lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Enää on jäljellä muutama tunti tätä vanhaa vuotta. Uuden vuoden aattona tulee mieleeni aina satu Pienestä Tulitikkutytöstä, joka katseli yksin ulkona, kun muut juhlivat sisällä. Enpä tiedä, miksi tuon muistan.




Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogiystävilleni! Kiitos, kun olette jaksaneet lukea tätä pikkuista blogiani ja toivottavasti pysytte jatkossakin mukana. Tavataan taas ensi vuonna! T. Maija


perjantai 30. joulukuuta 2016

Jouluntaikaa Myrskyluodolla

Heippa hei!

Joulu tuli ja meni kuin pikakelauksella. Aivan kuin olisin jäänyt kyydistä pois. Monissa blogeissa on jo käsitelty joulunvietto ja jopa siivottu kaappiin tonttuja ja koristeita, mutta minä olen nyt vasta kertomassa joulustamme. Osasyynä siihen on ollut flunssa. Sen kourissa vietti perheestämme yksi jos toinenkin joulunpyhänsä ja aattoillan ateriallakin ruokaa kului hyvin vähän, sillä monelle ei ruoka maistunut ollenkaan tuon inhottavan joulutaudin kynsissä.

Vietimme perinteisellä porukalla aattoa ts.meille kokoontui ätini ja lapset perheineen. Pukkia odoteltiin neljävuotiaan lapsenlapsen kanssa yhdessä kovin jännittyneinä ja kävimme ikkunassa jo monta kertaa kurkistamassa, josko pukkia jo näkyisi tulevaksi. Itsekin lapsen jännityksen siivittämänä tunsin varpaissa saakka kummaa kihelmöintiä. Tuli sadunomainen tunne. Ja lopulta se pukki lahjoineen saapuikin pimeästä joulukuisesta illasta.

Lahjoja jaettiin ja saatiin. Pieni joulupukin apulainen auttoi jakamisessa toisen pikkuisen seuratessa. Vaikka pikkutonttu pukin tullessa päättikin sukeltaa varmuuden vuoksi pöydän alle, tuli heistä pukin kanssa kuitenkin hyvät kaverit. Pukin syliin kiipesi pieni tonttu-ukko, lauloi hänelle omatekoisen laulunsa ja lopuksi vielä halasi pukkia. Kyllä meille aikuisille nauru maittoi!


















Lahjojen avaamisen jälkeen, kun takkahuone näytti siltä, ettet siellä ole siivottu vuosikausiin, joimme jouukahvit nuoremman tyttären peerinteisen suklaajäädykkeen kera.  Tämä kuvassa oleva piparkakkujäädyke sen sijaan oli tarjolla joulupäivän kahvilla, jollaoin simme yhdessä jouluruokaa pojan vaimon vanhempien ja isovanhempien kanssa.








Saariston joulu ikkunalaudallamme.




Ystäviä ja tuttavia muistimme tänä jouluna lumiukkosopalla ja itsetehdyin hilloin, jotka pakkasimme lahajpakettiin.


Ompelin pienemmälle lapsenlapsellemme joululahjaksi maailman helpoimmat housut. Yksi kappale, vain kaksi saumaa ja resorit. Siinä kaikki!















Tähän loppuun laitan viellä huurrekuvia, joista jouluna ja nyt uutena vuotena vain unelmoimme. Kun tulimme Puolan-matkaltamme kotiin, oli Herra Huurre taikonut maiseman satumaaksi.

Tulipa melkoista joulun sillisalaattia, kun koko joulunaika piti saada yhteen postaukseen. Huomenna vaihtuu jo vuosi. Millaisena vuosi 2016 jää historian kirjoihin?

Hyvää uuden vuoden aatonaattoa! T. Maija

lauantai 24. joulukuuta 2016

Ja tapahtui niinä päivinä ...

