tiistai 27. marraskuuta 2018

Sukkia ja ensilunta

Heippa!

Eilen aamulla piti oikein hieraista silmiä, kun vedin verhoja sivuun. Katot, oksat ja maa olivat ohuen lumipeitteen valkaisemia. Kaunis lumikuorrutus on vieläkin pysynyt sulamatta. Aamulla kävimme ystävän kanssa koiraa ulkoiluttamassa ja teimme reippaan, hyvää mieltä tuottavan metsälenkin. Kuu möllötti vielä taivaalla  vaikka päivä oli jo valjennut. Aivan satumaisia maisemia oli metsässä. Muutaman kuvan ehdin napata.




Näin kauniin siniset olivat maisemat marraskuun lopussa.


Villasukkia on tullut tehtyä syksyn aikana telkkaria katsellessa. Pöllösukat tein molemmille Muruille. Toiset ehtivät vain jo muuttamaan. Isompi Muru toivoi tällaisia Batman - sukkia ja pitihän ne tehdä. Malli löytyi netistä. Kangaskaupassamme on myynnissä myös hiukan lankoja. Kirjoneulesukat syntyivät kuin itsestään yhdestä langasta. Langan merkki oli muistaakseni Katia. Oli hauska seurata, miten kuviot neuloessa muodostuivat.

Tänään vanha sänky sai jo ensimmäisen varsinaisen maalikerroksen. Taas se hiukan tuli valkoisemmaksi.

Aurinkoisenmakuista talvipäivää Sinulle 💕 Rakkaudella Maija

lauantai 24. marraskuuta 2018

Vanhan sängyn muodonmuutos alkoi

Heissan!

Tänäkin perjantaina oli poikkeuksellisesti vapaapäivä. Nyt oli sopiva päivä ryhtyä vanhan, päästä vedettävän sängyn uudistamiseen. Tarkoitus on remontoida sänky pienemmän Murun käyttöön,  kun pinnasänky alkaa jo käydä pieneksi. Siispä remonttiryhmäämme kuului Pikku-Muru, miniä ja minä.



Tämä sänky on isäni veljen vanha, jossa hän on lapsena nukkunut. Ikää sängyllä on ainakin 80 vuotta, jos se on sedälleni uutena päätynyt. Alunperin sänky on ollut tumman ruskea, mutta myöhemmin ootrattu tällaiseksi.

Muistan lapsuudesta  miten sängyssä käytettiin olkipatjaa, joka syksyllä puinnin jälkeen täytettiin ihanan pulleaksi ja pehmeäksi uusilla puhtaantuoksuisilla oljilla. Oli ihana kömpiä tuollaiselle patjalle köllöttelemään. Siinä oli ihan oma tunnelmansa.

Näissä kuvissa olemme jo hiukan aloittaneet maali- ja lakkapinnan karhentamista hiekkapaperilla. Kun saimme pinnan hiottua, pyyhimme hiontapölyt ja levitimme pintaan Helmi-pohjamaalin ohueksi seitiksi. Tämän tarkoituksena on kiinnittää maali kunnolla vanhan pintaan. Koska sänky tulee lapsen käyttöön, halusimme käyttää vesiohenteisia maaleja. Tämä Helmi-sarja on sellainen. Maalin kuivuminen Helmi-kalustemaalin levittämistä varten vei viisi tuntia, jotain jätimme työn kuivumaan ja jatkamme seuraavalla kerralla.

Terveiset aurinkoisesta saaristosta ja mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle! Rakkaudella Maija

tiistai 20. marraskuuta 2018

Olipa viikonloppu

Hei!

Viikko on taas jo niin huimassa vauhdissa, kun ollaan jo tiistaissa. Tänään kävin aamupäivällä pesemässä äitini luona loput ikkunat hänelle nimipäivälahjaksi. Minusta on kiva antaa sellaisia lahjoja, joilla on käyttöä, jotka tulee syötyä, juotua, muuten käytettyä tai sitten ihan tällaisia aineettomia lahjoja, jolle tietää olevan tarvetta. 95-vuotias mamma ei enää itse pysty ikkunoita pesemään, joten keväällä ikkunoidenpesu on äitienpäivälahja ja näin syksyllä pesen ne nimipäiväksi.

Haluan muistella vielä viikonloppua, jolloin perjantai-iltana saimme ystäviä kyläilylle, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Lauantaina päivällä menimme juhlimaan vanhimman siskoni 75-vuotissyntymäpäivää Turkuun ravintola Hus Lindmaniin. Tuomiokirkon takana joenrannalla Piispankadulla sijaitseva vanha talo oli ympäristöineen kaunis ja arvokas juhlapaikka. Haitarimusiikkia, lauluja, hyvää ruokaa, perhe, sukulaiset ja ystävät ympärillä. Siinäpä olikin hyvä kombo Kiitos elämälle -juhlaan, kuten sisareni niin kauniisti sanoi.

