sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Turun tuomiokirkko

Vanhan vuoden viimeisenä päivänä ja uuden vuoden aattona AD 2017

Kun opiskeluaikana kiiruhti tämän rakennuksen ohi yliopistolle luennolle ja jälleen kotiin, ei tullut ollenkaan ajatelleeksi, mikä arvokas kansallisaarre oli osana jokapäiväistä elämää, eikä sitä sen kummemmin arvostanut. Vasta nyt elämää ja maailmaa laajemmin nähneenä, osaa antaa sille  kuuluvan arvostuksen ja kunnioituksen.

Jos oli itsestään selvyys, että 100-vuotiaan Suomen kunniasi tekemäni sarjan aloitti Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola, on myös yhtä itsestään selvää, että sarjan lopettaa Turun tuomiokirkko, joka on Suomen luterilaisen kirkon päätemppeli ja maan kansallispyhäkkö. Sitä pidetään Suomen arvokkaimpana rakennushistoriallisena muistomerkkinä. Tuomiokirkon historia liittyy läheisesti kansan vuosisataisiin vaiheisiin.






Turun tuomiokirkko on yli 700 vuoden ikäinen. Piispanistuin ja maan hallinto sijaitsivat 1200-luvulla Aurajoen laaksossa Koroisten niemellä. Vuosisadan lopulla alettiin rakentaa tuomiokirkkoa lähemmäs jokisuuta Unikankareen mäelle. Piispa ja hallinto siirtyivät sinne. Kirkon ympärille perustettiin Turku, Suomen ensimmäinen kaupunki. Aurajoen suulle nousi Turun linna. Itämeren kauppalaivat saapuivat jokea pitkin kirkolle. Sinne johtivat sisämaasta Hämeen Härkätie ja etelärannikolta Suuri Rantatie. Turusta kasvoi Suomen keskus.

Tuomiokirkko vihittiin 17.6.1300. Kirkkorakennusta laajennettiin useassa vaiheessa vuosisatojen varrella. Viholliset ja tulipalot tuhosivat kirkon kuusi kertaa. Kirkko kunnostettiin yhä uudelleen. Tuomiokirrkko on Suomen ainoa keskiaikainen katedraali (= piispan asuinkaupungin pääkirkko).

Leveät kiviportaat johtavat pääovelle. Oven yläpuolella ikkuna-aukot näyttivät samalta jo keskiajalla, jolloin länsitorni rakennettiin.


Kellotorni sai nykyisen ulkoasunsa Turun palon (1827) jälkeen. C.L. Engelin suunnittelema torni on yli 85 m korkea ja kohoaa merenpinnasta 101 metrin korkeuteen. Se on kirkon ja koko kaupungin laajalti näkyvä tunnusmerkki.

Kirkon aikakellot kumahtelevat neljännestunnin välein yli kaupungin. Jatkosodan vaikeina aikoina lehtimies Amos Andersson esitti eräässä runossaan, että Turun tuomiokirkon kellonlyönnit lohduttaisivat ja yhdistäisivät kansaa. Yleisradio, Suomen ainoa radiokanava, lähetti kahdentoista lyönnit ensimmäisen kerran 19.6.1944. Maamme eli kohtalonhetkiä. Sunnuntaina 16. heinäkuuta presindentin puoliso Gerda Ryti piti radiossa puheen puolenpäivän lyötien jälkeen. Hän kehotti suomalaisia rukoilemaan Jumalan johdatusta kahdentoista lyöntien hetkinä. Samana päivänä Päämaja sai ilmoituksen, että neuvostojoukot olivat alkaneet vetäytyä Karjalan kannakselta. Nykyään kellojen kumahdukset kuuluvat radiosta ja televisiosta jouluaattona ennen joulurauhan julistamista ja lisäksi radiosta ne kuuluvat joka arkipäivä. Ne kutsuvat pois kiireestä. Niissä soi rauha ja ajattomuus.




Kirkko oli alunperin hallityyppinen, mutta vähitellen kirkon kylkiin rakennettiin kappeleita. Keskilaivaa korottamalla kirkko muuttui basilikatyyppiseksi. Monista pyhimysalttareille tarkoitetuista kappeleista on myöhemmin tullut hautakuoria.



Kirkon lattiassa on kivilaattoja, joissa näkyy kaiverruskia. Ne ovat hautakiviä. Lattian alle on haudattu yli 4500 vainajaa 1300-luvulta vuoteen 1784 asti. Keskiajan merkkimiehistä lepäävät Tuomiokirkossa mm. piispat Hemming, Maunu II Tavast, Olavi Maununpoika, Konrad Bitz ja Maunu III Särkilahti sekä Viipurin linnan kuuluisa päällikkö Knut Posse. Uskonpuhdistuksen jälkeisistä piispoista ovat täällä leposijansa saaneet mm. Isak Rothovius ja kolme Gezeliusta. Kirkon sivukuoreihin on 1600-luvun suomalaisista sotapäälliköistä haudattu hakkapeliittain johtaja Torsten Stålhandske sekä marsalkat Åke Tott ja Evert Horn.



