Hääpäivän aamu

 

Hääpäivä! Kampaajalla käyty. Nyt laittaudutaan ja kohta lähdetään kirkkoon. 

ONNEA HÄÄPARILLE!

Jotain vanhaa, jotain lainattua

 Hei!

Hääviikko! Niin nopeasti aika on kulunut, vaikka juuri oli vielä kuukausia ja viikkoja h-hetkeen. Jokaiselle päivälle on tehtävälista. Toivottavasti pysytään aikataulussa. 

Morsiuspuku on jo noudettu ja viileyden varalle tehty bolero on valmis. Perintöhuntu oli hiukan säilytyksessä saanut ryppyjä ja vaati jotain toimenpiteitä. Mitä uskaltaisin sille tehdä, ettei tuo vuodelta 1966 peräisin oleva siskoni huntu menisi piloille. Googlaamalla sekin asia selvisi. Huntu ripustettiin kattoon ja vedenkeitin alle tuottamaan höyryä. Helppo juttu. Muutaman kerran kuumensin veden uudelleen ja annoin höyryn tehdä taikojaan. Ja valmista tuli! Kyseinen huntu on siis siskoni. Sitä on käyttänyt myös siskoni ystävä ja vuonna 1980 minä. Kaikki olemme edelleen naimisissa, joten hunnulla on ilmeisesti hyvää tekevä vaikutus. Lisäksi huntu on ollut ainakin kolmella siskoni lapsella kastepuvun päällä. Käyttöä siis on ollut. 

Uuni on myö ollut kovalla käytöllä. Uunista on otettu ulos niin makeaa kuin suolaistakin. Tuleva vävy leipoi komeita yrttileipiä ja me tyttären kanssa sydänpikkuleipiä. 

Hei taas seuraavaan kertaan! Maija

Häävalmisteluja - hommat etenee ja ei etene

 Heissan!

Hääpäivä lähestyy. Enää viikko aikaa ja kaiken pitäisi olla kunnossa ja kaiken natsata kohdilleen. Sen verran on vastoinkäymisiä tullut, että olen tulevalle hääparille todennut, että ellei kukaan loukkaa itseään pahasti tai satu jotain muuta peruuttamatonta, vietämme iloisia juhlia niissä puitteissa ja niillä edellytyksillä, mitä on. Ihan pienistä emme välitä. 

Korona ja flunssa ovat vaikeuttaneet koekampausta ja hääpuvun sovitusta. Eräs hyvin oleellinen kone on hajonnut ja sille etsitään nyt korvaajaa. Kylvämäni kukat, jotka on tarkoitettu ruokien koristeeksi, ovat kukkineet jo kovin kauan. Kukkivatkohan enää viikon päästä. Kun luulee, että kaikki tarvittava on, kun alkaa leipoa, puuttuu leivinpaperi tai siirappi tai kerma tai joku. Ja oletteko huomanneet? Kenkien ostaminen ei välttämättä olekaan vain semmoinen juttu, että kävelet kauppaan ja ostat haluamasi kengät. Ei ole kenkäkauppoja. Jos on, ei siellä ole juhlakenkiä. Ei ainakaan korkkareita. Eikä ainakaan valkoisia. Kauppiaat eivät saa kuulemma juhlakenkiä, eikä vaaleita kenkiä, eikä nahkaisia. Kaikki Putinin syytä. Mutta minua onnisti lopulta. Lohjan kenkäkaupasta löysin valkoiset korkkarit. (Helmi- ja "timanttikoristeiset' tennarit on varattu myöhemmäksi illaksi, kun varpaat ovat jo ihan turrat ja rakoilla. Mutta ensin haluan hiukan hienostella. Morsiamen äidistä kun on kysymys.)

Mutta yhtä kaikki. On meillä jo paljon tehtynä ja hyvin suunniteltuna. Koehääkakkukin on jo leivottu ja maisteltu. Jotain makuparannuksia haluan siihen vielä tehdä. Säilykelasipurkkejakin on pesty puhtaiksi etiketeistä ja liimoista ja yrttejä kasvatettu ja hoidettu. Morsiamelle tuleva neulebolerokin on enää loppusilausta vajaa valmis. Pellavaiset lautasliinat on myös jo ommeltu, kastettu, rumpukuivattu ja taiteltu valmiiksi kattausta varten. Koemorsiuskimppu ja -viehekin on jo solmittu.

Nyt juuri tuntuisi kovin houkuttelevalta vetäistä pienet nokkaunet parvekkeen keinussa. On niin sopivan raukea olo ja ilma mitä leppein. Mutta nyt on annettava yleiskoneelle töitä. 