Sunnuntai-iltana oli vanhemman lapsenlapsemme juhlan vuoro. Eskarilainen täytti jo kuusi vuotta. Päivänsankarin toivomuksesta juhlat järjestettiin meillä. Nyt oli kaunis aurinkoinen päivä, mutta päivänä, jona hän syntyi, satoi kaatamalla vettä ja päivä oli kovin harmaa. Onneksi silloin syntyi pikkuinen poika päivänpaisteeksemme. Ensimmäinen lapsenlapsemme, joka sitten sai muutaman vuoden päästä serkukseen toisen pikkuisen pojan. Molemmat niin rakkaita. Eskarilaisen synttäriherkkuina olivat pitkään kohotetusta taikinasta, italialaisten oppien mukaan tehdyt margerita pikkupizzat, jotka jokainen sai uunista tulon jälkeen ryydittää haluamillaan erilaisilla päällysteillä. Sankarille laulettiin onnittelulaulu, hän puhalsi kakkukynttilän ja sitten herkuteltiin Oreo-kakulla. Talo oli täynnä hälinää kaikkien nauttiessa toistensa seurasta ja pikkupoikien juostessa ympäriinsä. Tuosta elämänmakuisesta hälinästä nautin joka hengenvedolla. Juhlat päättyivät ja jokainen lähti taas omaan kotiinsa. Mukavaa oli ollut kaikilla. Onnea vielä synttärisankareille!



Iloista marraskuista viikkoa kaikille! Rakkaudella Maija

lauantai 17. marraskuuta 2018

Perjantaivieraita

Heissan!

Eilen saimme vieraiksemme kaksi ystäväpariskuntaa. Meillä oli vapaapäivä, sillä Amore oli luottamustehtävissä. Minulla oli näin koko päivä aikaa valmistella vieraiden tuloa. Olin jo etukäteen suunnitellut menun ja siihen kuuluvat leivonnaiset.

Glögiaika on jo parhaimmillaan. Ilta aloitettiin tuolla höyryävällä juomalla. Glögilasin reunaan leivoin kaupan valmiista piparitaikinasta pikkuiset piparkakkuvenevajat, jotka maistuivat glögiä hörppiessä.





Menu koostui kahvikupista tarjottavasta juurescappucinosta, jonka ohje on K-Ruoka -sivustoilla. Sen kanssa tarjottavaksi leivoin pähkinäisestä sämpylätaikinasta kateleivät. Pyöritellyt sämpylät paistoin muffinipellillä, jolloin sain niihin hauskan muodon. Leivän ympärille kääräisin juuttinarua ja koristeeksi vielä kasvimaalta näin syksyllä huumaavasti tuoksuva rosmariininoksa.


Pääruuaksi valmistimme poronkäristystä  jota haudutimme takassa yön yli. Me lisäämme usein käristykseen olutta ja pekonia ja niin teimme nytkin. Ja mitä olisi poronkäristys ilman muusia, jonka tällä kertaa höystimme bataatilla ja näin saimme siihen myös hiukan väriä. Lisäkkeeksi riitti vain puolukkahillo ja etikkakurkut.

Jälkiruuaksi kokosin laseihin annokset vaniljajäätelöstä ja uuniomenahillosta. Annoksen kruunuksi pursottelin vielä kermavaahtoa.

Teen kanssa tarjottavaksi leivoin sacherkakun, joka mielestäni sopii tähän syyspimeään aikaan tarjoiltavaksi. Kakkua tehdessä muistelen Itävallan matkojamme, joten se on tavallaan matkamuisto reissuiltamme.


Laitan vielä muutaman kuvan kattauksesta  joka on syksyinen, mutta jossa on ehkä jo ripaus lupausta joulusta.






Ystävien kanssa aika kuluu kuin siivillä ja mikä on sen parempaa kaamosalakulon torjuntaa, jos sellaista jollain on.

Leppoisaa lauantaipäivää ihan jokaiselle! Rakkaudella Maija

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Tapahtui isänpäiväviikonloppuna

Moikka!

Isänpäiväviikonlopun lauantaina lähdimme ystäviemme kanssa Amoren lapsuudenkotiin, pienelle maatilalle, joka on nykyään meidän omistuksessamme. Sieltä löytyy monenlaisia työkaluja ja yhden vanhan auran olimme luvanneet ystävillemme pihaa koristamaan. Auranhakuretki alkoi heti aamusta ja suunnitelmissa oli tehdä pieni kotiseutukierros läntiselle Uudellemaalle.

