perjantai 21. syyskuuta 2018

Matkaan lähden

Ciao tutti!

Millään en ehdi postauksia kirjoittelemaan ja hiukan sitä myös haittaa uusi tietokone, johon en ole vieläkään tutustunut niin, että tekstin kirjoittaminen onnistuisi sillä, joten teen aina puhelimella, eikä pidemmän tekstin kirjoittaminen ole tällä kovin mukavaa. No, kun nyt syksy saapuu, on varmasti enemmän aikaa kaikelle puuhastelulle.

Viime viikonloppuna vietettiin pienemmän lapsenlapsen 2-vuotissynttäreitä suvun voimin. Koolla oli neljä sukupolvea.

Viikolla tein myös viimeisistä omenoista uuniomenahilloa, josta tuli superhyvää superhelpolla. Sopii jätski, jogurtin, lettujen ja pannarin kaveriksi. Keräsin myös myrskytuulilta talteen pienemmän lapsenlapsen pikkuisesta päärynäpuusta loput päärynät ja rakentelin kuistille hiukan syksyä.









Nyt olemme matkalla lentokentälle ja kummitytön häihin iki-ihanaan Italiaan. Juhlat ovat maanantaina Toscanassa Sansepolcron kaupungissa. Kaupunki on aivan sattumalta sama, jossa vanhempi tyttäremme asui miehensä kanssa ennen Suomeen muuttoa. Ennen häitä kiertelemme Toscanan lisäksi hiukan Umbriassa ja yövymme linnassa, jossa tyttäremme maisteriksi valmistumisjuhla vietettiin. Jännää nähdä se paikka uudelleen. Mitähän muuta matkan varrelle sattuu? Saas nähdä. Palailen varmaan siihen myöhemmin.

Oikein hyvää syysviikonloppua kaikille! Pidelkäähän hatuistanne kiinni!

Rakkaudella Maija

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Hyvää pataa

Heissan ystävät!

Hyvästi jääkää nyt hyvät ystävät
Maille vierahille nyt pääskyt lähtevät.

Armas ol' aika, jok' on nyt lopussa 
Suven sulo aika tuo kaunis ihana.

Haikeutta mielessä katselin kurkiaurojen lentoa syyskirkkaalla taivaalla. Hei, hei ystävät, palaamme taas keväällä, ne tuntuivat huutavan. Kurkien lähtö on varmaakin varmempi syksyn merkki.

Syksyssä on omat ihanat puolensa, kun vain malttaa luovuttaa kesästä. Syksy on ihanaa haudutettujen pataruokien aikaa. Kun ainekset kokoaa pataan, valmistuu ruoka sen jälkeen kuin itsestään ja aikaa jää muihin juttuihin. Siivouspäivänä
päätin tehdä syksyn ensimmäisen pataruuan. Sen kunniaksi,
että pojan merikapteeniopiskelun viimeinen lukukausi alkoi, tein merimiespihviä. Tuo perunoiden, pihvilihan, ruskistetun sipulin, oluen ja yksinkertaisten mausteiden, suolan, maustepippurin ja laakerinlehden, liitto on kielen mukaansa vievä. Ruuan kypsyessä hitaasti uunissa leijaili muhevan padan herkullinen tuoksu kodin joka sopukkaan. Valmis ruoka uunista ulos, kylkeen puolukkahilloa ja etikkakurkkuja ja herkuttelemaan.




Taru kertoo, että laivassa oli jäljellä enää yksi pullo olutta, jota koko miehistö himoitsi. Laivakokki ratkaisi asian kumoamalla pullollisen pataan ja näin jokainen sai osuutensa oluesta. Onkohan tämä totta vai tarua? Mene ja tiedä.

Kynnyksellä on taas uuden viikon alku. Nautitaan syysviikosta! Rakkaudella Maija

maanantai 3. syyskuuta 2018

Sunnuntaikahvilla

Moi, moi!

Torstai-iltana Amore lähti miesporukalla Ahvenanmaalle kalaan ja me suunnistimme nuoremman tyttären ja pojan perheen kanssa mökille.

Perjantai oli kesäisen lämmin. Istuttiin terassilla ja pelattiin seurapelejä. Poika grillasi hiiligrillä hampurilaispihvit ja herkuteltiin itse tehdyillä hampurilaisilla. Saunottiin ja paljuiltiin pienemmän Murun kanssa. Merivesi oli vielä 18 asteista ja todella kirkasta, joten uimisesta sai nauttia ihan kesäiseen tapaan.

Lauantaina sade ropisi ja oli jo aika lähteä kotiin. Sunnuntaina kotiutui myös Amore ja pojan kummisetä, joka oli mukana kalareissulla, tuli vielä kahville ennen kotiin lähtöä. Leivoimme tyttären kanssa pikkupizzoja ja paistoimme vadillisen lettuja. Pojan perhe tuli myös kahvittelemaan. Pizzat hupenivat lautaselta ja lettuvati tyhjeni kermavaahdon ja hillojen kera. Mukavasta yhdessäolosta saimme nauttia koko viikonlopun.




Mukavaa alkanutta syyskuuta vielä kesäisissä merkeissä kaikille 💕 Rakkaudella Maija