keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Hantta Virran pastakastike

Moi moi!

Eilen satoi oikein kunnolla ja ai että miten onnellinen olin. Nyt saivat nurmikkokylvöksenikin kunnon kastelun ja alun kasvulle. Pienempi lapsenlapsikin nautti ajellessaan pyörällä vesilätäköistä. Meillä päin sadetta on saatu loppukeväällä ja alkukesällä tosi vähän ja siitäkin osa tuli jättimäisinä rakeina. Kuvassa ei siis ole pumpulipallo vaan iso rae, joka oli jo hetken aikaa ehtinyt sulaakin.




Laitanpa tähän myös kuvan viikonloppuna saaristosta poimimastani kukkakimpusta. Mataroiden seuraksi poimin sinisiä ja valkoisia kurjenkelloja. Oletko sinä nähnyt valkoisia kurjenkelloja?

Mutta sitten siihen pastakastikkeeseen. 20 - 30 vuotta sitten veljeni tyttären luokka myi reseptivihkosia, johon oppilaat olivat keränneet suosikkireseptejä. Mekin sellaisen vihkosen ostimme ja sieltäpä löytyikin kastikkeen ohje, joka on meidän perheessä saavuttanut suuren suosion ja nyt sillä herkuttelevat jo lapsenlapsetkin. Resepti on peräisin TPS:ssa pelanneelta Hannu Virralta. Hän myös valmensi TPS:n SM-liiga joukkuetta,  mutta oli alkuperäiseltä ammatiltaan kokki. Tämä helppo ja nopea ohje on sellainen herkku, että vaikka sitä nytkin tein kilosta jauhelihaa, katosi se niin nopeasti nälkäisin suihin, etten ehtinyt kuvaa nappaamaan.

Tässä ohje on noin mitoin, koska teen sen ulkomuistista. Kastikkeesta saa myös helpolla kasvisversion vaihtamalla lihan soijarouheeseen.

500 g jauhelihaa tai vastaavasti soijarouhetta
Iso sipuli
Sieniä esim. suppilovahveroita, herkkusieniä
Maustekurkkuja, koosta riippuen 2-3
2-3 munaa
1 tölkki olutta
1 purkki kuohukermaa
1-2 dl ketsuppia
Mausteita maun mukaan esim. mustapippuria, pizzamaustetta, paprikajauhetta
(suolaa)

Ruskista jauheliha ja pilkottu sipuli. Paloittele joukkoon sienet ja jatka vielä ruskistamista. Riko joukkoon munat ja sekoita. Lisää paloitellut kurkut, olut, ketsuppi ja kerma. Mausta makusi mukaan. Kiehauta kastike. Keitä kastikkeen seuraksi hyvää pastaa ja kutsu perhe tai ystävät herkuttelemaan.



Suloisia kesäpäiviä Sinulle !
Rakkaudella Maija

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Myrskyä pakoon

Moikka!

Nyt istun kotona kirjoittamassa tätä postausta. Täälläkin tuulee. Kovin tuulinen ja myrskyisä on alkukesä ollut. Juhannukseksi emme menneet mökille, kun luvattiin myrskyä. Tämä viikonloppu oli kuitenkin tarkoitus viettää saaristossa, vaikka myrskyä nytkin ennustettiin. Eilen mantereellakin tuuli reippaasti, kun lähdimme kaupan kautta reissuun. Tarkoitus oli, että pojan perhe olisi tullut tänään ja ehkä myös nuorempi tyttäremme, joten ruokaa varattiin reilusti.

Taivas selkeni ulkosaaristoa kohti ajettaessa, mutta niin yltyi tuulikin. Meri vaahtosi kuohupäinä. Matkalta poimin suloisen kimpun kurjenkelloja ja mataroita ja silloin jo sanoin Amorelle, että tuuli on nyt keskellä saartakin todella kovaa.

Meidän rantaan tuo eilinen myrsky pääsi vapaasti puhaltamaan avoimen selän yli. Oli taito availla ovia ilman, ettei jäänyt sormet oven väliin tai lähde ovi saranoiltaan. Meri pauhasi ja tuuli ulvoi. Toisen puhetta oli mahdoton kuulla, ellei ollut aivan vieressä. Tuolit, myrskylyhdyt, puukorit, risut, oksat ja kävyt olivat lennelleet ja laituri siirtynyt. Vene oli onneksi pysynyt kiinni. Ei puhettakaan, että ulkona olisi voinut grillata tai tehdä yhtään mitään muutakaan. Kun vielä saimme tiedon, ettei pojan perhekään pääse työesteiden takia tulemaan, alkoi kypsyä ajatus kotiin lähtemisestä. Mökkimme on pieni ja on mukavaa, että voi viettää aikaa ulkona. Mökissä sisällä ei myöskään toimi kännykän netti eikä kuulu puhelin, joten Amoren aika käy helposti pitkäksi, ellei jaksa koko aikaa lukea tai katsoa telkkaria. Lautta-aikataulusta tarkistimme, että seuraavan lautan lähtöön on sen verran aikaa, että ehdin pestä lattiat ja saada mukanamme tuomat puhtaat matot paikoilleen.

