maanantai 20. maaliskuuta 2017

Sekuntikello ja mittanauha - liikunnan ilon tappajat

Heippa hei!


Tänään on ollut niin ihana kevätpäivä, että olen posket punaisina touhunut ulkona monta tuntia. Omenapuiden ja marjapensaiden leikkaaminen oli nyt vuorossa. Marjapensaista poistin vanhoja jäkäläisiä oksia. Omenapuita en osaa mitenkään oikeaoppisesti leikata, mutta en edes halua semmoisia "ammattikäyttöön tarkoitettuja omppupuita", vaan sellaisia isoja kuin Astrid Lindgrenin Melukylän lapsissa ja Marikissa. Sellaisia, että keväällä ne kukkivat kuin suuret valkoiset pilvehattarat ja syksyllä notkuvat omenoista. Sellaisista aina haaveilin, kun puut olivat vielä pieniä. Nyt ne jo ovat tuollaisia satukirjojen omenapuita.

Koko viikonlopunkin oli niin hieno sää ja rupesin jo hiukan siistimään pihaa. Haravoin koivuista myrskyjen repimiä oksia ja kyllä piha muuttui jo paljon siistimmäksi. Hämmästys oli suuri, kun huomasin, että köynnöskuusamassa, jonka olen istuttanut kiipeämään pihlajan runkoa pitkin, oli jo pieniä lehtiä ja paljon isoja silmuja. Miten ne mahtavat selvitä, kun viime yönäkin oli 7 astetta pakkasta?

Eilen vaari laittoi myös isomman lapsenlapsen kanssa molempien poikien linnunpöntöt puihin, siten, että ikkunasta voi lintuja seurata. Kovin tänään jo tiaiset kävivät vuokra-asuntoja tarkastelemassa.


Sitten tuohon asiaan. Joulun jälkeen aloin taas vuosien ja vuosien jälkeen käydä uimassa säänöllisesti kerran viikossa. Tykkään uimisesta, mutta edellisellä kerralla kyllästyn siihen, että juuri remontoidussa uimahallissamme  rupesi käymään ihan kauhean paljon uimareita. Niin paljon, ettei matkauiminen enää oikein onnistunut, kun koko ajan sai väistellä toisia oli sitten uimassa aamulla aikaisin, päivällä tai illalla. Nyt päätin, että lähden kokeilemaan, millaista tosi pitkän tauon jälkeen on uimahallissa uiminen.

Uimapäiväni on keskiviikko iltapäivä. Tuo sopii aikatauluuni mainiosti. Kaikki sujui hyvin. Uimareita oli niin vähän, että välillä olin altaassa yksin. Mutta nyt parina viimeisenä kertana on koululaisilla myös ollut opetusohjelmassa uimista. Kerran, kun menin pesuhuoneeseen, ihmettelin, miten kova meteli hallin puolelta kuului. Kun sain uimapuvun päälle ja lähdin altaalle, huomasin, ettei metelin aiheuttajana suinkaan olleet koululaiset tai lapset yleensäkään, vaan poikein liikunnanopettaja, joka kiljui altaan toisessa päässä sekuntikello kädessä. Kaksi poikaa kerrallaan kroolasi altaan päästä päähän opettajan huutaessa ohjeita ja ottaessa aikaa sekuntikellollaan. Viimeisenä joku räpiköi vielä yksin jotenkuten radan läpi ja sai sitten ajaksi mitä sai. Ei ainakaan mitään kehuja kuulunut! Kun kroolaukset oli kroolattu, saivat pojat mennä istumaan porealtaaseen, jossa iso osa tunnista kuluikin. Ihmeellinen liikuntatunti! Teki mieli mennä nykäisemään opettajaa housunlahkeesta ja sanoa mielipiteeni.

En millään voi ymmärtää, että niin paljon on virrannut vettä Paimion joessa ja eletään vuotta 2017 ja vieläkin kaikista liikunnanedistämispuheista huolimatta liikuntatunnit ovat aivan samanlaisia, kuin ne ovat aina olleet. Mitataan ja otetaan aikaa. Aina ovat ne hyvät, jotka tekevät ensin ja näyttävät mallia ja aina ne huonot, jotka tulevat viimeisenä, eivätkä saa hyviä tuloksia. Säälitti niin se viimeinen uimari! Kai opetussuunnitelma sitten saatiin toteutettua ja ainakin opettajalla oli hyvä mieli. Voin kuitenkin kuvitella, ettei tuo poika kovasti itsekseen liikuntaa ihan pian harrasta.