Kuori, jossa pääalttari sijaitsee, on suuri kuvakertomus, jossa piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä, uskonpuhdistaja Mikael Agricola ojentaa suomeksi kääntämänsä Uuden testamentin kuningas Kustaa Vaasalle ja erilaisia kohtauksia Jeesuksen elämästä.



Tunneutin Tuomiokirkon hautamuistomerkeistä on  suomalaisten rakastaman kuningattaren Kaarina Maununtyttären sarkofagi. Erik XIV:n puoliso eli viimeiset vuosikymmenensä Suomessa ja haudattiin 1613 Tuomiokirkkoon. Vaalean kivikorokkeen päällä seisoo musta marmoriarkku. Sen päällä loistaa kultaisella tyynyllä kultainen kruunu. Sarkofagi valmistettiin Antwerpenissä ja jalusta on Turun Kerttulinmäen vaaleaa graniittia. Lasimaalaukset kuvaavat kuningatarta.





Keskiaikainen kastemalja on tehty suomalaisesta kalkkikivestä.


Tuomiokirkkokierros päättyy eteisaulaan, jossa on uskonpuhdistaja Mikael Agricolan patsas. Hänestä ja hänen työstään olen kertonut erillisessä postauksessa aiemmin.


Vuosi on kohta päättymässä ja uusi alkamassa. Kiitos kuluneesta vuodesta blogiystävät ja

OIKEIN ONNENTÄYTEISTÄ UUTTA VUOTTA MINULTA SINULLE <3

Rakkaudella Maija

lauantai 30. joulukuuta 2017

Joulumme 2017

Tervehdys taas täältä Myrskyluodolta!

Vuoden viimeisiä päiviä vietetään. Nyt ehdin viimein tänne blogimaailmaan kertomaan hiukan joulustamme. Tänään on saatu hitusen nauttia auringonpaiteestakin. Nyt taas tummat pilvet hiljalleen kuleutuvat taivaankannelle varastamaan tilaa tuolta valopallolta.



Valkeasta joulusta ei täällä lounaassa ollut tietoakaan. Yhtä kaikki tunnelma sisällä olli lämmin ja kodikas.
                   Meidän joulussamme tuoksui lanttulaatikko, kinkku ja lipeäkala
                                   lämpeni joulusauna
                                              helisivät kulkuset
                      juoksivat pienet tontut
                                         kaikui nauru ja laulu
                      odotti ikkunassa joulupukkia pieni lapsi posket punaisina
                               oli ilmassa jännitystä ja odotusta
                                  syötiin herkkuja ja seurusteltiin
                                                loivat lämmintä loistetta kynttilät
                                nautittiin yhdessäolosta
                                    tuoksui kuusi
                                              laulettiin joulupukille
                                                  availtiin kääröjä               
                                                       rapisi lahjapaperi
                                yllätyttiin ja ihasteltiin
                                              pyörivät hiljaa kuusenpallot
                        tuoksuivat hyasintit
                                  otettiin pala suklaata ja vielä toinen
                                                     nautittiin jouluyön hiljaisuudesta

Kiitos kaikille joulujuhlaamme viettäneille <3





Amore lähti aattoaamuna viemään lapsemme ja muiden rakkaidemme haudoille kynttilät ja hakemaan äitiäni joulunviettoon. Joulurauhan julistus on joka vuosi katsottava erityisellä hartaudella. Silloin joskus lapsuudessa sitä kuunneltiin radiosta ja siitä se joulu varsinaisesti alkoi silloin ja niin nytkin. Puuro syötiin yhdesssä, saunottiin ja valmisteltiin aaton illallista.







Me katamme ruokasalin suuren pöydän kirjahyllyn ja kuusen katveeseen. Tänä jouluna kuusi ihastutti meidät superkauneudellaan. Se sai oksilleen hopeaa ja hiukan sinistä. Pöytä katettiin kymmenelle. Sen äärelle kokoontuivat kaikki rakkaat. Nuorin oli vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen, seuraava 5-vuotias, vanhin 94-vuotias ja me muut siltä väliltä. Joukkoa oli siis jos jonkinlaista. Ihanaa! Puhe soljui, kaikki seurustelivat niin innokkaina, että yhtäkkiä huomasimme nuorimmaisen pitelevän sormia korvissaan!