Levitin vastapestyt matot lattioille ja asettelin puhtaat pyyhkeet. Mökkiin jäi leijumaan ihana mäntysuovan tuoksu. Kodikasta siellä oli ja hiukan harmittikin pois lähtö, mutta ulkosaariston reunalla olosuhteet ovat rajut ja meri ankara - jopa näin kesällä - ja kun täksi päiväksikin ennustettiin vain hiukan heikkenevää tuulta, katsoimme viisaammaksi lähteä takaisin kotiin. Kotimatkalla lautoillakin oli vaikeuksia päästä laituriin, Viking Gracella Maarianhaminassa ja Rauman satama oli kokonaan suljettu eli aikamoinen kesämyräkkä meillä taas oli. Kumpa ensi viikonloppuna sää suosisi, että pääsisimme ystäväpariskunnan kanssa perinteiselle veneretkelle. Mutta minne, se on meille yllätys ja selviää vasta, kun vene irtoaa laiturista.



Hyvää viikonloppua jokaiselle! Rakkaudella Maija


perjantai 22. kesäkuuta 2018

Det var en kväll i juni - Eräs kesäkuinen ilta

Heissan!











Eräänä kesäkuisena iltana, kun kesä on parhaimmillaan kerätään kimppu ruusuja, haetaan koivunoksia, lämmitellään takkatulen loimussa, sytytellään kynttilöitä, saunotaan ja syödään mansikkakakkua, kuunnellaan myrskytuulen pauhua ja sateen ropinaa.

Ruusuntuoksuista ja mansikanmakuista juhannusta minulta Sinulle 💕 Rakkaudella Maija

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Retki Viron saarille seljankukkien aikaan

Tere!

Kesän kuivattamat alvarit vaihtuvat katajikkoihin, rantaniittyihin, merenrantaan, ruokokattoisiin taloihin, tuulimyllyihin ja majakoihin. Ohi vilahtelevat vanhat kartanot. Tie mutkittelee viehättävässä romanttisessa maisemassa.

Oli kyllä lähellä, ettei jäänyt koko reissu väliin. Sairastin alkuviikon kovaa flunssaa yskineen ja kuumeinen. Kuin ihmeen kaupalla keskiviikkoiltana olo alkoi kohentua ja reissuun päästiin torstaiaamuna. Olimme neljän päivän bussimatkalla, joka suuntautui Haapsalun kautta Hiidenmaalle, Saarenmaalle ja Muhuun. Matka oli erinomaisesti järjestetty ja heti Tallinnasta saimme loistavan, ystävällisen oppaan, joka tunsi ja osasi asiansa täydellisesti  eikä vaivojaan säästellyt, vaan saimme kuulla monenlaisia kertomuksia ja paljon tietoa Virosta ja sen eri vaiheista.


Saarenmaan jättiläinen Töl ja vaimonsa Piret sekä heidän valtava kalansaalis.


Retkemme saarille osui aikaan, jolloin mustaselja kukki ja huumasi tuoksullaan.



Haapsalu oli Venäjän tsaarien suosima lomanviettopaikka. Tsaarit saapuivat Haapsaluun junalla. Ainutlaatuinen on kaupungin rautatieasema, jonka katettu laituri on ennätykselliset 216 m pitkä. Se piti rakentaa niin pitkäksi, koska tsaarin juna oli sen pituinen. Näin se mahtui kokonaan katoksen alle.



Saavuimme Viroon ensimmäisen suuren kyydityksen muistopäivänä, jolloin koko maa suruliputti. Virossa alettiin Neuvostoliiton miehityksen aikana kyyditä upseereja, opettajia, maanviljelijöitä ym. Siperiaan. Ensimmäinen suuren kyydityksen päivä oli 14.6.1941.


Astrid Lindgrenin kirjojen kuvittaja Ilon Wikland oli kotoisin Haapsalusta. Hän käytti kirjoissa nimenomaan Haapsalua piirrostensa esikuvana. Tässä talossa Ilon asui isovanhempiensa kanssa vanhempien erottua. Kun sota syttyi, nosti isoäiti 14-vuotiaan tytön Ruotsiin menevään laivaan ja näin Ilon pääsi pois sodan jaloista



Haapsalussa on kauniita pitsihuviloita.



