Meri yksin ystäväni - tuulen tuivertama saari

Saavumme tuolle tuulen tuivertamalle saarelle tälläkin kertaa hiukan ennen puolta yötä. Tähän aikaan kesästä ei ole silloinkaan vielä pimeää. Kaukana yksin merellä sijaitsevan Kökarin maisemat lumoavat satumaisesti jo hiukan hämärtyvässä kesäyössä. Kalliot, niityt, kukkivat omenapuut, laiduntavat valkoiset lehmät, katajapensaat, välistä pilkoittava meri. Kuin Färsaarilla, vaikken siellä koskaan ole ollutkaan. Huomaamattaan pidättää hengitystään, ettei kaikki tämä lumo rikkoutuisi. Onko tämä totta - vai sittenkin unta?

Kaukana merellä sää vaihtelee nopeasti. Yöllä alkanut sade jatkui seuraavana päivänä välillä tauoten tuoden mukanaan myrskytuulen.

Lähdimme tutkimaan muinaispolkua, jossa on venäläisten ennen ensimmäistä maailmansotaa rakentama varustus. Ehdimme tutkia sitä tuskin ollenkaan, kun kova sade alkoi taas ja oli vain tyydyttävä siihen, että palaamme toisella kerralla.
Kirkko oli onneksi auki ja pääsimme tutustumaan sinne.

1784 yleisvaltakunnallisen kolehdin ja Tukholman kalanostajaviraston tekemän suuren lahjoituksen turvin valmistui Kökarin nykyinen kirkko. Vanhasta puukappelista sinne on siirretty alttaritaulu (1654), krusifiksi, votiivilaiva, uhrilipas ja puinen pelikaani sekä 1200-luvun mallinen kalkkikivinen kastemalja.

Vanhasta puukappelista uuteen kirkkoon siirretty votiivilaiva olisi perimätiedon mukaan lahja Olle-nimiseltä merimieheltä Karlbyn Johansin talosta. Laivan on kerrottu esittävän turkkilaista merirosvolaivaa. Välimerellä se kaappasi vuonna 1733 kauppalaivan, jolla Olle purjehti.

Myrsky tuntui yltyvän edelleen ja kirkosta ulos tullessamme se oli viedä mennessään. Suuntasimme kotia kohti, sillä nyt tuntui siltä, että loppu päivä olisi syytä viettää sisätiloissa. Teimme yhdessä hyvää ruokaa, nukuimme pienet päiväunet myrskyn raivotessa nurkissa, saunoimme ja katselimme telkkarista Ruotsin kansallispäivän viettoa. Näin korona-aikaan sitä vietettiin hyvin poikkeuksellisella tavalla. Illalla vielä myöhemmin oli vuorossa jännitystä Wallanderin mukana. Ihanaa tunnelmaa myrskyn säestyksellä.

Nyt olemme jo kotimatkalla merimaisemista nauttien kiva viikonloppu takana. Kiitos vielä tyttärelle meidän passaamisesta ❤️

Leppoisaa sunnuntai-iltapäivää!
Rakkaudella Maija

Omenankukkien aikaan

Heissan!

Puutarhassa on nyt tullut vietettyä aikaa niin kuopsutellen kuin elämästä nauttienkin. Korona on saanut meidät syömään ulkona enemmän, mutta viihtyyhän siellä muutenkin.

Hedelmätarhassa tuoksuu huumaavalle juuri tällä hetkellä, kun omena-, päärynä- ja kirsikkapuut kukkivat kaikki yhtä aikaa. Hullaannun niiden tuoksusta ja kauneudesta. Valkoisina vaahtopilvinä kukkivat puut jaksavat ihastuttaa. Otan kameran käteen yhä uudestaan ja uudestaan. Istahdan kahvittelemaan omenapuun alle. Valkoisia terälehtiä leijailee ympärillä. Kaunista, käsittämättömän kaunista!

Tunnettehan omanankukkien tuoksuvan? Kuvatulva, mutta minkä olisin voinut jättää poiskaan.

Tuoksuvia kesäisiä päiviä minulta Sinulle ❤️
Rakkaudella Maija

Rubiinihääpäivä

Joka vuodesta ruusun saat, jonka kanssasi viettää saan...
Sunnuntaina, kun tuoksui vielä toukokuu, vietimme Amoren kanssa jo neljättäkymmenettä hääpäivää, joka on nimeltään rubiinihääpäivä. Ruusuja sain häneltä yhtä monta.

Hääpäivämme oli neljäkymmentä vuotta sitten viileä, hiukan satoi ja ukkosti, mutta sää parani ja lämpeni iltaa kohden. Kevät oli myöhässä ja kieloissa, joita olisin halunnut juhliimme, oli vasta pienet nuput. Kuitenkin pieni, hyvin nuppuinen kielokimppu koristi Kiskon kirkon ikkunalautaa. Prinsessa Ruususen häämarssin tahdissa kävelimme ulos kirkosta tuoreena avioparina morsiuskimpussa vaaleanpunaisia ruusuja, ruiskaunokkeja ja valkoisia harsokukkia. Juhlittiin urheiluseurantalolla, syötiin, tanssittiin Keinumorsian häävalssina. Silloin emme osanneet unelmoida neljästä lapsestamme ja kolmesta lapsenlapsestamme. Mutta haavessa kaikki tämä oli.

Nyt juhlittiin perheen kesken omalla pihalla yhdessä syöden. Ehkä joskus myöhemmin voimme järjestää pienet juhlat ystävillekin. Enkelilapsellemme vein eilen hääpäiväruusuista syntymäpäiväruusut. Näin hän oli mukana muistoissamme.

Pitkästi on jo yhdessä kuljettu, kaikkiaan 45 vuotta tulee täyteen syksyllä. Pitkä matka on kuitenkin vielä vanhempieni muutamaa kuukautta vajaa rautahäihin, joka on mahtavat 70 vuotta. Toivottavasti saamme mekin vielä paljon lisää yhteisiä vuosia.

Suvensuloisia kesäkuisia päiviä Sinulle ❤️Rakkaudella Maija