perjantai 13. syyskuuta 2019

Pikkuprinsessa



Syyskuisen pimeän yön sylissä syntyi 11.9.19 klo 1.19 näille tossuille käyttäjä. Syntyi pikkuinen prinsessatyttö, kolmas lapsenlapsemme kahden pienen prinssin joukkoon toiselle pikkusiskoksi ja toiselle serkuksi.

Taivaan lahjasta me isovanhemmat olemme onnesta soikeina. Kaikki kolme ovat niin rakkaita sydänkäpysiämme. Paljon onnea koko tytöntyllerön perheelle ❤️

Olet aarre sydänten
Miten Sinut suojelen
Helmassani kantaa itse taivastako saan ❤️

Rakkaudella Maija-mummi

lauantai 24. elokuuta 2019

Kaffepaus i Köpmans - Kahvitauko Köpmansissa

Heissan!

Nyt katson, miten uljas ruotsinlaiva lipuu hiljaa, juhlallisesti ohi. Olemme jo kotimatkalla lauttarannasta odottamassa lossia, että ehdimme siskontyttären syntymäpäiväjuhliin illaksi.

Lähdimme eilen sateesta huolimatta mökille saunomaan ja yöpymään, sillä nuorempi tytär järjesti meillä läksiäisjuhlat entisille työkavereille ja muille kavereille lähtiessään nyt sairaanhoitajaksi Kökariin. Meidän oli siis syytä siirtyä syrjään ja tottakai mökille oli mukava lähteä.

Emme yleensä katso pitkän lossin (Korppoo - Houtskari) aikatauluja kotoa lähtiessä, sillä yleensä, niin kuin nytkin, käymme Paraisilla ruokakaupassa. Paraisten K-supermarket Reimari on erinomaisen hyvin varustettu kauppa ja kaikki on esillä kauniisti. Siksi käymme mielellämme siellä. Kauppareissun jälkeen aikataulua katsoessamme tulimme siihen tulokseen, että seuraava lautta, johon me ehdimme, lähtee vasta niin pitkän ajan päästä, joten ehdimme hyvin käymään jossakin kahvilla. Vielä näin elokuussa on saaristossa kahviloita ja ravintoloita avoinna. Nauvon kirkolle päätimme mennä kahville ja paikaksi valikoitui Köpmans aivan Nauvon ydinkeskustassa Saaristotien varrella.







Pieni siisti, myös aamiaismajoitusta ylläpitävä kahvila-ravintola tarjosi meille viihtyisän kahvihetken. Voisilmäpulla ja munkki, jotka me valitsimme, olivat aamulla leivottuja ja suussasulavia. Paljon muitakin vaihtoehtoja oli niin makeita kuin suolaisiakin. Elokuun loppuun asti paikka on auki päivittäin, syyskuussa viikonloppuisin ja siitä eteenpäin enää majoitus aamupalan kera on mahdollista. Myös, jos haluaa tilata paikan isommalle porukalle, on sekin mahdollista. Muuten seuraavan kerran paikka aukeaa pääsiäiseksi. Jos siis liikut saariston suunnalla, poikkea ihmeessä ystävällisen palvelun Köpmansissa!

Kahvitauon jälkeen matka jatkui kohti Houtskaria. Vielä oli paljon sinne menijöitä. Illalla ohjelmassa oli vain saunan lämmitystä, saunomista, uimista, syömistä ja kortinpeluuta. Uni tuli silmään raikkaassa meri-ilmassa hetkessä kiireisen työviikon jälkeen hetken lukemisen jälkeen.

Aurinkoista ja vielä kesäistä viikonloppua Sinulle! Rakkaudella Maija

PS. Tämä ei ole yhteistyöpostaus.

tiistai 20. elokuuta 2019

Kouluunlähtijän retki Tanskaan

Heippa kaikki!

Vieläkö täällä joku käy? On niin pitkä aika kulunut viime postauksesta. Nyt vaan yksinkertaisesti työltä ei ole enää aikaa riittänyt tänne blogiin.