Ja tapahtui niinä päivinä,

että piparkakun tuoksu täytti koko tuvan joka sopukan,
että talo siivottiin katosta lattiaan,
että pullapojat tanssivat uunista ulos,
että lahjat paketoitiin kääröihin,
että kuusi tuotiin tupaan,
että lasten joululaulut helkkyivät,
että kynttilöitä sytyteltiin,
että lahjat jaettiin,
että hyvä tahto täytti ihmisten mielen ja
että taivaan timantti syttyi loistamaan
tummaan Pohjolan yöhön.

Taivaalta saataa vettä vihmoen vaakasuorassa myrkytuulen saattelemana. Hyvä ilma sinänsä, joskaan ei niin jouluinen, mutta sytellään kynttilät tuikkimaan koteihimme ja nautitaan Joulun rauhasta ja lahjasta <3



Kaikille oikein Ihanaa ja Tunnelmallista Joulunaikaa <3 T. Maija

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Jouluinen Sopot ja Gdansk ja vähän jouluvalmisteluja

Heippa hei!

Joulualustervehdys kovin märältä ja sumuiselta Myrskyluodolta! Mitä kuuluu teidän jouluvalmisteluillenne? Täällä niitä tehdään ihan innoissaan vaikkei tuo sää kovin  jouluiselta vaikutakaan. Osa perheestä potee flunssaa ja nyt epäilyttää, josko se iskee minuunkin. Sitten kyllä loput valmistelut varmasti vain jäävät tekemättä, sillä niin rankka tauti tuo näyttää olevan. Olen aloittanut valmistelut jo aikaisin, mutta kyllä aina jää kaikkea ihan viime hetkeenkin tehtäväksi, kun sitä mukaa, kun tuntuu, että aikaa on vielä käytettäväksi johonkin, keksii sitten lisää, mitä suunnittelmia vielä voisi toteuttaa. Nyt siivotaan ja leivotaan ja kohta kai kuusikin jo sisään saa, kun kolme yötä enää on.

Toissa viikonloppuna pistäydyimme ystävien kanssa Puolan Gdanskissa ja Sopoissa rentoutumaan joulukiireiden keskellä. Soppailtiin, katseltiin kaupunkia, syötiin hyvin, nautittiin toistemme seurasta. Viikonloppu hurahti siivillä noissa tunnelmallisissa kaupungeissa. Olemme kovasti jo aikaisemmin tykästyneet Puolaan matkailumaana, eikä tämäkään kerta tuottanut pettymystä. Ihmiset ovat ystävällisiä, palvelu hyvää, hinnat huokeita, ostoskeskuksia on paljon ja katsottavaa riittää. Gdansk on siis kaiken kaikkiaan mukava matkailukohde ja mikä parasta, Turusa lento kestää vain noin tunnin ja Turun lentokenttä on niin ihanan pieni ja helppo matkailijalle. Kun vielä kotoa kentälle ajaa vain puolisen tuntia, on perillä matkakohteessa nopeammin kuin ehtii huomaamaankaan.

Ensimmäiseksi yöksi olimme varanneet huoneen Grand Hotel Sopotista. Voi, mikä unelma! Hinta oli tällaiseen vuodenaikaan kukkarolle sopiva. Saimme lisäksi vielä hiukan paremman huoneen kuin olimme varanneet. Taksista ulos astuessamme tuli hotellipoika heti kantamaan matkalaukkumme huoneisiin. Palvelu oli erinomaista ja huoneet kertakaikkiaan unelmahuoneita, sängyt pehmoiset ja kaikki aivan täydellistä. Kova myrsky riepotteli lentoonetta jo kentälle laskeuduttessa ja myrkypuuskat puhaltelivat suurissa tammissa hotellin edustalla. Ilta oli kerrassaan tunnelmallinen.






Sopotin suosittu kävelykatu Monte Casino, tuttavallisesti Monciak, johtaa Eroopan pisimmälle vuonna 1827 rakennetulle 511-metriselle kävelylaiturille.


Laiturilta Gdansk näkyy horisontissa.


Olihan laiturille mentävä, vaikka myrskypuuskat riepottelivatkin. Silloin tällöin pilvien takaa esiin tuleva kuu teki hetkestä taianomaisen.



