perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää Juhannusta

Heissan!

Juhannusaaton tervehdys täältä Myrskyluodolta! Matka juhannuksen viettoon jäi tähän aattoon kaikkien kiireiden keskellä. Nyt kaikki on sujunut ilman jonotuksia, joten saattoi olla ihan hyväkin juttu, että lähdimme vasta tänään. Niin kaunista on ajella valkoisenaan hohtavien päivänkakkarapeltojen ja auringossa kimmeltävien merenpoukamien vilistessä ohi.
Nyt juhannuksesta meillä alkoi poikkeuksellisesti viikon loma, joka on tarkoitus viettää mökillä. Tähän viikkoon sisältyy myös ystäviemme järjestämä perinteinen veneretki, jonka kohde on meille aina yllätys. Kivaa on siis tiedossa tälle viikolle. Eiköhän reissusta sitten taas ole tulossa postauskin.
Nyt toivottelen kaikille lukijoilleni oikein suloista yöttömän yön juhlaa, paljon salaperäisiä taikoja ja Suomen suvesta nauttimista!
T.Maija













perjantai 2. kesäkuuta 2017

Matka Ahvenanmaalle

Moikka!

Ulkona on taas niin hyytävä kylmyys, ettei sitä melkein todeksi usko. Lämpöä on muutama aste ja jäinen, puuskainen tuuli suorastaan purevoittaa säätä, puhkuu ja huokailee puunlatvoissa ja repii irti koivujen hentoja pikkuisia lehtiä. Taitaa tulla kovin lyhyt kesä. Tätä ne huhtikuiset vanhan kansan suviöiden kylmyydet tiesivät. Hyvin on sillä perusteella tekemäni ennuste pitänyt paikkansa. Takkaa lämmitellään ja lisäpeittoja vedetään niskaan yöksi. Millään ei enää antaisi luonto periksi napsaista päälle sähkölämmitystä, kun sähkön siirtohinnat ovat niin huipussaan. Aamulla oli kuitenkin pakko vain laittaa edes keittiöön lisälämpöä, kun pukeutuminen fleecetakkiin ja villasukkiinkaan ei enää auttanut. Olisipa huomenna juhlijoiden kunniaksi edes hiukan lämpöisempää.

Pihassamme jaksavat kaikesta huolimatta kukkia muutamat kukat kuin uhmatakseen Pohjolan kurittavaa, arktista kylmyyttä. Laitan tähän kukkakuvia muistutukseksi edes, että nyt kuuluisi olla kesä. Olen näköjään rakastunut öisen sateen jättämiin vesipisaroihin kukkien terälehdillä.



















          ------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitten siihen Ahvenanmaan matkaan, jota otsikko lupasi. Teimme kaksi viikkoa siiten asuntoautolla matkan ystäviemme luokse Ahvenanmaan Brändöhön Jurmon sarelle. Sinne matkataan pohjoista reittiä. Ensin siis suuntaamme kulkumme kohti Kustavia. Sieltä lähtee yhteysalus Viggen, joka vie meidät Åvan saarelle. Heti Åvaan saavuttua ajamme toiseen lauttaan, joka jatkaa Jurmon saarelle. Yhteysalukseen on varattava paikka etukäteen, jos mielii päästä tiettynä kellonlyömänä matkaansa jatkamaan. Lautta on maksullinen. Yli 7 m pitkältä asuntoautolta edestakaisen matkan hinta on 56 €.


Tällä pikkulautalla taittui viimeinen 10 min matka.








Perunanpesu sujui mukavasti kauniissa maisemissa.


Lauantaina teimme päiväretken saarimökille, jossa kokattiin herkkuja. Perunoiden seuraksi muurikalla paistui peuran ulko- ja sisäfilettä. Gourmet ateria oli valmis.




Saaren laitumilla käyskentelee tällaista Ylämaan karjaa.


Hanhia oli rannassa iso parvi.


Autoluontoretkellä voi bongata teeren ojanpientareelta tai bambipukit, jotka esittivät meille upean tanssinsa ja sarvien kolistelunsa. Pientä kiistaa syntyi tyttöbambista, joka katseli etäämpää ja poistui hiljaa paikalta. Helppoa luontoretkeilyä!

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Kustavissa kävimme matkan varrella Vartsalan vanhassa koulussa sijaitsevassa sisustusliikkeessä ja kahvittelimme siinä lomassa. Olisikohan siinä kahvilassa maailman suurimmat pesuvadinkokoiset korvapuustit?



Tänään töistä lähtiessä oli tämä kaveri lennähtänyt auton konepeltille ja katsoa napitti tarkasti. Kovin on harakanpojan pyrstö vielä lyhyt pitempiin lentoihin.

Nyt sauna lämpiämään ja lapsenlapsen kanssa saunomaan. Mukavaa perjantai-iltaa! T,Maija

torstai 1. kesäkuuta 2017

Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Aurajoki

Heissan!