Joulua Nallelaaksossa







Tuli pukki kolkuttelemaan ovellemme. Lahjoja saatiin ja availtiin. 5-vuotiaamme rohkeni pukin syliin kuvattavaksi ja ihan muuten vai. Pienempi tontuistamme halusi istua pukin kanssa kuvassa turvallisesti äidin sylissä. Joulupukki jatkoi matkaansa ja lupasi tulla taas ensi vuonna. Me jäimme juomaan joulukahvia ja nauttimaan jälkiruuasta. Ilta venyi jo lähes yön tunneille lasten leikkiessä lahjoillaan. Sitten alkoi olla nuorimpien ja vanhimman nukkumaanmenoaika. Me muut jäimme vielä kuulostelemaan jouluyötä ja sen ihmettä.


Maailmanmatkaajan joulua



Joulupäivänä äitini lähti siskoni tyttären perheen luokse. Me aloimme rakentamaan uudelleen joulupöytää. Olimme kutsuneet perinteiseen tapaan miniämme perheen jouluaterialle. Tänä vuonna vieraita tuli vain kaksi. Taas saimme vaihtaa kuulumisia ja nauttia yhdessäolosta.





 Majakanvartijan joulua



Tapaninpäivänä meillä vieteään Amoren ja pojan nimipäiviä, joskin toisten nimien päiviä, joten ei niitä sen kummemmin juuri juhlita. Vanhempi tyttäremme oli kutusunut vuorostaan meidät ja sisaruksensa perheineen syömään. Taas oli pöydän ympärillä iloista yhdessäoloa tällä kertaa italialaisesta neljän ruokalajin ateriasta nauttien kuplivista alkupaloista alkaen päättyen ihanaan kotitekoiseen piparkakkujäätelöön ja italialaiseen jouluklassikkoon pandoroon. Olimme kaikki onnellisia, että noiden kaikkien ruokalajien jälkeen saimme laskeutua ylemmistä kerroksista alas päin kotiin lähtiessämme, sillä niin pullollaan olivat vatsat herkkuja.

Näin kuluivat meidän joulunpyhämme. Nyt on enää yksi kokonainen päivä tätä vuotta jäljellä ja valmistaudutaan vastaanottamaan uutta vuotta.


Rakkaudella Maija <3





















                         
                               

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Lahjat peittyy kääröihin ...

... ukset kiinni pantihin, vaan on hauska sentään!



Suomen Turku julistaa kohta joulurauhan. Niin hiljennymme mekin täällä Mysrkyluodolla joulun viettoon.





Toivotan sydämestäni Teille kaikille blogiystäväni oikein Lämmintä ja Riemullista Joulujuhlaa <3
Rakkaudella Maija

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lipeäkalan liotusta

Heissan!

Tällaista ei melkein enää uskoisi näkevänsä! Miten kaunis joulukuinen aamu voikaan olla. Eilisen lmipyryn jäljiltä maisema on valkoinen. On aamun sininen hetki. Höyryävä teekuppi kädessä seison ikkunan ääressä ja nautin näkemästäni. Aamuhämärän takaa taivaanranta kajastaa oranssia valoa enteillen auringonnousua ja kirkasta päivää. Tästä on otettava kaikki irti.

Eilen uunista leijaili Nauvon limpun tuoksu ja nyt perunat porisevat kattilassa imellettyä perunalaatikkoa varten. Pienin askelin jouluvalmistelut etenevät.

Tänään alkoi lipeäkalan liotuksessa toinen vaihe. Eilen keittelin ämpärillisen lipeäliuosta, johon tarvittiin koivupuun tuhkaa reilu puoli ämpärillistä, muurarinkalkkia noin puoli kahvikupillista ja kiehuvaa vettä ämpäri täyteen. Liuos sekoitetaan huolellisesti. Kalan liotukseen on valmistauduttava jo viikkoja etukäteen, jotta saa kerättyä tarpeellisen määrän tuhkaa. Vain koivuklapeja on siis polteltu, sillä muun puun tuhka ei tähän tarkoitukseen käy. Luios jätettiin yöksi ulos jäähtymään, että se on oikein kylmää. Aamulla kaadoin päivittäin vaihdetun veden kaloista pois. Sitten varovasti, mielellään varpuluudan läpi, kaadettiin lipeäliuos kalojen päälle. Sakka jäi ämpäriin. Kalojen päälle vielä puunkappale ja kivi painoksi, saavi ulos, jotta kalat sälyvät raikkaina, kansi päälle ja nyt odottamaan ja jännittämään, rupeavatko kalanpalat pulskistumaan. Tässä vaiheessa kuluu muutama päivä. Katsotaan kuinka monta.


