tiistai 28. helmikuuta 2017

Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Alvar Aallon jalanjäljillä


Laskiasistiistain ja Kalevalanpäivän tervehdys Myrskyluodolta!

Olen usein miettinyt, millaiselta tuntuu asua jonkin hyvin kuuluisan nähtävyyden, esimerkiksi Colosseumin, lähellä, siten, että se on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Kun mietin asiaa tarkemmin, voin sanoa, ettei se tunnu sen kummallisemmalta. Kaikkeen tottuu. Asun lähes kivenheiton päässä eräästä maamme erittäin kuuluisasta rakennuskohteesta.

Nyt blogini Itsenäinen Suomi 100 vuotta -sarja saa toisen osansa. Itsestään selvyys oli, että sarja aloitettiiin saaristokierroksella, mutta yhtä itsestään selvää on, että tutustumme toisessa osassa arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan, joka sjaitsee runsaan kilometrin päässä kodistamme.

Suomen tuberkuloosiparantolan eli Paimion parantolan rakennuslautakunta kutsui "Herroja Arkkitehteja kilpailuun piirustusten laatimista varten sanotulle parantolalle, johon tulee 184 sairassijaa." Alvar Aalto voitti kilpailun ja rakennushanke aloitettiin pian kilpailun jälkeen 1929 ja saatiin päätökseen 1933. Rakennusta pidetään Aallon varhaisen funktionalistisen kauden päätyönä ja hänen kansainvälisenä läpimurtonaan. Rakennuksen omistaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Aallon lähtökohtana parantolaa suunniteltaessa oli, ettärakennus itsessään toimisi yhtenä parantavana elementtinä. Hän kutsuikin rakennusta "mediciniseksi instrumentiksi". Siinä uudenlainen parantolarakennustyyppi yhdistyi moderniin arkkiteehtuurin läpimurtoon. Myös sairaalan sisustus on Aallon suunnittelema. Monet Artekin edelleen tuotannossa olevista huonekaluista, kuten Paimio-nojatuoli, on alunperin suunniteltu parantolan käyttöön.

Sairaala toimi yksinomaan tuberkuloosiparantolana aina 1960-luvulle asti.. Sen jälkeen se toimi osana Turun yliopistollista keskussairaalaa keuhko- ja sisätautisairaalana. Vuonna 2014 käyttäjäksi tuli Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö.

Sairaala on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa. Suomi harkitsee parantolan ehdottamista Unescon maailmanperintökohteeksi. Sairaalan lisäksi alueeseen kuuluvat asuinrakennukset, oma veden pumppaamo ja puhdistuslaitos ympäristöineen.



Parantola sijaitsee keskellä mäntykangasta, sillä havupuilla tiedettiin olevan parantava vaikutus tuberkuloosiin. On syytä pitää mielessä, että parantola rakennettiin keuhkotautia sairastaville aikana, jolloin antbiootteja ei vielä oltu keksitty. Oli siis löydettävä muita parannuskeinoja.





Edessä potilassiipi ja takana makuuhallit. Makuuhalleissa lepäiltiin läpi vuoden päivällä lämpimästi pukeiutneina rivissä makuulavitsoilla, jotta saatiin hengittää tervehdyttävää raitista ilmaa mahdollisimma paljon. Rakennuksen tääsä päässä sijaitsee myös maisemahissi, joka oli valmistuttuaan ilmeisesti omassa lajissaan Suomen ensimmäisiä.



Sairaala-alueella on paljon tyyliltään samanlaisia rakennuksia. Monet ovat toimineet henkilökunnan asuntoina.




Aalon parantolalle suunnittelema ulkovalaisin, josta valo pehmeästi laskeutui maahan. Värinä on Paimion punainen.


Pääsisäänkäynnin katoksen sanotaan kuvaavan keuhkoa. Pehmeä aaltomainen muoto on havaittavissa monessa kohtaa sairaalakompleksia.








Alueella on Kyykartano, jossa sanotaan asuneen tavanomaista kiukkuisempia osastonhoitajia.






Savupiipun ympärille rakennettiin vesisäiliö, josta saatiin lämmintä vettä kuuman savun lämmittäessä sen.




Suuret ikkunat valaisivat porraskäytävää, joka oli väriltään keltainen. Kun valo kohtasi keltaiset portaat, häikäisi se niin, että oli kohotettava katse ylös ja näin ryhti muuttui paremmaksi, joka taas oli tuberkuloosin runtelemille keuhkoille hyväksi. Portaat ovat kevyimmät ikinä kulkeneeni portaat. Tämä oli tarpeen, että heikoimmatkin potilaat jaksoivat nousta niitä ylös. Kaikkein heikoimma potilaat olivat kuitenkin alemmissa kerroksissa.

