torstai 25. helmikuuta 2021

Airin värikäs kalakastike

 Moikka!

Viime viikolla tein pitkästä aikaa kalakastiketta, jonka suullisen ohjeen olen saanut joskus kolmekymmentä vuotta sitten silloiselta naapurilta, kun asuimme Myrskylässä. Hiukan olen sitä tuunannutkin vuosien varrella ja niin hyvää se keitetyn peruna kanssa oli, että haluan nyt sen tallettaa tänne muistiin ja antaa vihjeeksi teillekin. Meidän perheessä tämä on ollut suosittua ja nyt lastenkin perheissä on tehty sitä. Se on myös oikeaa pikaruokaa. 


Airin värikäs kalakastike 


Paketti seitiä

Sipuli 

2 isoa karkeaksi raastettua porkkanaa 

Voita paistamiseen 

N. 1/2 dl vehnäjauhoja 

Maitoa haluamasi verran, että kastike on sopivan paksuista 

Reilusti tilliä tuoreena, pakastettuna tai kuivattuna

Valkopippuria ja suolaa 

Ruskista kalaa hiukan voissa ja kuullota  samassa sipulisilppu ja porkkanaraaste. Sekoita joukkoon jauhot ja kypsyttelee hetki. Lisää maito pienissä erissä samalla hyvin sekoittaen. Mausta ja anna kiehua hiljalleen muutama minuutti. Lisää lopuksi tilli. 

Tarjoa keitettyjen perunoiden kera. 



Rakkain terveisin Maija




tiistai 23. helmikuuta 2021

Talven riemuja

 Heissan!

Tänä vuonna on saatu nauttia täällä maan lounaisessakin kolkassa kunnon talvesta. Kaikki mahdollinen ilo on nyt pitänyt siitä ottaa irti. 

Matot ovat saaneet lumipesun vanhan ajan tyyliin. 

Saunasta on mukava pulahtaa lumihankeen, tehdä lumienkeleitä ja katsella tähtitaivasta parinkymmen asteen pakkasessa. 

Lapset ovat päässeet laskemaan mäkeä, potkukelkkan kyytiin ja luistelemaan lähikentälle. Miten hurmaavalta tuntuu vauhti potkukelkan kyydissä!

Sukset on vielä kaivamatta esille, mutta odotan hankikantoa ja auringonpaistetta. Silloin koittaa ihmeellinen vapauden tunne, kun voi hiihtää mihin vain. 

Talviset eväsretket ovat hauskoja, kun kylmässä sormia lämmittää kuuma kaakaomuki ja voileipä maistuu niin taivaalliselle. Erilaiselle kuin kotona. 

Illalla, päivän hämärtyessä nyt jo hiukan myöhemmin, tuntuu hyvältä istahtaa takkatulen ääreen hyvä kirja kädessä. 




Oletko sinä talvi-ihminen ja nauttinut näistä talven riemuista? 

Rakkain terveisin Maija 



sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Helmikuinen saaristo

 Hei!

Teimme viime viikonloppuna päiväretken mökille ihan vain tarkastamaan, että kaikki on hyvin ja siinä samalla saimme mukavan retkipäivän. Aamulla pakattiin eväsvoileivät, kahvit ja kaakaot koriin ja sitten matkaan. Näin talviaikaan aikataulu kannattaa suunnitella hyvin, ettei tarvitse kylmässä odotella turhan kauan lauttoja, sillä esimerkiksi Korppoon ja Houtskarin välinen lautta ajaa aika harvakseltaan.

Aamu oli valjennut aurinkoisena. Usva peitti pellot siellä täällä. Keli oli kuitenkin todella liukas kuuran vuosi, joten oikein varovasti piti ajella täällä mantereella ja sisäsaaristossa. 

Meri on jäätynyt lähes kokonaan salmien sulapaikkoja lukuunottamatta. Pilkkijöitä näkyi jonkin verran ja aika uhkarohkeissakin paikoissa. Maisemat olivat kerrassan lumoavia. Vitivalkoisilla pelloilla oli runsaasti peurojen ja kauriiden jälkiä. 

Eväät maistuivat lautassa hyvälle merimaisemia ihaillen. Nautimme matkasta toden teolla.

Mökki uinui talviuntaan, mutta kovasti sinne teki mieli jo. Kohta varmaan täytyy aloittaa mökkikausi. Avannonkin saisi tehtyä siihen ihan oman laiturin päähän. Nyt jo mietin, miten ihana tunne on, kun keväällä haahkat ovat saapuneet ja kukertavat omaa soidinlauluaan lintuluodolla tyynessä kevätillassa, ilma on raikas ja kevyt hengittää ja taivas on korkealla. Jäät paukkuvat enteillen kohta koittavaa avovesikautta. Saariston talven hiljaisuuden jälkeen kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä ja uudesti syntyneeltä.

Vielä pitää hiukan malttaa. Kohta se kevät tulee, mutta nautitaan vielä talven ihanuuksista. 





















Onko Sinulla jo ajatukset keväässä?

Rakkain terveisin Maija 

tiistai 16. helmikuuta 2021

Hyvää laskiaistiistaita

 Heissan ystävät!

