tiistai 10. lokakuuta 2017

Pretzeln - Rinkeleitä

Moi,moi!

Kaatosadetta, litimärkää, vesilammikoita, tuulta, myrskyä, kumisaappaita, hämärää, pimeää, keltaisia lehtiä piha tulvillaan, korissa mehukkaita omenoita, sytyteltyjä kynttilöitä, hämäränhyssystä nauttimista, kotoilua, posket punaisina ulkona kulkemista, sienimetsällä käymistä, kuppi lämmittävää teetä, syysmyyssiä. Sellaisena tulee lokakuu. Se tulee oikein voimalla ja kertarysäyksellä. Arvasin, että niitä syyskuun lopun kauniita syyspäiviä tulee ikävä. Ja tuli, vaikkei minulla syksyä vastaan mitään olekaan, päinvastoin. Mutta silti sitä haikailee sen väliinjääneen kesän perään. Saas nähdä, tuleeko kesä viikonloppuna vielä kyläilemään, niin kuin on ennustettu mahdollisesti käyvän.

Viikonloppuna sateiden raossa lähdimme suppilovahverometsälle. Välillä pidimme sadetta kuusen alla. Miten hyvän suojan suuri kuusi tuuheine oksineen antaakaan. Katsokaa vaikka! Harvoin näkee märkää maata suuren kuusen juurella. Sieniä löytyi valtava määrä. Poimimme, poimimme ja poimimme. Ihan niin, että selkäkin jo väsyi. Ei ole se ihan normaalia sienimetsällä. Lopulta kantamuksemme painoivat niin paljon, etten meinannut oikein jaksaa kantaa saalistani kotiin asti. Minä kun ei ole pituudella pilattu, laahasi suuri muovikassi (meillä oli muovikassit, vaikka ne eivät oikeaoppiseen sienestykseen kuulukaan) mustikanvarpuja pitkin. Onneksi Amore auttoi kantamaan kassin kotiin asti.

Kotiin päästyämme jatkoimme vielä puutarhassa syystyöitä. Otimme puista alas viimeiset omenat, tyhjensimme kasvihuoneestaa vihreät tomaatit sisälle lautaselle kypsymään ja tomaattien varret kompostiin. Pelargoniat kannettiin kellariin ja ne saavat siellä ikkunalla jatkaa kukintaansa. Kukkaruukkuja tyhjennettiin kesäkukista ja omenapuiden lehtiä haravoitiin. Vielä löytyi muutama kesäkurpitsa ja pikkuinen pikkelssikurpitsa kannettiin talteen odottamaan säilömistä.


Tänään sadepäivänä leivoin Pretzeleitä. Ohjeen nappasin K-ruuan resepteistä. Rinkelit olivat helpot tehdä, mutta aikaa kului paljon, sillä eri työvaiheita oli monta ja niitä piti odotella pisimmillään jopa viisi tuntia. Eivät siis ole ihan pikaruokaa nämä Pretzelit. Näitä saksalaisten olutjuhlien herkkuja oli hauska leipoa ja jokaisesta tuli ihan omannäköisensä. Maistuvat varmasti suolapalana mallasjuoman kanssa.






Palaillaan taas ja oikein tunnelmallisia lokakuisia syyssateita kaikille, ystävät! Annetaan sateen ropista! Rakkaudella Maija










sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Syys saapui saaristoon

Moi, moi!

Asuntoauto pakattiin perjantaina ja kiireesti töiden jälkeen lähdettiin mökille. Viimeinen lossi nostaa kolistellen keulaporttinsa. Kahvit on keitetty rannalla lossijonossa ja nyt istahdamme pöydän ääreen nauttimaan kahvista, jäätelöstä ja ruskan värittämästä kauniista merimatkasta. Hengähdystauko ja viikonloppu on alkamassa.

Syys oli saapunut saaristoon. Ei värjäten niin vimmatulla voimalla vielä ihan kaikkia puita ja pensaita, mutta harkitusti sieltä täältä.

Mökille päästyä lämpeni sauna ja pimeän yllättäessä varkain meidät nautimme kupilliset höyryävää glögiä hämärtyvää merta katsellen miljoonien tähtien syttyessä taivaalle. Mausteinen juoma sopi täydellisesti ruskan sävyttämän luonnon keskellä tienoon tummuessa viilenevässä illassa nautittuna.






















Maisema on usvaa tännä, hiljaisessa saaristossa kuulee yksittäisen joutsenen huudon, harmaa meri ja taivas yhtyvät jossakin horisontissa, pikkulan ovesta kurkistaa otava, aamu-uinnille mennessä rantalepän pudonneet lehdet rapisevat varpaiden alla, vielä tarkenee istahtaa uinnin jälkeen laiturille pyyhkeeseen kääriytyneenä ja antaa katseen levätä ulapalla. Väistämättä on myönnettävä, että syksy on saapunut. Taitaa se aheuttaa mielessä hiukan haikeutta ja apeuttakin.





Lauantaina vietettiin Houtskarin kirkolla Mikkelin messun markkinoita (Mickelsmässa marknader). Mikkelinpäivänä 29.9. on perinteisesti karjan laiduntamiskausi loppunut ja eläimet otettu sisälle talvisuojiin. Viljat on puitu ja sato korjattu. On satokauden päättäjäiset. Silloin myös naiset ovat siirtyneet sisätöihin. Meille tarttui mukaan markkinoilta saariston mustaaleipää, siemennäkkäriä, koristekurpitsoja ja kurpitsapikkelssiä. Kahvit tuoreen pullan kanssa maistuivat kirpeässä syyssäässä markinatunnelmasta nauttien.