Minä olen ollut koulussa aina huono liikunnassa. Niin todistivat sekuntikello ja mittanauha. Yritin kyllä, mutta yrittämisestä ei annettu numeroa. Minua ei valittu ensimmäisten joukossa, kun parhaat saivat valita joukkueensa peleihin. Hyvä, että viimeisimpänä kelpasin. Koluliikunta tappoi niin perusteellisesti liikuntainnon, että kesti vuosia, ennen kuin lähdin oma-aloitteisesti lenkille tai hiihtämään. En ole ollut liikunnan vastainen syntymästäni saakka. Lapsena hiihdin, laskin mäkeä, pyöräilin ja olin paljon ulkona. Kansakoulussa hiihdettiin välituntilatua ahkerasti kaikki välitunnit. Nykyään lenkkeilen, uin ja harrastan kaikenlaista hyötyliikuntaa. Nautin vihmovasta sateesta kasvoillani, kun kävelen töihin huonommassakin säässä. Mutta sen voin sanoa, että vielä neljänkymmenen vuoden jälkeenkin muistan oppikoulusta nuo sekuntikellot ja mittanauhat, mutta niin kovin toivon, että voitaisiin kääntää kelloa jo hiukan eteenpäin liikunnan opetusssuunnitelmassakin.

Onko kellään muulla vastaavanlaisia muistoja koulun liikuntatunnelta?

Huomiselle ja keskiviikolle on taas luvassa tuulta ja sadetta kaikissa muodoissa. Nautitaan niistäkin päivistä! T.Maija

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kevät keikkuen tulevi

Aurinkoinen tervehdys Myrskyluodolta!

Miten voikin sää muuttua niin nopeasti! Ilmeisesti ainakin näin maaliskuussa kaikki on mahdollista. Eilisillan ja yön mysrkytuuli, räntä- ja ikkunaan rummuttava vesisade ovat tipotiessään ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Se saa mielen niin keväiseksi.



Kevättä on rinnassa heti, kun aurinko pilkahtaa. Töihin kävellessä ojien varsilla pajunkissat jo tervehtivät ja toivottavat hyvää kevättä. Lumen alta paljastuneen maan tuoksu tunkeutuu nenään ja tekee mielen iloiseksi ja tuo mieleen lapsuuden. Savupiipusta kiemurteleva savun tuoksu kuuluu ehdottomasti kevääseen. Tiaset varailevat jo kovasti kotipönttöjään ja muutama tulppaanin piippalakkikin pilkistää mullan alta. Likaiset ikkunat ja nuhjaantuneet nurkat suorastaaan houkuttelevat kevätsiivoukseen ja mieli kuplii kuin lasillinen kuohuvaa shampanjaa. Kevät, kevät, kevät! Miten tervetullut oletkaan taas pitkän ja pimeän talven jälkeen!