Iloisia jouluvalmisteluja teille ystävät! Rakkaudella Maija

lauantai 9. joulukuuta 2017

Annan päivänä

Moikka moi ystävät!

Myrsky soittaa ikkunan takana ja sade lyö suurilla pisaroilla ruutuihin. On pimeääkin pimeämpää. Nautin kynttilöiden sytyttämisestä kuistin lyhtyihin. Sytytän kynttilän myös hevoskastanjan oksaan ripustettuun lyhtyyn tuikkimaan ohikulkijoiden iloksi. Siivoilen, teen laatikoita, lämmittelen glögiä hellalla ja tunnelmoin samalla joulumusiikkia kuunnellen.



Jouluvalmistelut ovat täydessä käynnissä ja tänään Annan päivänä, ts. 10. päivän vaiheilla, on aika aloittaa lipeäkalan liotus. Kalojen liotuksen olen oppinut äidiltäni. Lipeäkala on minun joulupöytäni suurin herkku. Liotuksen onnistuminen on aina arpapeliä, koska täsmällisiä mittoja, aikoja ym. ei ole, vaan oppi on kulkenut perimätietona. Eri vuosina kalatkin ovat hiukan erilaisia, joten katsotaan, miten tänä vuonna onnistun. Olimme kauppahallista käyneet ostamassa kolme kuivakalafilettä. Nyt on aika aloittaa niiden lioitus, että ehtivät ajoissa jouluksi. Poika löi kirveellä kalat kirveellä kolmeen osaan. Saaviin laskin kylmää vettä ja palat veteen muutamaksi päiväksi likoamaan. Saavi vielä ulos, jotta vesi pysyy mahdollisimman kylmänä ja kalat säilyvät hyvinä. Kansi vielä päälle, ettei kalavaras pääse niihin käsiksi. Vesi on vaihdettavava joka päivä ja muutaman päivän kuluttua kokeillaan, joko on seuraavan vaiheen aika. Sitä jään nyt odottelemaan ja vettä vaihtelemaan.

Me saamme isomman lapsenlapsen yökylään. Tunnelmaa lauantai-iltaanne <3 Rakkaudella Maija







tiistai 5. joulukuuta 2017

Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Itsenäisyyspäivänaattona 2017

Tänään saimme vetää siniristilippumme salkoon poikkeuksellisesti jo nyt itsenäisyyspäivänaattona. Tummansiniseltä taivaalta putoili suuria valkoisia lumihiutaleita kuin kunnoittaen meidän sinivalkoista lippuamme. Kohotin katseeni kohti vapaana liehuvaa lippua ja voi miten kauniina se hohtikaan tummaa iltataivasta vasten!



Kävellessäni töistä kotiin illalla sain nauttia luonnon oman taiteilijan mestariteoksesta, jonka satumaisessa talvimaisemassa me saamme aloitella isänmaamme 100-vuotisjuhlaa. Vastasatanut vitivalkoinen lumihanki ja puiden oksien lumikuorrutus valaisivat tienoota ja lähes täytenä hohtava kuu seuraili kulkuani valaisten puoli taivasta sumusiltaa pitkin. Hetkittäin kuu lähes hävisi sumuverhon taa tullen taas esiin tuoden mukanaan tuikkivat tähdet.


Lippua salkoon vetäessäni mietin, miten onnekas olen, kun tuon itsenäisen maan tunnuksen saan pihani tankoon nostaa. Sanoja on vaikea löytää. Tunnen niin nöyrää kiitollisuutta ja niin syvää kunnioitusta isääni ja hänen kaltaisiaan kohtaan, jotka joutuivat antamaan elämästään parhaat vuotensa itsenäisyyttämme puolustaessaan, mutta saivat kuitenkin palata ehjinä kotiin sekä heitä kohtaan, joille onni ei ollut yhtä suopea ja vammautuivat sodassa tai antoivat kalleimman uhrinsa isänmaalleen, minkä ihminen antaa voi, eivätkä koskaan enää palanneet perheidensä luo. Kiitollisuutta ja kunnioitusta tunnen myös äitiäni ja hänen kaltaisiaan kohtaan. jotka toimivat kotirintamalla ja  huolen painamina hoitivat kotiaskareet ja lapset.

Toivon, että lapsemme ja lapsenlapsemmekin ymmärtäisivät, minkä suunnattoman uhrauksen heidän isovanhempansa ovat joutuneet antamaan, jotta he saavat elää vapaassa isänmaassa. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.





Olkoon hanki valkoinen ja taivas sininen. Sytytän kynttilän, ristin käteni ja painan katseeni. Hyvää syntymäpäivää rakas Suomi ...

Rakkaudella tyttäresi Maija