Valo ja ympäröivä luonto olivat tärkeässä roolissa potilaiden paranemisessa. Potilashuoneiden ikkunat ulottuivat lähelle lattiaa, jotta potilas saattoi maatessaan sängyllä katsella kaunista metsäistä luontoa ja mieliala pysyisi näin parempana, joka oli tärkeää paranemista ajatellen.






Olen ollut usealla opastetulla kierroksella sairaalassa ja kuullut monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia sisustuksesta ja sen tarkoitusperistä. Kerrotaan, että potilashuoneissa kaapit muistuttivat aluksi liiaksi ruumisarkkuja ja ne oli vaihdettava, jotteivat kovin sairaat potialaat olisi joutuneet niitä katselemaan ja miettimään kohtaloaan. Hygieniaan liittyen sairaalassa oli monenlaisia nerokkaita keksintöjä liittyen esimerkiksi tuuletukseen ja hoitajien potilaskontakteihin. Mm. potilaiden sylkykupit saatettiin tyhjentää seinässä olevan aukon kautta menemättä sisään potilashuoneeseen ja näin hoitohenkilökunta joutui vähemmän kosketuksiin tuon erittäin tarttuvan taudin kanssa.

Tyttäreni on ollut monena kesänä oppaana parantolassa ja häneltä olen lisäksi kuullut mielenkiintoisia asioita Aallon keksinnöistä. Ympäri maailmaa erityisesti arkkitehdit tulevat tutustumaan tähän kotiseutuni suomalaisen arkkitehtuurin aarteeseen.

Lopuksi mainittakoon vielä, että alueeseen kuuluu myös Ruusukellari, joka sijaitsee kauempana mäntymetsikössä. Se on ruumishuone, jonka sisäkatto on koristeltu ruusumaalauksin. Katossa on ikkuna, joka luo valoa juuri siihen kohtaan, johon ruumis asetettiin.

Katsotaan, mikä on maaliskuun tutustumiskohde. Nyt on aika lopetella ja toivottaa Hyvää Laskiaista ja Kalevalanpäivää kaikille! Maija


perjantai 24. helmikuuta 2017

Hiihtolomalaisia

Moikka!

Meillä Lounais-Suomessa alkaa hiihtoloma olla kohta lopuillaan. Mukavaa, että saimme luntakin tänne maamme lähes lumettomalle kolkalle lasten iloksi. Toissapäivänä, kun nurkissa ulvoi myrskytuuli ja lunta pyrytti sakeana tuiskuna, saimme vierailulle hiihtolomalaisia. Vanhempi tyttäremme tuli poikansa kanssa meille. Koska sää ei ollut paras mahdollinen ulkoiluun, vietimme iltaa sisällä yhdessä tunnelmoiden, pelaillen, syöden  ja myrskytuulta kuunnellen. Mikä sen mukavampaa yhdessäoloa!

Tytär teki meille ihanan italialaisen illallisen, joka koostui bruschetoista, pollo alla cacciatorasta (kanaa metsästäjän tapaan), rosmariiniperunoista ja salaatista.  Ihana päätös aterialle oli napolilaisen keittiön torta caprese eli caprilainen torttu. Tytär muisteli aikaa, jolloin oli ensimmäisen kerran maistanut tätä superihanaa torttua ensivierailullaan Napolissa pienessä nuhjuisessa kahvilassa, jossa kalustus koostui puutarhakalusteista, pöydillä oli vahakankaat, seinillä kuvia Maradonasta ja pyhiyksistä ja kakkupalan sai pilkkahintaan. Ja se maistui niin hyvälle! Ja se tunnelma...! Tällaisissa tunnelmissa me söimme tätä herkkua. Jos innostut kokkailemaan näitä Saapasmaan herkkuja, löytyy kaikkiin ruokiin reseptit tyttäreni Pizziamo-blogista, jossa kokataan italialaista ruokaa suurella, Italialle sykkivällä sydämellä.


Italiassa tortut koristellaan usein näin. Helppo ja yksinkertainen tapa, mutta on tosi viehättävä.