Pääskyset lentävät matalalla sapellinterävin siiveniskuin. Onkohan tulossa ukonilma, vai muuten vaan sade?

Rattoisaa viikonlopunalkua ❤️ Maija 

Myrskyluodolla

 Hei!

Mökillä tehtiin nyt niitä juttuja, mitä piti juhannukseksi tai juhannuksena tehdä. Siivottiin, asennettiin markiisi tiskipaikan suojaksi. Lämmitettiin sauna ja palju. Tehtiin vihta. Otettiin kovat löylyt ja vihdottiin toistemme selät, jalat, käsivarret. Korvia poltti ja päätä oli painettava alas. Miten hyvältä vihdan läiske selkänahkaan tuntuikaan. Parasta hierontaa. Ja kun löylyn kuumuudesta olimme saaneet tarpeeksemme, pulahdus korkeisiin vaahtopäihin kruunasi koko jutun. Aallot löivät vihaisina rantaan, tuuli ja sade pieksivät poskia. Tumma taivas lupasi tätä aina vain lisää. Uimisesta kylläisenä oli hyvä istahtaa paljun lempeään syleilyyn. Tunnelma oli oikein hyvä. Ei kylläkään kesäinen, sillä ilma oli vain kaksitoista asteista. Mutta tyypilliseen suomalaiseen juhannuksenviettoon juuri nappijuttu. 

Illalla syömisen jälkeen piti vielä pelata korttia.  Aika tasaväkisesti Maijan pelaaminen sujui. Kyllä tuon kaiken jälkeen uni maistui. 

Aamupalalla söimme kesän ensimmäiset mustikat, jotka toppatakki päällä illalla sormet kohmeessa poimin. Eivät ne vielä ole parhaimmillaan. Pieniä ja hiukan raakojakin ja happamia, mutta hyvää mustikkamaitoa niistä sai. 

Vielä nappasimme kyytiimme harmaata lautaa, vanhoja, käsintehtyjä tiiliä, jotka olemme saaneet isältäni kauan sitten, puisrn omenalaatikon, kapan, pärekorin, hanallisen, lasisen juoma-astian, huopia. Kaikki nämä häitä varten. 

Leppoisaa sunnuntaita! Terveisin Maija 

Ålandströja - Ahvenanmaa-villapaita

 

Hej, hej!

Nyt on tyttären Ahvenanmaa-villapaita valmis. Se on roikkunut kauan paria langanpätkänpäättelyä odottaen. Tytär halusi tuollaisen kaarrokepaidan, jossa on purjeveneitä ja löysi lopulta ohjeen työmatkallaan Ahvenanmaalla. Väreiksi hän valitsi Suomen värit. 

Jag hade Ålandströja på strickorna. Nu har jag slutligen fästat alla trådar och tröjan är färdig. Dottern ville ha en ylletröja där det finns segelbåtar och så hittade hon den här beskrivningen på Åland. 

Kudoin neuleen 7 veljestä -langasta. Se sopi neuletiheytensä perusteella juuri tähän. 

Jag stickade tröjan av garnet 7 veljestä från  Novita. Det passade bra för det har just det samma stickfastighetet som det finns i beskrivningen. 

Pidätkö sinä kutomisesta?

Tycker du om att sticka?

Tiistaiterveisin Maija 

Seljankukkamehua ja makusiirappeja

 

Häävalmisteluissa on nyt ollut vuorossa mehujen ja makusiirappien teko. Seljankukkamehun tekeminen oli jännää puuhaa, sillä semmoista ei ennen meillä ollut tehty. Tytär ja hänen sulhasensa hoitivat mehun valmistamisen ja minä vain seurasin vierestä. 

Mehun valmistus täytyi tietysti aloittaa seljankukkien keräämisellä. En tiedä, missä mantereella kasvaisi seljaa, mutta tytär työskentelee Ahvenanmaalla, jossa mustaseljaa kasvaa ja oli saanut ystävälliseltä saarella asuvalta pariskunnalta luvan kerätä kukkia heidän pihallaan kasvavasta valtavasta mustaseljapuusta. Myös mehun ohje on peräisin paikallisilta asukkailta. 