Kesä on kulunut jo elokuun loppupuolelle, mutta vaikka ei varsinaista kesälomaa vielä olekaan pidetty, on kuitenkin jotain muutakin ehditty tekemään kuin pelkästään olemaan töissä. Yksi lomapäivä vietettiin Kouvolan asuntomessuilla pojan ja nuoremman tyttären kanssa. Molemmat olivat innostuneita näkemään tämän päivän rakennustrendejä uutta kotia suunnitellessa. Toisen kesälomapäivämme vietimme Tanskassa. olimme luvanneet vanhemmalle lapsenlapsellemme, että viemme hänet Legolandiin koulun alkamisen kunniaksi.

Aikaisin perjantaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Tämä lentomatka oli ensimmäinen lapsenlapselle ja hänen äidilleen, joka myös lähti mukaan, ensimmäinen lentomatka kymmeneen vuoteen kovan lentopelon vuoksi. Nyt siitäkin päästiin ja kaikki sujui todella hyvin. Finnairin suora lento Helsingistä Tanskan Billundiin kesti vain puolisentoista tuntia. Perillä vuokrasimme auton ja näin pystyimme helposti siirtymään paikasta toiseen. Lapsen turvatyynyn sai vuokrata autovuokraamosta 25 euron hintaan. Laskimme vaihtoehtoja asuntoautomatkan ja lentomatkan välillä ja tulos oli, että lentomatka edestakaisin 120 euroa/aikuinen + vuokra-auto + asuminen tulivat paljon edullisemmaksi kuin lauttamaksut asuntoautolle Turusta Tukholmaan, polttoaineet ja Tanskan salmien ylitykset ja tähän vielä lisäksi tanskalaiset, kalliit leirintämaksut.

Olimme jo valmiiksi kotona hankkineet kahden päivän liput Legolandiin, sillä ne sai näin halvemmalla. Perjantaipäivä oli sään puolesta suotuisa vierailulle. Ei ollut liian kuuma eikä myöskään satanut. Kaupasta kävimme ostamassa hiukan evästä, että pärjäsimme Legolandin lounaaseen saakka, joka myös oli maksettu jo valmiiksi kotona netissä. Kiertelimme puistossa ihastellen legorakennustaitoja, kekseliäisyyttä ja kauneutta. Ihmisiä oli paljon olihan Keski-Euroopassa lomakausi parhaimmillaan. Huvipuistolaitteisiin jonot olivat aika pitkiä, mutta etenivät kuitenkin ihan mukavaan tahtiin. Tunnelma oli hyvin kansainvälinen ja kaikilla rento lomafiilis.














Kun nälkä yllätti, suuntasimme lounaalle. Siistissä, raikkaassa ruokasalissa oli tilaa reilusti, iloisilta nuorilta tanskalaisilta sai erinomaisen ystävällistä palvelua ja buffetin ruokalista oli laadittu erityisesti tietysti lapsia silmällä pitäen, unohtamatta vegaanivaihtoehtoja, joita löytyi myös paljon.

Syötyämme hyvin alkoi aikainen ylösnousu ja puistossa kiertely painaa niin silmäluomia kuin jalkojakin. Patistimme silti itsemme ylös ja jatkoimme matkaa. Lopulta oli kuitenkin todettava, että rajansa kaikella ja vaikka mitä kivaa olisi ollut vielä tiedossa, emme  vain enää kukaan jaksaneet kiinnostua mistään. Sitä paitsi, meillä oli lippu vielä seuraavallekin  päivälle.

Olimme varanneet Pejsegård nimisen hotellin runsaan 50 kilometrin päästä Legolandista keskeltä rauhallista tanskalaista maaseutua. Ajelimme sinne nauttien maisemista ja pistäydyimme vielä matkalla Aalborgissa (ent.Ålborg). Kaupungin nimi on kirjoitusasultaan vaihdettu vastaamaan paremmin nykyistä tietotekniikka-aikaa, mutta ääntämisasu on säilytetty. Tienviitoissa kuitenkin näkee vielä myös vanhaa muotoa. Tämä satama-, elokuva- ja yliopistokaupunki olikin mielenkiintoinen tunnelmaltaan ihan noin vain läpi ajettuna.





Hotelli maaseudun rauhassa osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Ehkä hiukan päivityksen tarpeessa oleva valtava rakennus kätki sisäänsä huoneita, jossa oli oma takapiha, uima-altaan, erinomaisen ravintolan ja useita eri juhlatiloja. Illallinen ravintolassa oli herkullinen ja sen jälkeen kerrattuamme vielä hiukan päivän tapahtumia oli hyvä painaa pää tyynyyn siistissä huoneessa ja vuoteessa.