Illalla pelasimme lapsenlapsen kanssa tätä iki-ihanaa isosiskoni vanhaa peliä. Joskus se on meille kulkeutunut, sillä tykkään kaikista vanhoista jutuista. Itsen olen tätä pelannut, omien lasten kanssa on pelattu ja nyt peli siirtyi taas seuraavalle sukupolvelle, kolmannelle jo. Pelistä ei mistään löydy vuosilukua, mutta päättelen sen olevan peräisin jostakin 1950-luvun puolesta väsistä. Käytössä aiheutuneita kulumia näkyy niin pelin kannessa kuin peliohjeissa ja -laudassakin. Viidestä nappulasta kolme on jäljellä. Kullanhuuhdontaseteleitä on vielä oikein hyvä nippu tallella. Arpakuutiosta en ole varma, onko se alkuperäinen. Äkkiä neljävuotias tyttärenpoikamme oppi pelin säännöt ja jännitystä toi mukaan, huuhkajan huhuilu jossakin puunoksalla, kauempaa kuuluva risahtelu ja tietysti metsärosvo, joka silloin tällöin onnitui rosvoamaan huuhdotut kultalipukkeet. Oleko Sinä joskus kuullut tästä pelisä tai jopa pelannut sitä? Lapsuudessa meillä oli kotona tämä peli ja Afrikantähti. Niitä aina pelattiin.

Lapsenlapsi oli yllättävän taitava pelaamaan ja aina jän kakkoseksi. Eikä kysymyksessä ollut mikään lahjoitusvoitto.




Meillä oli todella mukava ilta. Myrskyn ja pyryn laannuttua oli kotiinlähdön aika.


Meillä on ollut kuluneella viikolla poikkeuksellisen paljon kukkia kotona. Innostuin ottamaan niistä kuvia. Eikö näytäkin siltä, kuin tässä olisi kolmiulotteinen taulu?




Todellisuudessa siinä on tulppaanikimppu taulun edessä, joiden värit sopivat mielestäni uskomattoman hyvin keskenään. Vielä kynttilätkin ovat samaa sävyä.





Kokonaisuus on meidän pikkuinen kotialttarimme.


Yksi ruusu on vielä jäljellä siitä kimpusta, jonka annoimme nuoremmalle tyttärellemme hänen saadessaan viime viikolla Suomen Vuoden Polikliniikkasairaanhoitajapalkinnon työkaverinsa kanssa. Onnea vielä heille molemmille!



Tulppaani voi aueta näin täydellisen kauniisti. Se on kuin silkkipaperia.



Vielä innostuin kuvaamaan hedelmiäkin, jotka olivat niin maalauksellisia.

Pyry, pyry, pyry hei, mistä tulit sinä tänne ... Täällä pyryttää taas sakeasti. Talvi sen kuin jatkuu, mikä on mukavaa.
Oikein ihanaa kevättalvisen viikonlopun alkua! Maija

tiistai 21. helmikuuta 2017

Herkkujen herkku

Moikka!

Voi että tänään on ollut ihana päivä! Aurinko on helottanut taivaalla ja olemme saaneet nauttia oikein vanhanaikaisesta helmikuun päivästä. Mikä sen mukavampaa! Ja mikä onkaan sopivampi resepti tähän päivään kuin auringon saarella kasvatetuista veriappelsiineista tehty sorbetti. Nyt on noiden aurinkoisten hedelmien sesonkiaika, joten senkin puoleen tämä on nyt juuri mitä ajankohtaisin ohje. Kuulema Sisilian auringon alla lämpö on tismalleen kaikkein sopivin kypsyttämään nuo herkkuhedelmät. Me saimme kylään viikonloppuna rakkaat ystävät ja nuorempi tyttäreni valmisti meille tätä sorbettia. Ohje on ollut joskus Hesarissa.


Sisilialainen veriappelsiinisorbetti

Tarvitset neljän veriappelsiinin mehun, johon sekoitat desilitran sokeria. Lisäksi tarvitset kolme kananmunanvalkuaista, jotka vatkaat kovaksi vaahdoksi. Sitten vain yhdistät vaahdon ja mehun. Nyt voit valmistaa sorbetin jäätelökoneella, mutta ilmankin konetta onnistut mainiosti. Laita seos pakastaimen kestävään kulhoon ja anna jäätyä pakastimessa sekoittaen puolentunnin - tunnin välein. Tähän jäädyttämiseen kuluu muutama tunti, joten kotonaoloa tämän herkun valmistaminen vaatii.



Sitten vain perhe tai ystävät koolle ja nauttimaan. Annoksesta riittää noin kuudelle herkkusuulle. VAROITUS! Saattaa viedä kielen menessään! Ainakin makuhermoja kutkuttaa niin että kirpaisee. Buon Appetito! T. Maija