. Miten kaunista oli eilen. Äkkiä kaikki muuttuu.

No tällaisena päivänä oli sitten oikein sopiva hetki käydä ottamassa rokotteita. Joko olet ottanut influenssarokotteen? Kovin myöhäiselle jäi meidän rokotteen hankkimien, vaikka terveydenhoitajatyttäremme on sitä meille kovasti suositellut. Ei vain ole aikaisemmin tullut soitettua ja sovittua aikaa terveyskeskuksesta. Tänään sitten menimme, kun influenssasta ja influenssarokotuksesta niin paljon on puhuttu tiedotusvälineissä ja rokotetta on suositeltu otettavaksi. Toivottavasti se ehtii vaikuttamaan, sillä kaksi viikkoa kestää, ennen kuin se tehoaa. Samalla käynnillä meille annettiin myös hankkimamme puutiaisaivokuumerokoteen (punkkirokote) ja hepatiitti A:n ja B:n rokotesarjojen ensimmäiset pistokset.


Sekä hepatiitti- että punkkirokotteen ottamista olemme suunnitelleet jo monena keväänä, mutta aina ne vain ovat jääneet toteuttamatta. Mökkipaikkakunnallamme nimittäin on runsaasti punkkeja ja asuntoautolla matkaillessa pitkin ja poikin Eurooppaa on hepatiittirokote myös hyvä olla voimassa. Nyt vain täytyy pitää huoli, että sarjoja tulee täydennettyä seuraavaksi kuukauden kuluttua ja sitten vielä puolen vuoden päästä.

Tuollaisen kunnon setin kun rokotteita ottaa, oli jo terveydenhoitajallakin miettimistä pistoskohtien suhteen. Nyt ovat sitten olkavarret ja toinen reisi saaneet kukin oman piikkinsä. Ja minä, joka olen piikkikammoinen  selviydyin hienosti tuosta operaatiosta. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että todellakin hyttysen pisto tuntuu enemmän kuin nuo rokottamiset. Joten sen tähden ei kenenkään kannata olla rokotteita ottamatta.

Suloista tiistaita kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja olkaa varovaisia niin jalkaisin kuin autollakin jäisillä ja sohjoisilla ja jossakin päin Suomea lumisilla teillä liikkuessanne <3 t.Maija

maanantai 25. tammikuuta 2016

Potkukelkka-ajelulla talven ihmemaassa

Heissan kaikki :)

Joko olette ottaneet potkukelkkanne esille vinttien kätköistä? Nyt on korkea aika se tehdä, eteenkin täällä Lounais-Suomessa, sillä huomiseksi jo luvataan oiken kunnon vesisadetta ja talven ihmemaa ihanuuksineen taitaa olla pian enää muisto vain, ainakin tältä erää.







Tänään sen tein. Vanhempieni vanha potkukelkka on jo ollut ulkona jonkin aikaa, vaan vielä oli kelkkailut kelkkailematta. Tuumasta toimeen ja matkaan. Keli oli hyvä ja vauhdin hurma suuri. Iloisesti potkutellen matka taittui nopeasti. Pienen kierroksen vain ehdin tehdä, mutta nautin ulkoilusta täysin siemauksin. Jalan heilahdus toisensa perään, jalasten tuntu jalkojen alla, antaa vain kelkan viedä.  Luonto oli ympärillä niin uskomattoman kaunis, kuuset ja männyt kantaen lumitaakkaansa, koivut oksillaan huurretta ja lunta, kauniit valkoisen, harmaan, tummanvihreän sävyt toisiinsa kietoutuneina, utuinen taivaanranta kuin häivyttäen horisontin, missä maa ja taivas yhtyivät oli epäselvää, talvinen, korvia koskeva hiljaisuus. Autuas olotila. Voiko tällaista olla? Vain lapsuudessako? Ei, vaan tänäänkin. Kun vain heittäydyt matkaan.




Vain pieni kelkkailija puuttui kyydistä. Toivottavasti saamme vielä kunnon kelkkakelit tänne meidänkin seudullemme, että päästään porukalla ajelulle.





Kotiin tultua maistui kuuma, höyryävä kaakao tulta katsellen ja palavien puiden rätinää kuunnellen. Sydäntalven ihanuuksia parhaimmillaan, joista pitää nauttia.

                                                            ___________________

Meillä vietettiin tänään autorumbapäivää yhden auton ollessa huollossa. Kaikki pääsivät paikasta toiseen pienen järjestelyn jälkeen. Kävelin viemään poikamme auton pois ja heiltä kävelin töihin reittiä, jota en ole ennen kävellen kulkenut. Se oli oikein virkistävää. Oli kiva katsella taloja, pihoja, taas sitä ihanaa talvista maisemaa, puita. Pakko oli välillä pysähtyä kuvaamaan, kun oli niin kaunista.