Tunnelmallista uutta syysviikkoa kaikille! Rakkaudella Maija

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Keittiössä tuoksuu omena

Moikka ystävät!

Ihanaa syysaikaa eletään ja keittiössä tuoksuu milloin mikäkin herkku, kun talvivarastoja täytetään. Nyt tuoksuu omena, josta saa niin monenmoista suuhunpantavaa. Omenasato on ollut runsas, joten ei muuta kuin hommiin.













Omenahilloa keitän aina siskoni ja minun vanhan kotitalouden oppikirjan ohjeen mukaan, kuinkas muuten. Parhaat ohjeet ovat vanhoissa keittokirjoissa, kuten äitinikin tietää, joka kokkailee nuorena, jo ennen sotia, saamansa keittokirjan resepteillä.

Nyt on hilloa ja voi taas paistaa lettuja, pannaria, ottaa iso lusikallisen hilloa aamupuuron kyytpojaksi, täytellä kakkuja ja kääretorttuja tai mitä nyt ikinä keksiikään.


Tein Mariaanan ihanan Vuonon kimallus -blogin ohjeella crumblea omenoista. Maistui vaniljajäätelön kanssa aivan mahdottoman hyvälle.



Kuistille tein syyskattauksen vanhan silakkatynnyrimme päälle.

Hei, hei taas ja aurinkoisia syyspäiviä!

Rakkaudella Maija

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Köydet irti!

Moikka!

Kesä on mennyt menojaan, mutta postaus perinteisestä kesän veneretkestä tuttavapariskuntamme kanssa on vielä tekemättä. Mikä sen mukavampaa, kuin palata kesään sateisena ja jo kovin aikaisin pimenevänä syysiltana.

Koko kesä ja alkusyksykin ovat olleet kovin tuulisia. Niinpä oli silloinkin juhannuksen jälkeiselä viikolla, kun meidän oli tarkoitus iroittaa köydet ja lähteä taas hiukan merta edemmäs seikkailemaan. Tuttavamme tulivat meille mökille jo edellisenä iltana. Koko yön tuuli kovaa. Ajattelini, että koko reissumme peruuntuu, mutta kipparimme päättikin, että niissä olosuhteissa suuntaamme kohti sisäsaaristoa. Tavarat veneeseen ja köydet irti!

Siinä ajellessamme matkan tarkempi päämääräkin selveni. Aluksi ajelisimme Kustavin suuntaan ja tutustuisimme Laura Peterzenin studioon. Matka sujui tuulesta huolimatta mukavasti suojaisessa sisäsaaristossa. Veneilijöitä ei keskellä viikkoa paljon ollut liikkeellä, eikä kyllä viileä ja tuulinen sääkään varmaa kauheasti houkutellut, joten kaikessa rauhassa saimme studioon tutustua.


Kustavista lähdimme kohti Velkuanmaata ja Saaristohotelli Vaihelaa, josta meille oli varattu huoneet ja sauna illaksi. Erittäin ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan ja tutustutti talon tavoille. Yläkerran huoneet olivat siistit ja kodikkaat ja varustettu parvekkeilla. Illan saunomisen jälkeen söimme todella maistuvan aterian hotellin ravintolassa ja syömisen lomassa saimme opastuksen hotellin omaan viinikellariin. Hotelli maahantuo omat viininsä itse.



Tämä tunnelmallinen viinikellari on kuitenkin uudisrakennus.






Pöytätableteista saattoi lueskella tilan historiaa.


Makeasti nukuimme yön pehmoisissa sängyissä vinttikamareissa. Aamiainen tarjoiltiin toivomaamme aikaan, koska muita asiakkaita ei ollut. Hotellin emäntä tuli kanssamme jutustelemaan ja kertoili kylmän kesäsään pitävän hotellin kovin tyhjänä. Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Nokka siis kohti Teersaloa ja Vanhan Salakuljettajan kapakkaa. Pizzat viimeistä murrua myöten suihin, pieni kierros satamassa, muutamasta auringonsäteestä nauttiminen ja matka jatkui.






Sisäsaariston silakkarysät olivat minulle uusi tuttavuus tällä tavalla ihan livenä. Ja niitä oli paljon.




Kulkupelimme ankkuroitiin Ahvensaaren luonnonsatamaan. Teimme retken vanhalle kalkkikaivokselle ja tehtaalle. Kalkkikiveä on alettu louhia Ahvensaaressa joskus 1800-luvulla. Vanhoja tehtaan rakennuksia on vielä jäljellä ja osa niistä näkyy merelle ohikulkijoille.




Houtskarin Mossalan lomakylä oli seuraava pysähdyspaikkamme. Tämä entinen vaatimaton caravanalue on nykyään venäläisten omistama ja kokenut valtavan muutoksen. Söimme herkullisen lounaan ravintolassa.

Nyt oli aika kääntää keula mökkisaartamme kohti. Kivan reissun olivat ystävämme meille taas järjestäneet. Sydämellinen kiitos heille!

Rakkaudella Maija