Maaliskuu, tuo vuoden kolmas kuukausi, tuo kevään sanoman, sanoo Kustaa Vilkuna minulle rakkaassa opuksessaan Vuotuinen ajantieto. (En ole muuten pikään aikaan lainannut hänen tietouttaan.) Sen kuluessa odotetaan maan edes hiukan paljastuvan, ja siitä on saatu koko kuukauden nimi, joka on sama kuin "maallinen kuu" eli kuukausi, jolloin maa on jo käsillä. Tätä yhdistelmää tukevat kautta Suomen hyvin yleiset sananparret, jotka asettavat maan paljastumisen maaliskuun tärkeimmäksi ominaisuudeksi. "Maaliskuu maan avaa, huhtikuu maan (jäät) huuhtoo" (Lounais-Suomi). Pohjois-Suomessa sananparsi ei tietenkään pidä paikkansa kuin poikkeustapauksissa, mikä osoittaa, että se on syntynyt lounaisimmassa Suomessa. Toisen koko maaliskuun ja kevään sään vaariinoton vanha kansa on suorittanut maalis- eli marjankuun syntyessä, siis sen taivaallisen kuun syntymähetkellä, jona on Marian päivä. Senaikaista säätä on seurattu tarkemmin kuin minkään muun kuun syntymistä, koska siitä on laskettu eteenpäin kolmen ratkaisevan kevätkuun säät. Marian päivähän on kohta käsillä ja varhaisimmillaan se on ollut juuri tänään, 15.3.,vuonna 1959. Joten nyt onkin syytä tarkkailla ilmoja ja ennustaa tämän kevään sää. Väitetään, että jos marjankuu syntyy kylmällä pohjoistuulella eli ylhäisellä tuulella tai perjantaipäivänä, tulee kolme kylmää kevätkuuta ja pitkä hidas kevät ja kesästä tulee huono maitokesä. Jos tuuli kääntyy edes kuun vastuupäivänä - siis kolmena seuraavana päivänä - etelään, alhaalle eli mereen, niin katsotaan sen parantavan uhkaava tilannetta. Mutta jos maaliskuu syntyy lauhkealla etelätuulella, niin tulee varhainen, kaunis ja lämmin kevät, josta kaikki iloitsevat. Nyt siis kuunsyntyä tarkkailemaan, sillä Marian ilmestymispäivä on 25.3., joten hyvin vielä ehtii mukaan. Harmi vain, että ilastonmuutos on tehnyt tepposiaan ja saattaa näin ollen vaikuttaa muuten niin luotettavaan tapaan ennustaa kevään säät. Siitä huolimatta tuota lauhalla etelätuulella syntyvää marjankuuta odottelen kovasti.


Kevätpuuhat alkavat pikkuhiljaa pihallakin. Omenapuita ja marjapensaita pitäisi leikata. Pikkupojille hankimme omat linnunpöntöt. Nyt niille pitäisi löytää sopivat paikat, että lintujen touhuja on helppo seurata. Mutta onko pöntöissä liian suuret reijät? Ettei vaan Tiku ja Taku pääsisi käsiksi muniin ja poikasiin. Pitäsikö jollain konstilla pienentää?

Nyt lähden leikkaamaan pelargoneja, jotka ovat talvehtineet alakerran ikkunalaudalla. Keväisten kukkien toivossa siis elellään.

Oikein aurinkoista keskiviikkopäivää Sinulle ystäväiseni! T. Maija


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hyvää Kansainvälistä Naistenpäivää!

Heippa!

Pyrypäivän tervehdys Myrskyluodolta!
Talvi on edennyt jo siihen pisteeseen, että vietämme tänään naistenpäivää. Ensi kerran olen tutustunut tähän Kansainväliseen Naistenpäivään lukiossa venäjän tunnilla. Silloisessa Neuvostoliitossa päivällä oli suuri merkitys. Meillä se ei ollut siihen aikaan mikään juhlapäivä, vaan on tullut vasta myöhemmin juhlinnan kohteeksi.



Nyt ylös, ulos ja lumitöihin!

Oikein Ihanaa Naistenpäivää meille kaikille <3 T. Maija

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Rymättylän Röölän nuottasilakkamarkkinoilla ja Tampereella Hotelli Tornissa

Heippa!

Poikamme oli huomannut, että Rymättylän Röölässä järjestetään Nuottasilakkamarkkinat tänään ja päätimme lähteä porukalla markkinatunnelmaa katsastamaan. Meillä on aamun pilvisyyden jälkeen ollut kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Oikein sopiva markkinoille lähtöön.

Tie kiemurteli kaunissa saaristolaismaisemissa ja saavuimme Röölän rantaan, Boy-sillin kotinurkille. Vaikka olimme paikalla jo hyvin pian markkinoiden avauduttua, oli väkeä jo runsaasti. Kaunis aurinkoinen sää oli houkutellut rannalle melkoisen määrän myyjiä ja myös eri puolueiden väkeä vaalitelttoineen.


Haitari soi haikeasti ja meriaiheiset valssit kaikuivat rannalla. Lähiravintolan terassilla uskaliaimmat jo nauttivat auringosta. Tunnelma oli kerrassaan viehättävä.