Näin kauniissa iltavalaistuksessa esittäytyi kirkkomme tänään. Kuva vaikuttaa kovin rauhalliselta, mutta valtava naakkaparvi kierteli ja kaarteli kirkon ympärillä. Yht´äkkiä kaikki hakeutuivat suuren kuusiaidan suojiin varmaan jo yöpuulle. Kaakatus oli päätä huimaava.



Maanantaihalit kaikille ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa :) t. Maija



perjantai 22. tammikuuta 2016

Talvi-illan ratoksi

Moikka!

Tätä vuoden tylsintä ja pisimmältä tuntuvaa kuukautta on jäljellä enää runsas viikko. Nopeasti tammikuukin vain on kulunut. Varmaan kunnon talvisää on siivitänyt aikaa nopeampaan tahtiin verrattuna siihen, että olisimme jotuneet viettämään tätä kuukautta vesisateessa.

Kuluneella viikolla olemme saaneet nauttia aivan ihanista talvimaisemista ja aurinkoisista päivistä tosin kipakka pakkanen on edelleen pitänyt meitä otteessaan. Maisemat ovat olleet satumaisia sekä päivällä että yöllä. Lähes täysi kuu on luonut loistettaan vitivaloisille hangille niin, että maisema on hohtanut hopeisena ja lähes niin valoisana, että olisi melkein ollut mahdollista lukea ulkona ilman muita valoja. Auringon virkistämänä minäkin, myös pimeää rakastava olen noussut kuin Feeniks-lintu tuhkasta ja ruvennut taas saamaan jotakin aikaiseksi. Ihana tunne!






Vielä olen hyödyntänyt pakkassäätä ja tuuletellut petivaatteita, lampaantaljoja, torkkupeittoja, tyynyjä ja mattoja. Ihanaa kömpiä illalla raikkaisiin vuodevaatteisiin yöunta nukkumaan.

Myös pakastimien sulattaminen ja siivoaminen oli kätevää tehdä nyt kovalla pakkasella, kun pakasteet voi kantaa ulos odottelemaan.


Talvi-iltojen ratoksi olen leiponut teeleipiä. Muistatteko koulujen kotitaloustunneilta nämä helpot leivonnaiset, jotka ovat lähes retroruokaa?



Niin helppoa ja nopeaa. Kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään ja painellaan vaikka lusikalla kolmeksi leiväksi. Pintaan ristiviillot, päälle juustoraastetta ja 200 asteiseen uuniiin noin viideksitoista minuutiksi. Valmista on. Hauduettua teetä mukiin, joukkoon hunajaa, teeleivälle appelsiinimarmelaadia ja juustoa tai sipaisu levitettä ja talvi-illan ihana herkku on valmis nautittavaksi.







Vielä on esiteltävä englantilaisten, virolaisten ja varmaan monen muunkin maanlaisten superihana keksintö, kuumavesipullo. Olen käyttänyt sitä jo monta vuotta ja olen siihen aivan ihastnut.Tuo pieni, yksinkertainen keksintö on mainio juttu tällaisena kovana pakkastalvena. Omani olen ostanut Tallinnasta. Suomessa en ole niihin törmännyt, mutten väitä,etteikö niitä miedänkin kaupoissamme olisi. Pulloni on fleece-pussukan sisällä, joten se on ihanan pehmoinen pitää vaikka sylissä illalla telkkaria katsellessa. Kaikkein mukavin se on mielestäni, kun laittaa sen sänkyyn peittojen alle hiukan ennen nukkumaan menoa, Näin lämpimään vuoteeseen on mukava mennä nukkumaan, eikä makuuhuoneen lämpötilaa tarvitse pitää turhan korkeana.



Nyt pakkasen luvataan hellittävän, joten viikonlopuksi on varmaan tulossa hyvä ulkoilusää. Nauttikaa talviulkoilusta ja ihanaa viikonloppua kaikille :) t.Maija

tiistai 19. tammikuuta 2016

Henrin ja Heikin päivä

Heipparallaa ystävät :)


Oletteko kuulleet kovan paukahduksen? Talven selkä on nimittäin tänään katkennut ja ollaan menossa kovaa vauhtia kevättä kohti.


Tänään vietetään Pyhän Henrikin, Suomen suojelupyhimyksen, muistopäivää. Vilkaisin taas hiukan Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa, josta selvisi tähän päivään liittyvät asiat. Lalli surmasi piispa Henrikin 20. tammikuuta 1156 Köyliön järven jäällä ja tuosta päivästä tuli sitten pyhimykseksi julistetun Henrikin muistopäivä. Vasta 1600-luvulla se siirrettiin päivän verran taaksepäin, jotta se saatiin samalle päivälle Ruotsin almanakan kanssa.