Turkissa rakennettu hieno ja siisti laiva vei meidät mantereelta Hiidenmaalle. Matka kestää vajaat kaksi tuntia.


Virossa on paljon kartanoita erityisesti mantereella, mutta saarillakin niitä on. Tämän barokkityylisen Suuremöisan linnan omisti myöhemmin merirosvo-kreivi Ungern-Stenberg. Kerrotaan, että Hiidemaan edustalle tehtiin valemajakoita, joilla laivoja ohjattiin haaksirikkoon ja sitten ryöstettiin.




Vierailimme vanhassa kehräämössä. Tässä on kuulema anopinkutituskoneeksi nimitetty karstauskone.


Kirjailija Aino Kallas vietti miehensä Uuno Kallaksen kanssa kesiä tässä mökissä Hiidenmaalla.


Hiidemaan rantaan ajautui vuonna 1994 syysmyrskyssä hasksirikkoutuneen autolautta Estonian pelastusvene - tyhjänä. Onnettomuudessa hukkui lähes tuhat ihmistä.


Ristimäellä on paljon erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä ristejä. Jokainen vierailija jättää sinne omansa. Taru kertoo paikalle osuneen kaksi morsiusparia. Heille tuli riita, jonka päätteeksi kuoli toinen sulhanen ja toinen morsian. Eloon jääneet osapuolet solmivat keskenään avioliiton.


Mekin teimme ristin.




Hiidenmaalla sijaitsee yksi maailman vanhimmista majakoista, Köpun majakka. Majakan tarina alkoi jo 1500-luvulla ja se on koko Itämeren maiden vanhin majakka. Kiipesimme ylös ja tunsimme nuo uskomattoman korkeat askelmat jaloissamme seuraavana päivänä. Maisemat olivat palkitsevat.



Tuulimyllyillä on entisaikaan saarilla jauhettu vilja. Tässä tuulimyllyjä Anglassa.




Karjan keskiaikaisessa kivikirkossa on sadevahteina nauravia naisia. Kun vettä kertyy holvistojen päälle riittävästi, alkavat naiset katosta sylkeä sitä sisälle kirkkoon.

Alla on kirkon ulkoseinässä oleva kohokuva Kristuksen ristiinnsulitsemisesta. Huomaatteko miten Jeesuksen molemmin puolin ristiinnauliitujen ryöväreiden hartioilla ovat pienet lapset, jotka ovat pahantekijöiden sielut. Toinen rikollinen on katunut ja enkeli on tarttunut sieluun. Toinen ei katumusta ole tuntenut ja niinpä itse piru on tarttunut toiseen sieluun. Mielenkiintoista symboliikkaa.







Virolaiset ovat taikauskoisia. Pihlaja on hyvin merkityksellinen puu heidän elämässään. Esimerkiksi autoon taitetaan pihlajanoksa tuomaan onnea .


Oletteko kuulleet Kaalin katastrofista? En ollut minäkään ennen, mutta nyt sen tarinan tunnen. Paikka on merkittävä turistikohde Saarenmaalla.

Esihistoriallisella ajalla paikkaan on pudonnut meteoriitti, joka on räjähtänyt ja muodostanut Kaalin järven. Sirpaleita on löydetty ympäristöstä ja myös pienempiä kraattereita. Tapahtumasta on kirjoittanut antiikinajan kreikkalainen tiedemies. Puhutaan myös paikasta, johon aurinko meni nukkumaan. Kraatteri on niin säännöllisen pyöreä, että maastosta se erottuu hyvin selvästi ja voi huomata, ettei kyseessä ole mikä tahansa kuoppa. Paikkaa on pidetty pyhänä ja pohjaa on saatettu käyttää uhripaikkana. Tutkimukset ovat tältä osin vielä kesken.



Viimeinen kohteemme oli Kuressaaren Piispanlinna. Mielenkiintoinen kierros oppaan johdolla linnassa todisti sen, että keskiajalla piispa on ollut niin hengellinen kuin maallinenkin johtaja. Kuvassa linnan kappelin alttaritaulu, joka restauroinnista paluumatkallaan joutui varkauden kohteeksi. Joku oli autosta vienyt taulusta nyt puuttuvat veistokset.

Kierroksen päätteeksi kiipesimme linnan tornia ympäröivälle terassille. Upea näköala merelle ja pihalta kaikuva mieskuorojen laulu oli kaunis päätös matkallemme Viron saarille.


Iloista juhannusviikkoa! Rakkaudella Maija