Marraskuisenharmaa päivä oli oikein sopiva retkellemme. Aura napattiin kyytiin, katseltiin Lohjansaareen syksyisiä maisemia ja seuraavaksi matka suunnattiin kohti Mustiota ja sieltä edelleen Karjalohjalle. Kävimme viemässä isänpäiväkynttilän haudalle ja jatkoimme retkeä Sammatin suuntaan. Lounaspaikaksi olimme suunnitelleet kauniilla paikalla, kahden järven välissä sijaitsevan Sammatin Kievarin, jossa on hyvä pysähtyä nauttimaan rauhassa kotoisan noutopöydän antimista. Presidentti Tarja Halonenkin oli seurueineen siellä samaan aikaan syömässä.

Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Paikkarin torppaa. Marraskuinen harmaa päivä tuntui kovin sopivalta tuohon kansallisrunoilijamme Elias Lönnrotin synnyinkotiin tutustumiseen. Suomalaisen kansanrunouden pelastaja näki ensimmäisen kerran päivänvalon räätälin perheessä tässä matalassa torpassa vuonna 1802. Täällä asui kansalliseepoksemme Kalevalan kokoaja. Nyt katselee hänen patsaansa mietteliäänä seutua, joka Lönnrotille oli niin rakas. Kauniina lainehtii syksyn harmaudessakin alempana Valkjärvi ja rauhallisuus ympäröi mäen päällä sijaitsevan torpan. Kaikki on niin sopusoinnussa keskenään vielä nytkin yli kahdensadan vuoden päästä.

Lönnrot kuoli vuonna 1884. Amoren äiti on kertonut, miten hänen isänsä viisitoistavuotiaana istui Sammatin kirkkomaan kiviaidalla seuraamassa Elias Lönnrotin hautajaisia. Tässä on tarinaa kerrottavaksi sukupolvelta toiselle ja historia tulee näin yllättävän lähelle.

Sammatti jäi taakse ja pikkuhiljaa Kasvihuoneilmiön kautta piipahtaen saavuimme Varsinais-Suomeen ja tänne kotikonnuille.











Sunnuntaina vietettiin meillä isänpäivää jo toistamiseen tänä vuonna. Luulimme  että poika lähtee merille ennen isänpäivää ja siksi vietimme sitä jo aiemmin brunssin merkeissä. No, merille lähtö viivästyi ja näin saimme uuden tilaisuuden juhlia isejä. Lauantai-iltana koottiin ainekset pataan sunnuntain tarjoiluja varten ja koko yön sai pata porista hiljalleen takassa. Sunnuntaina kokoonnuttiin pöydän ympärille koko porukka pienimmästä suurimpaan nauttimaan pöydän antimista. Mukavaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Hyvää loppuviikkoa kaikille 💕 Rakkaudella Maija

lauantai 3. marraskuuta 2018

Syksyn sävyt - haaste

Syksyinen tuulahdus Myrskyluodolta!

Sain Koti Saksassa sydän Suomessa -blogin  - A-:lta kivan syksyisen haasteen. Kiitos siitä! Haaste on lähtöisin Puutarhahetki -blogista.









Lehtipuut ovat etsineet kätköistään ne kaikkein näyttävimmät juhlapukunsa. Luonnon syyskarnevaaleihin osallistuvat kaikki, mutta havupuut pidättäytyvät aina tyylikkäässä ajattoman klassisessa pukeutumisessaan. Ne seuraavat ehkä hieman sivummalla hihitellen, miten riehakkas tunnelma lehtipuiden kesken vallitseekaan. Ne kilpailevat keskenään koreudellellaan. Helmat liehuvat syystuulessa.

Tuulet yltyvät ja vauhti kiihtyy. Lopulta on aika juhlan kiihkeimmän polskan, syksyn viimeisen poloneesin. Myrsky voimistuu.

Syyskarnevaalien jälkeen siivottavaa riittää. Haravoitsija kerää lehdet suuriin kasoihin. Kirpeä tuuli hyväilee posket punaisiksi. Värikarnevaalit ovat enää muisto vain.







Syksyn sävyt ovat muuttuneet masnläheisemmiksi. Nyt kaivetaan esiin villasukat ja huovat ja nautitaan kodikkaasti syysmyyssistä. Välillä tehdään metsään sieniretki etsimään sammalten kätköistä suppilovahveroita.



Isompi lapsenlapsi on jo taitava kuvaaja. Hän tallensi metsäretkellä nämä kauniit eri sävyiset tammenlehdet, joita kielon punaiset marjat hauskasti täplittävät.

Ollaan jo myöhäissyksyssä, eikä aurinkoa kovin usein nää. Eräänä päivänä automatkalla pienempi kaksivuotias lapsenlapsi hihkaisi isälle takapenkiltä: "Löysin auringon!" Kun kysyin häneltä  mistä se oli löytynyt, hän nosti molemmat kädet ylös ja vastasi : "Tuolta taivaalta!"


Nautitaan ihanasta loppusyksystä ja nyt sen harmonisista sävyistä!

Rakkaudella Maija