Luoja rakastui vihreään. Eräänä aamuna hän otti väripaletin ja siveltimen. Hän maalasi suurin siveltimenvedoin. Väripaletissa oli runsaasti vihreää, eri sävyisiä. Luoja valitsi siveltimeensä aina vain lisää vihreää, lehmuksenvihreää, kirkkaanvihreää, hiukan tummenpaa vihreää, mutta kaikkein eniten lehmuksenvihreää. Väripaletin auringonkeltaisella siveltiin voikukkapeltoja, sitruunanakeltaisella rentukkaojia ja lopuksi vielä valkohattarat tuomenkukkiin. Luoja oli tyytyväinen kättensä työhön. Maalaus oli valmis. Jonain päivänä sitä jatkettaisiin.

Kun Luoja oli niin kauniin maalauksen saanut valmiiksi, rohkeni Neiti Kevät nyörittää jaloistaan tossut ja riisua sukat. Villatakkikin lennähti ruohikkoon. Hän istuutui kivelle, nosti jalat eteensä koukkuun, kietoi kätensä polvien ympäri ja kohotti kasvonsa kohti auringonkehrää sulkien silmänsä. Ympärillään lehmuksenvihreä meri. Tätä hetkeä, juuri tätä hetkeä hän oli niin kovin kaivannut ja odottanut.

Saapui siihen paikalle hiljaa myös Neiti Kesä. Tarttui ystäväänsä neiti Kevättä kädestä. Ja he tanssivat yhdessä ympäri, ympäri, ympäri pitsisten keijumekkojen helmat heiluen. Hiljaa, koivunlatvojen soittaessa heille musiikkiaan. Niin suloinen oli Neiti Kevään ja Neiti Kesän kohtaaminen.

---------------------------------------------------------------

Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ... Täällä Suomen synnyinmuistot, täällä työn ja tiedon puistot ... Viidennessä Suomi 100 vuotta -sarjan osassa on esittelyvuorossa taas joki, nyt Aurajoki ja jo maakuntalaulummekin sen ilmaisee. miten tärkeä asema on tällä joella ollut Suomelle kautta historian esihistoriallisesta asutuksesta, ristiretkistä, aina kauppaan ja sivistykseen asti innovaatioita unohtamatta.


Ensimmäinen asutus joen rannalle syntyi vähintään 6000 vuotta sitten. Joen alajuoksun rannalle syntyi 1200-luvulla Turku, suomen vanhin ja pitkään myös suurin kaupunki, entinen pääkaupunkimme. Joki on aina vaikuttanut merkittävästi kaupungin ja kaupunkilaisten elämään. Se jakaa kaupungin kahtia. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle ja siellä sijaitsevat Turun tuomiokirkko, Turun Akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Tämän historian takia Turussa joen itäpuoli on "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja kauppatorin puoli "tois pual jokke". Määritelmät ovat absoluuttisia, eivätkä riipu siitä kummalla puolen jokea niiden sanoja seisoo. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi ("täl pual") ja Turuksi ("tois pual") kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetää erityisesti, kun kerrotaan förin (lautta) vievän ihmisiä Åbosta Turkuun.

Aurajokilaakson vanha kulttuurimaisema edustaa pitkään jatkunutta ihmistoiminnan muovaamaa jokivarsimaisemaa, joka on eräs Suomen kansallismaisemista sekä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.


Joen ylittää useampi silta ja föri. Turun ensimmäinen silta oli "Pennisilta", joka ylitti joen Vanhan Suurtorin kohdalla. Se rakennettiin vuonna 1414 ja tuohoutui Turun palossa vuonna 1827. Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta, joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Nimi on turkulaisten väännös ruosin kielen sanasta färja.




Merenrannassa jokisuuta vartioi keskiaikainen Turun linna, joka häämöttää taustalla. Hiukan yläjuoksuun kohoaa Turun tuoiokirkon torni ylväästi vanhojen puiden lomasta. Historia on vahvasti läsnä joen vartta kuljettaessa. Entinen koulupurjelaiva Suomen Joutsen on ankkurissa Aurajoessa.


Museolaiva Sigyn on myös saanut ankkuripaikan Aurajoesta Forum Marinumin edustalta.



Aurajoessa on lukuisia ravintolalaivoja, jotka houkuttelevat ihmisiä kesällä viettämään vapaa-aikaa. Jotkut ovat auki ympäri vuoden. Myös laivoja, jotka tekevät päiväristeilyjä saaristoon, on ankkuroitu jokeen.



Vanhaa merenkulkutekniikkaa on nähtävillä joen varteen ankkroiduissa vanhoissa purjelaivoissa.


Aurajoen varrella järjestetään monenlaisia tapahtumia ympäri vuoden markkinoista muihin kulttuuritapahtumiin. Tul nauttima Aurajoest!

Tavataan taas! Hyvää torstai-iltaa! T.Maija