Hotelliaamupala oli runsas ja sen turvin jaksoi pitkään. Pakkasimme taas itsemme autoon ja lähdimme uudelleen Legolandiin. Sääennuste oli povannutkin lauantaiksi sadetta ja tällä kertaa se myös piti paikkansa. Meillä oli tarkoitus tehdä vielä hiukan ostoksia ja käydä muutamassa laitteessa, mutta säänhaltija päätti toisin. Kun seisoimme jonossa seepra-autoihin, aukeni taivas ja kaatoi päällemme saavillisia vettä. Päätimme toteuttaa toisen suunnitelmamme. Teimme vain ostokset ja lähdimme ajamaan Grenåhon kohti Kattegat Centeriä. Se on iso akvaario aivan meren rannalla. Olemme olleet siellä, kuten Legolandissakin asuntoautomatkalla omien lastemme kanssa ja nyt oli sitten vuorossa jo seuraava sukupolvi. Tunneli, jossa hait uivat yläpuolella, akvaariot, joissa oli mitä erilaisempia meren eläviä, allas, jossa sai silitellä rauskuja ja kampeloita sekä ulkona oleva hyljelampi pikkukuutteineen ihastuttivat niin meitä aikuisia kuin erityisesti tulevaa koululaistakin. Niin, ehkä jopa enemmän kuin Legoland.






Lopulta palailimme takaisin hotellillemme, illastimme hotellimme ravintolassa ja nukahdimme tyytyväisinä kahden päivän kokemuksiimme. Aamulla olisi kotiinlähdön aika.

Tunnelmallisia elokuun iltoja teille, ystävät! Rakkaudella Maija














 

 










tiistai 23. heinäkuuta 2019

Bellmannia Karunan kesässä

Moikka!

Saimme ihastuttavan aloituksen viikonlopunvietollemme, kun pojan appivanhemmat kutsuivat meidät ja kaksi muuta pariskuntaa mökilleen Sauvon Karunan saareen. Venematka taittui kauniissa heinäkuun iltapäivässä merestä nauttien. Tervetuliaismaljat ja kävelimme naapurimökin pihalle tuolit kainalossa. Paikalle oli kutsuttu saaren mökkiläiset tuttavineen ja oli konsertin aika.

Meille esittäytyi viisihenkinen orkesteri pukeutuneina 1700 - luvun tyyliin. He esittivät meille Bellmannin musiikkia laulaen suomeksi ja ruotsiksi. Vuonna 1740 Tukholmassa syntynyt Carl Michael Bellman, jota on kutsuttu myös Ruotsin kansallisrunoilijaksi, oli myös muusikko. Hän kirjoitti ja sävelsi erityisesti satiirisia juomalauluja. Lisäksi hän käänsi runoja saksasta ja ranskasta. Kaikkiaan hän on kirjoittanut 1700 runoa ja melkein kaikki on myös sävelletty.

Suomalaista kesäpäiväidylliä parhaimmillaan oli nauttia Bellmannin melko ronskeistakin sanoituksista meren äärellä varjossa polttavalta auringolta. Meille kaikille tuttu Ukko Nooa on Bellmannin tunnetuin kappale, joka on eräänlainen parodiamukaelma Raamatun Vanhaan testamenttiin perustuen. Myös suosittu Tuuli hiljaa henkäilee on Bellmannia. Se on minulle yksi ehdoton kevään airut. Se ainakin lauluista kävi selväksi, että kannattaa ottaa muutama ryyppy, ehkä yksi, ehkä kaksi, ehkä kolmaskin ja elämä on helpompaa. Jopa täältä lähteminen.

Bellmannin sanoja mietiskellen konsertin päätyttyä nautimme miniämme vanhempien mökillä vielä makoisat kahvit ja tietysti toistemme seurasta, kunnes oli aika palata kotiin. Kiitos ihanista järjestelyistä konsertteineen isäntäväelle!

Lauantaina ajelimme heti aamusta Somerniemen kesätorille, joka on Suomen suurin tällainen toritapahtuma. Niin myyjiä kuin asiakkaitakin on paljon. On uutta ja vanhaa tavaraa, leivonnaisia ja puutarhan tuotteita. Jotain pientä aina tarttuu mukaan, mutta enemmän vain nautimme toritunnelmasta.