Hotelli Grand,  entinen hotelli Kasino, on peruskorjattu ja levittäytyy rannalle massiivisena. Sen peliluola herätti pahennusta perustamisensa jälkeen vuonna 1926. Joulunaikaan hotelli on kauniisti ja ylellisesti koristeltu sekä ulkoa että sisältä.



Hotellissa ovat yöpyneet monet tunnetut henkilöt, kuten Adolf Hitler, Charles de Gaulle, Fidel Castro ja Putin.



Hotellin sisustus oli upea.



Grand Hotellin aamupala oli runsas eikä aivan tavanomainen. Jälkiruokapöydästä löytyi jotain ryppyistä ja tummaa ja pitihän sitä maistaa. Tuo osottautui savupäärynäksi. Ei hullumpaa ensihämmästyksen jälkeen.


Aamupalaa syötiin hulppeaa merimaisemaa katsellen.

Hehkeä villakaupuki oli koristeltu kauniisti jouluiseksi. Tähän vuodenaikaan kadut olivat hiljaiset, mutta nyt sai rauhassa kävellä ja katsella. Luulenpa, että nämä kadut ovat kesällä kovin ruuhkaisia.


Kaikki on vinksin vonksin... Olimmeko sittenkin tulleet Huvikumpuun?



Haikeina luovutimme huoneemme tuossa upessa Grand Hotellissa ja jatkoimme taksilla Gdanskiin, jossa vietimme kaksi seuraava päivää. Liittoutuneden pommituksissa ja neuvostoarmeijan hyökkäyksessä 90 % vanhasta kaupungista tuhoutui, joten kaupunki on lähes kokonaan rakennettu uudelleen vanhan mallin mukaisesti. Tunnettuja gdanskilaisia ovat nobelisti Guenter Grass ja fyysikko Daniel Gabriel Fahrenheit.





Pitkätorilla on vuonna 1549 pystytetty ja vuodesta 1633 suihkulähteenä toimnut Neptunuksen patsas. Gdanskilaisen kultahippujen koristaman liköörin, Goldwasserin, kerrotaan syntyneen, kun asukkaiden altaaseen heitetyihin kultakolikoihin äkämystynyt meren jumala iski atraimensa veteen. Todellisuudessa 38-prosenttisen yrttijuoman kehitti Szeroka-kadulla tislaamoa pitänyt hollantilainen Ambrose Vermollen, joka lisäsi kultahiput juomaan onnea tuomaan. Kannattaa maistaa tuota hienoa juomaa.



Kävimme tieysti joulutorilla etsimässä joulutunnelmaa ja hörppimässä  voimakkaasti maustettua hehkuviiniä.

Suolainen, grillattu savujuusto maistui puolukkahillon kanssa taivaalliselta kävelyn lomassa.


Gdansk on suuri satamakaupunki. Meidän hotellimme sijaitsi vanhanlaupungin tuntumassa saarella. Modernisti sisustettu hotelli ei ollut aivan yhtä loistelias kuin Sopotin hotelli. Esimerkiksi vessassa ei meidän hotellihuoneessa ollut ovea ollenkaan! Vessa vain sijaitsi syvennyksessä, eikä ovelle ollut edes paikkaa. Palvelu hotellissa oli loistavaa ja aamupala hyvä. Lähtöpäivänä emme olisi ehtineet ollenkaan aamupalalle, mutta ei hätää, keittiöväki pakkasi meille mukaan runsaan take away -aamupalan. Olimme kuin pieniä lapsia, kun jännittyneinä tutkimme paperikassejamme, mitä olimme mukaan saaneet.


Tähän joulukuvaan on hyvä päättää Puolan-vierailumme. Katolisen maan tärkeä jouluntuoja, seimiasetelma, oli puolalaiseen tapaan veistetty taidokkaasti puusta.



Kotona jälleen. Ompelin modernit ja maailman helpoimmat tonttulakit lapsenlapsillemme. Suorakaiteen mallinen pala ommelaan putkeksi. Putken toiseen päähän sauma ja toiseen resori. Hiippoihin kulkuset ja pikkuiset joulupukin apulaiset ovat valmiina työhön.

Tunnelmallisia joulunaluspäiviä! t. Maija