Myytävänä oli kultakylkisiä savusilakoita ja muita savukaloja, paljon erilaisia säilöttyjä silakoita ja tietysti tuorettaa silakkaa. Nuottausnäytöstä ei voitu järjestää huonon jäätilanteen vuoksi.





Käsitöitä, lankoja, lakua, koreja, sepän takomia tuotteita, kahvia, pullaa, makkaraa, lettuja. Niistä on kunnon markkinat tehty. Kierroksen päätteeksi söimme vielä lohikeittoa ja neulamuikkuja. Mukaan oli tarttunut savulohta ja maustesilakoita. Näillä eväillä kelpasi lähteä ajelemaan kotia kohti hiukan viluisina, sillä keväinen päivä meren rannalla on kovin kylmä auringosta huolimatta.

 


Viime viikonloppuna teimme teatterireissun Tampereelle katsomaan Cabaret-musikaalia, joka kertoi Saksasta, ajasta juuri ennen sotia. Yöpymisen olimme varanneet Hotelli Torniin. Meillä oli huone 24:ssä kerroksessa. Vain Moro-baari oli enää yläpuolellamme. Ikkunasta aukeni huikaiseva maisema Mansen kattojen ylle.





Sisustus oli modernin tyylikäs ja vuode ylellinen.






Torni on yhdistetty vanhaan tehdasrakennukseen. Hienosti vanha ja uusi kohtaavat täässä kompleksissa. Mielenkiintoista oli käydä tuossa hotellissa, josta on kuullut paljon puhetta.

Nyt sauna lämpiämään ja lauantai-iltaa viettämään. Mukavaa iltaa teille kaikille! T.Maija

tiistai 28. helmikuuta 2017

Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Alvar Aallon jalanjäljillä


Laskiasistiistain ja Kalevalanpäivän tervehdys Myrskyluodolta!

Olen usein miettinyt, millaiselta tuntuu asua jonkin hyvin kuuluisan nähtävyyden, esimerkiksi Colosseumin, lähellä, siten, että se on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Kun mietin asiaa tarkemmin, voin sanoa, ettei se tunnu sen kummallisemmalta. Kaikkeen tottuu. Asun lähes kivenheiton päässä eräästä maamme erittäin kuuluisasta rakennuskohteesta.

Nyt blogini Itsenäinen Suomi 100 vuotta -sarja saa toisen osansa. Itsestään selvyys oli, että sarja aloitettiiin saaristokierroksella, mutta yhtä itsestään selvää on, että tutustumme toisessa osassa arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan, joka sjaitsee runsaan kilometrin päässä kodistamme.

Suomen tuberkuloosiparantolan eli Paimion parantolan rakennuslautakunta kutsui "Herroja Arkkitehteja kilpailuun piirustusten laatimista varten sanotulle parantolalle, johon tulee 184 sairassijaa." Alvar Aalto voitti kilpailun ja rakennushanke aloitettiin pian kilpailun jälkeen 1929 ja saatiin päätökseen 1933. Rakennusta pidetään Aallon varhaisen funktionalistisen kauden päätyönä ja hänen kansainvälisenä läpimurtonaan. Rakennuksen omistaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.

Aallon lähtökohtana parantolaa suunniteltaessa oli, ettärakennus itsessään toimisi yhtenä parantavana elementtinä. Hän kutsuikin rakennusta "mediciniseksi instrumentiksi". Siinä uudenlainen parantolarakennustyyppi yhdistyi moderniin arkkiteehtuurin läpimurtoon. Myös sairaalan sisustus on Aallon suunnittelema. Monet Artekin edelleen tuotannossa olevista huonekaluista, kuten Paimio-nojatuoli, on alunperin suunniteltu parantolan käyttöön.

Sairaala toimi yksinomaan tuberkuloosiparantolana aina 1960-luvulle asti.. Sen jälkeen se toimi osana Turun yliopistollista keskussairaalaa keuhko- ja sisätautisairaalana. Vuonna 2014 käyttäjäksi tuli Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö.

Sairaala on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa. Suomi harkitsee parantolan ehdottamista Unescon maailmanperintökohteeksi. Sairaalan lisäksi alueeseen kuuluvat asuinrakennukset, oma veden pumppaamo ja puhdistuslaitos ympäristöineen.