Vuosi on jo niin pitkällä, että on aika laskeutua paastoon. Se, kenen uskontoon, kulttuuriin ja tapoihin se sitten kuuluu, on eri asia. Osuvasti monissa kielissä tämän päivän nimi on rasvatiistai. Tarkoituksena on syödä tukevasti, että on vararavintoa sitten paastoa varten. Meillä tavat juontuvat katoliselta ajalta asti. Siansorkista keitettiin tukeva hernekeitto ja vielä tänä päivänä hernekeitto kuuluu meillä laskiaiseen. Mutta mitä tahansa tänään syötkin, älä syö perunaa, ettei tule paiseita!

Monet tekemiset ennen vanhaan liittyivät laskiaisena naisten työhön tai tekemiseen. Kehruutyöt oli saatava päätökseen laskiaiseksi, että päästiin kutomaan kangasta. Valoa on jo laskiaisena riittämiin tuohon työhön, joka tarvitsee enemmän valoa kuin kehruu. Laskiaisena ei siksikään sovi kehrätä, koska siitä voi seurata vaikka mitä huonoa. Silloin esimerkiksi lampaat saattavat sairastua pyörötautiin, lehmät loukata jalkansa, käärmeet ja kärpäset ahdistella, ukkonen iskeä,, myrsky repiä kattoja jne. Uskomuksia ja tapoja oli paljon, liittyen juuri tähän tärkeään ajankohtaan, paastoon laskeutumiseen (laskiainen), josta on seitsemän viikkoa pääsiäiseen.

Laskiaissunnuntaina leivoin pitkästä aikaa pullaa perinteitä vaalien. Reseptin oli normaali pullaresepti, mutta sitten sattumoisin lauantaina iltapäivälehdessä oli ohje itse tehdylle mantelimassalle. Minä kun olen se "laskiaispulla mantelitäytteellä, kiitos" -ihminen, päätin kokeilla tuota reseptiä, kun vielä kerrottiin, että sen valmistamien on helppoa. Muutama aine ja se on siinä. Haluan nyt jakaa teillekin tuon mainion ohjeen, jos pullat on vielä täyttämättä. 

Itse tehty mantelimassa:

Yhtä paljon mantelijauhoa ja tomusokeria, esimerkiksi 1dl kumpaakin, pari - kolme tippaa karvasmanteliöljyä, sopivasti vettä. 

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään. Vettä lisätään pikkuhiljaa, että saadaan sopivan paksu tahna. Karvasmanteliöljyn kanssa on oltava varovainen. Se on voimakasta ja kyse ohjeessa on todellakin tipoista. Mieluummin ensin liian vähän ja sitten lisätään, jos on tarve. 






Kumpi Sinulle on mieluisampi, hillo- vai mantelitäyte? 

Ihania laskiaisen herkkuhetkiä Sinulle ❤️Rakkain terveisin Maija 


lauantai 6. helmikuuta 2021

Talvinen Nautelankoski

 



























Heissan!

Tänään lähdimme retkelle Liedon Nautelankoskelle. Pakkanen lauhtui hiukan ja ulkoilusää oli mitä parhain. Paljon oli muitakin koskella kävijöitä ja matkan varrella näkyi hiihtäjiä.

Kosken kuohut eivät kauas kuuluneet. Talven pakkanen oli tehnyt hienoja taideteoksia ja peittänyt jäällä ison osan koskesta. Kosken alapuolella sulapaikassa sukelteli yksinäinen koskikara, tuo Norjan kansallislintu. Oli hauska seurata sen taitavaa sukeltelua.

Nautelankoski eli Kukkarkoski on Aurajoen kahdeksas koski. Tämä Aurajoen pisin koski on noin 600 m pitkä ja sen putouskorkeus on 16,9 m. Kosken alueesta 80 % on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Koskessa tavataan lohikaloja ja sinne myydään perhokalastuslupia. Nautelankoskella tavataan myös neljä eri lepakkolajia. Alueella kiertää luontopolku ja siellä on lintutorni. Paikka sopii mitä parhaiten retkeilyyn ja koskenuoma ympäristöineen on myös näin talvisaikaan mukava käyntikohde. 

Nautelankoskella sijaitsee mylly josta löytyy ensimmäinen maininta 1400-luvun alkupuolelta. Osa nykyisestä patorakenteesta saattaa olla jo tuolta ajalta. Parhaimmillaan kosken rannalla sijaitsi kolme myllyä. Nautelankosken rannalla sijaitseva nykyinen, vuonna 1806 rakennettu mylly, on Nautelan kartanon silloisen omistajan maaherra Ernst Gustaf von Willebrandin rakennuttama. 

Mylly laajensi toimintaansa aina 1940-luvulle saakka, mutta 1960-luvulla sen toiminta loppui. Mylly käynnistettiin uudelleen vuonna 1992 ja se on osa Nautelankosken museota.

Myllyrakennuksen lisäksi alueella sijaitsee myllärin tupa ja sauna sekä aitta ja museorakennus. 

Oletko Sinä talviretkeilijä? Kiinnostaako Sinua enemmin historia vai luonto?

Aurinkoisia helmikuisia päiviä Sinulle! Rakkaudella Maija