Tämä Henrin ja Heikin päivä on tärkeä merkkipäivä, sillä silloin karhu kääntää kylkeään ja sanoo: "Yö puolessa, nälkä suolessa", minkä jälkeen se uudelleen alkaa imeä käpäläänsä ja nukahtaa. Nyt alkaa myös mateen pyynti. Jos kiinostusta riittää, voi mateen maksasta katsastaa tulevan kesän sääennusteen. Jos mateen maksa on kirjavaa, se ennustaa sateista ja myrskyisää - siis kylmää -  kesää.



Toissapäivänä oli myös Pyhän Antoniuksen päivä. Suomalaisessa kansanperinteessä on säilynyt varsin vähän sellaista, mikä liittyisi suoraan tämän kuuluisan erakon mustopäivään. Pyhä Antonius oli sikojen suojelija. Hauskan jutun kuulin tyttäreltäni liittyen juuri tämän pyhimyksen muistopäivään Italiassa, sillä siellä Pyhällä Antoniuksella on tärkeä tehtävä eläinten suojelijana. Italian televisiossa oli näytetty tapahtumaa, jossa Pyhän Antoniuksen päivänä ihmiset saivat tuoda eläimiään, sekä lemmikki- että kotieläimiä, papin siunattavaksi. Paljon oli kuulema väkeä tullut tapahtumaan kissoineen, koirineen, käärmeineen, juhlavasti koristeltuine härkineen. Oli possu ostoskärryissä, kana pussissa pää pilkottaen ja kolme akvaariokalaa pienessä muoviakvaariossa. Kaikki pappi siunasi vettä päälle pirskottaen.


Italiassa vietetään myös autojensiunauspäivää kulkuneuvojen pyhimyksen päivänä. Ja ennen pääsiäistä tulee pappi siunaamaan kodin. Mukavasti elämänläheistä tuo katolinen uskonto on. Ja hauska kuulla tuollaisia tarinoita eri maista.

Luonto on tällä hetkellä niin kaunis vitivalkoisessa lumipuvussaan. Ulkoillaan ja nautitaan siitä tässä talven selän taittuessa! Ihanaa Henrin ja Heikin päivää :) t. Maija

perjantai 15. tammikuuta 2016

Tunnetko jo Bottega Verden?

Moikka!

Jossain aikaisemmassa postauksessa olen jo esitellyt italialaiset tuoksuni. Nyt, kun talvi oikein koettelee suomalaista ihoa, kädet ovat kuivat ja punaiset, iho kutiaa sieltä täältä, tulee kaivettua tavallista useammin esiin käsivoidetuubi tai vartalovoideputki. Niinpä haluaisin esitellä teille ihania italialaisia Bottega Verden kosmetiikkatuotteita. (Tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä Bottega Verden kanssa, esittelenpähän muuten vaan, sillä olen sen tuotteisiin niin ihastunut.)

Vuonna 1972 Bottega Verden tarina sai alkunsa pienessä toscanalaisessa kylässä Firenzen ja Sienan välissä, Pienzassa. Paikka on tunnettu luonnonläheisestä, taiteellisesta ja kulttuurillisesta perinnöstään. Eikä turhaan, sillä Pienza on yksi UNESCON kulttuuriperintökohteista. Ensimmäinen yrttikauppa sijaitsi viinitarhojen, kukkuloiden ja vehnäpeltojen keskellä. Siispä, kun käyttää Bottega Verden tuotteita, voi sulkea silmänsä ja aistia Italian, Toscanan oliivipuut, lämpimän auringon ja meren tuoksun.

Bottega Verden tuotteet ovat edullisia ja mikä minulle on kaikkein tärkeintä, se on eläinkokeetonta luonnonkosmetiikkaa. Niitä voi käyttää hyvällä omallatunnolla. Tuotteet ovat myös hyvin laadukkaita. Tuoksuja, hedelmäisiä, marjaisia, kukkaistuoksuja, on valittavana vaikka millä mitalla ja ne vaihtelevat kausittain. Myös miehille ja lapsille on omat tuotteensa. Jouluksi saatavilla on aina kauniita lahjapakkauksia. Suomessa ainoa myymälä on Helsingissä, mutta nettikaupan välityksellä tuotteiden tilaaminen onnistuu  helposti asuupa missä puolella maata tahansa.



Bottega Verden kynsilakat ovat erittäin kestäviä. Mukavaa on myös se, että pullot ovat pieniä, eikä suurin osa lakasta jää pullon pohjalle kuivuneena käyttämättä.


Samasta tuoksusta on yleensä useita eri tuotteita. Tämä musta vanilja on aina pettämätön niin vartalomaitona kuin -voinakin.


Joululahjaksi sain sesongin tuoksuisia kosteusvoiteita, käsivoidetta ja suihkugeeliä. Talvinen nektari ja omena ja mausteet. Niin ihanat joulu- ja talvituoksut.



Miehille on omat tuotteet, jotka sopivat hyvin herkkäihosellekin.








Tunnelmaa talvi-iltaanne, pitäkää huolta itsestänne ja ihananihanaa viikonloppua! t.Maija