Parantola sijaitsee keskellä mäntykangasta, sillä havupuilla tiedettiin olevan parantava vaikutus tuberkuloosiin. On syytä pitää mielessä, että parantola rakennettiin keuhkotautia sairastaville aikana, jolloin antbiootteja ei vielä oltu keksitty. Oli siis löydettävä muita parannuskeinoja.





Edessä potilassiipi ja takana makuuhallit. Makuuhalleissa lepäiltiin läpi vuoden päivällä lämpimästi pukeiutneina rivissä makuulavitsoilla, jotta saatiin hengittää tervehdyttävää raitista ilmaa mahdollisimma paljon. Rakennuksen tääsä päässä sijaitsee myös maisemahissi, joka oli valmistuttuaan ilmeisesti omassa lajissaan Suomen ensimmäisiä.



Sairaala-alueella on paljon tyyliltään samanlaisia rakennuksia. Monet ovat toimineet henkilökunnan asuntoina.




Aalon parantolalle suunnittelema ulkovalaisin, josta valo pehmeästi laskeutui maahan. Värinä on Paimion punainen.


Pääsisäänkäynnin katoksen sanotaan kuvaavan keuhkoa. Pehmeä aaltomainen muoto on havaittavissa monessa kohtaa sairaalakompleksia.








Alueella on Kyykartano, jossa sanotaan asuneen tavanomaista kiukkuisempia osastonhoitajia.






Savupiipun ympärille rakennettiin vesisäiliö, josta saatiin lämmintä vettä kuuman savun lämmittäessä sen.




Suuret ikkunat valaisivat porraskäytävää, joka oli väriltään keltainen. Kun valo kohtasi keltaiset portaat, häikäisi se niin, että oli kohotettava katse ylös ja näin ryhti muuttui paremmaksi, joka taas oli tuberkuloosin runtelemille keuhkoille hyväksi. Portaat ovat kevyimmät ikinä kulkeneeni portaat. Tämä oli tarpeen, että heikoimmatkin potilaat jaksoivat nousta niitä ylös. Kaikkein heikoimma potilaat olivat kuitenkin alemmissa kerroksissa.

Valo ja ympäröivä luonto olivat tärkeässä roolissa potilaiden paranemisessa. Potilashuoneiden ikkunat ulottuivat lähelle lattiaa, jotta potilas saattoi maatessaan sängyllä katsella kaunista metsäistä luontoa ja mieliala pysyisi näin parempana, joka oli tärkeää paranemista ajatellen.






Olen ollut usealla opastetulla kierroksella sairaalassa ja kuullut monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia sisustuksesta ja sen tarkoitusperistä. Kerrotaan, että potilashuoneissa kaapit muistuttivat aluksi liiaksi ruumisarkkuja ja ne oli vaihdettava, jotteivat kovin sairaat potialaat olisi joutuneet niitä katselemaan ja miettimään kohtaloaan. Hygieniaan liittyen sairaalassa oli monenlaisia nerokkaita keksintöjä liittyen esimerkiksi tuuletukseen ja hoitajien potilaskontakteihin. Mm. potilaiden sylkykupit saatettiin tyhjentää seinässä olevan aukon kautta menemättä sisään potilashuoneeseen ja näin hoitohenkilökunta joutui vähemmän kosketuksiin tuon erittäin tarttuvan taudin kanssa.

Tyttäreni on ollut monena kesänä oppaana parantolassa ja häneltä olen lisäksi kuullut mielenkiintoisia asioita Aallon keksinnöistä. Ympäri maailmaa erityisesti arkkitehdit tulevat tutustumaan tähän kotiseutuni suomalaisen arkkitehtuurin aarteeseen.

Lopuksi mainittakoon vielä, että alueeseen kuuluu myös Ruusukellari, joka sijaitsee kauempana mäntymetsikössä. Se on ruumishuone, jonka sisäkatto on koristeltu ruusumaalauksin. Katossa on ikkuna, joka luo valoa juuri siihen kohtaan, johon ruumis asetettiin.

Katsotaan, mikä on maaliskuun tutustumiskohde. Nyt on aika lopetella ja toivottaa Hyvää Laskiaista ja Kalevalanpäivää kaikille! Maija