Mehun keitto aloitettiin riipimällä kukat varsistaan. Sitruunat kuorittiin ja viipaloitiin ja sekä kuoret että viipaleet laitettiin kattilaan kukkien kera. Vesi kiehautettiin ja joukkoon sulatettiin paljon sokeria. Kuuma sokeriliemi kaadettiin kukkien ja sitruunoiden päälle. Koko kotimme valtasi huumaava tuoksu. Sitten kansi päälle ja kolmen vuorokauden jännittävä odotus alkoi. Valmistus muistuttaa siman tekoa. 

Kolmen vuorokauden kuluttua jännittävä odotus päättyi. Kukat ja sitruunat siivilöitiin pois ja valmis mehu pullotettiin kuumiin pulloihin. 

Ja sitten se jännittävin vaihe. Maistaminen! Kyllä maistui makealle ja hyvälle. Jos olet joskus ostanut vaikka Ikeasta seljankukkamehua, et tiedä ollenkaan, miten hyvältä itse tehty mehu maistuu. Se on ihan eri juttu. 

Niitä makusiirappeja keitettiin vadelmista, kirsikoista ja aurinkohedelmistä. Pulloja on nyt pitkä rivi odottamassa hääjuhlaa. 

Onko seljankukkamehu sinulle tuttu juttu ja oletko jopa valmistanut sitä?

Me suunnistamme nyt retkelle. Ehkä kerron siitä joskus täällä blogissa. 

Leppoisaa sunnuntaipäivää! Maija 

Hääkirkko

Kävimme taas kerran ajelemassa ja tutkailemassa hääkirkoksi valikoitunutta Angelniemen kirkkoa. Meri on tärkeä elementti hääparin elämässä, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Siksi juuri Angelniemen kirkko pitkän etsimisen jälkeen valittiin vihkikirkoksi, sillä se sijaitsee kallioisella niemellä meren rannalla aivan Kemiönsaaren pohjoiskärjessä. 

Punamultainen kirkko on rakennettu vuonna 1772 ja on paikallaan jo kolmas kirkkorakennus. Mielenkiintoa herättää, miksi kirkko sijaitsee juuri tuolla syrjäisellä paikalla. Asialle löytyy kuitenkin selitys. Kerrotaan, että aikoinaan merenkulkijoilla oli ollut tapana jäädä nykyisen kirkon edessä olevalle merialueelle ankkuriin odottamaan myrskyn laantumista. Näin oli eräskin laiva tehnyt, mutta ankkurit pettivät kovassa merenkäynnissä ja laiva paiskautui kirkon edessä oleviin kallioihin. Miehistö pelastui ja jossakin vaiheessa kapteeni torkahti hetkeksi kovien koettelemusten väsyttämänä. Unessa enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: "Jos perustat tälle paikalle pyhätön meille enkeleille, liiketoimesi ja merenkulkulkusi kukoistavat jälleen. "Ja niin tapahtui.  Paikalle nousi Angelniemen ensimmäinen kirkko. 

Kirkossa on hyvin vanhojakin esineitä. Vanhin on 1300-luvulta oleva krusifiksi, joka on alttaritaulun yläpuolella. Siitä kerrotaan, että Angelniemen kirkkoherralla oli tapana käydä vierailemassa Halikon kirkossa. Eräällä käynnillään hän jostakin syystä päätyi penkomaan kirkon tunkiota. Sieltä löytyi tuo vanha krusifiksi ja kirkkoherra päätti viedä sen omaan kirkkoonsa. Krusifiksiltä puuttuivat kuitenkin kädet, mutta ne korjattiin. Jos joskus käyt kirkossa, katso tarkasti veistosta. Huomaat varmasti, että käsien mittasuhde on luonnoton. Kädet ovat huomattavan pitkät. Mutta eipä se haittaa. 

Kirkossa on säilynyt myös pala karhuntaljasta, jota on käytetty polvistuttaessa pehmusteena. Tällainen jäännös  on harvinainen Suomessa. Yleisesti sitä on käytetty, mutta jäljellä ei taida olla muita.  

Meri kimmeltää ympärillämme, pääskyset lentävät tirskuen kirkon yli sinitaivasta vasten Suomen suvessa. Muita ihmisiä ei näy missään. Teemme kierroksen kirkkomaalla  pienellä sankarihautausmaalla ja hiljennymme muistopaaden eteen, joka muistuttaa meitä kiitollisuudenvelasta heille, isänmaamme puolesta henkensä menettäneille nuorille. 

Ajelemme suvi-illassa hiljalleen kotiin päin. Lossi kolistelee rantaan ja kuljettaa meidät mantereelle. 

Onko Angelniemen kirkko sinulle tuttu?

Suloista heinäkuista viikonloppua! Rakkaudella Maija