Kotimatkalla poikkesimme Somerjoen kioskille pullakahville. Ihanaa, kun jossain vielä on tällainen vanhanajan kioski, ettei aina tarvitse mennä isoille, persoonattomille liikenneasemille. Siinä heinikossa pöydän ääressä pullasta ja juomista nauttien ja Rauli Badding Somerjoen musiikkia kuunnellen tuntui aikapyörä pyörivän takaisin - 70-luvulle.






Ajelimme kotiin päin pitkin Hämeen Härkätietä, joka mutkittelee Paimionjoen rantoja seuraten. Tällaista suomalaista maaseutumaisemakulttuuria sisämaassa on mukava ihastella. Härkätieltä päädyimme lopulta Paimiota halkovalle Kuninkaantielle ja rengasmatkamme olikin päätöksessään.

Helteinen heinäkuun lauantai-iltapäivä ja ilta kului mukavasti, kun saimme pienemmän lapsenlapsen hoitoon. Voi sitä vajaa 3-vuotiaan elämän ihmettä ja riemua!

Herukkasato on jo kypsää puutarhassamme ja nyt on lähdettävä poimimaan marjoja. Nautinnollisia hellepäiviä kaikille!
Rakkaudella Maija

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Gullviva, mandelblom, kattfot och blå viol - Suvi saaristossa

Hei!

Nyt sataa saavista kaatamalla ja meillä ainakin vesi tulee todella tarpeeseen, sillä kaikki on niin kuivaa. Viikonloppuna oltiin ystävien mökillä Nauvossa. Nauvon pääsaarelta loppumatka taittuu vielä veneellä. Saunomista, uimista, herkuttelua ja ystävien kanssa seurustelua. Siinä on hyvät ainekset kesäpäivän viettoon. Saari jää hauskasti keskelle laivaväylää, joten molemmin puolin saarta voi ihmetellä suurten laivojen purjehtimista.


Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa omalle mökille. Rantaan puhalsi ärhäkkä luoteistuuli ja sai sään tuntumaan kolealta. Nyt ei oltu suunniteltu mitään hommaa tehtäväksi, vaan tarkoitus oli vain saunoa ja rentoutua. Merivesi oli korkealla ja kirkkaassa kovassa aallokossa oli mukava uida.

Kesäinen saaristo oli niin kaunis. Lokkien kirkunaa, ohi ajelehtiva purjeveneitä valkeat purjeet pullollaan ja meren kohinaa sinitaivaan alla. Tienvarsien kukkaloisto oli hämmästyttävää. Olisi mieli tehnyt pysähtyä poimimaan, mutta nyt vain tyydyin katselemaan, en edes ottanut valokuvia. Keltaisena hehkuvat matarat, sinisenä helisevät kissan- ja harakankellot, ylväät kurjenkellot, huumaavasti tuoksuvat mesiangervot, mettä tihkuvat puna-apilat, valkoiset siankärsämöt, tuulessa huojuvat ruskeapäiset kaislat ja paljon, paljon muita kukkia. Minkä ihanan kimpun luonnon puutarhasta olisikaan voinut sitoa.


Heinäkuisena viikonloppuna ihmisiä on liikkeellä paljon. Kuka kulkee pyörällä, kuka autolla, kuka moottoripyörällä ja kuka veneellä. Kaikilla yhteisenä tarkoituksena nauttia suvesta maailman kauneimmassa saaristossa.

--------

Kotona oli taas pakko kuvata laventelia. Sen tuoksu houkuttelee kimalaisia luokseen meden noutoon.

Eilen nuorempi tytär vei kummitätinsä piknikille ja tarjoili hänelle tällaisen jälkkärin. Mascarpone-mangovaahtoa mustikoiden kera.





Mukavaa päivää, Sinulle, sadepisaroita kuunnellen!
Rakkaudella Maija

Ps. Ilahdutathan minua kommentillasi.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Sydänkesällä

Heipparallaa!

Sää vaihtelee kovasti nyt. Kovasti kaivattu sade saa ilman tuntumaan kolealta, toisaalta taas aurinko lämmittää välillä niin kesäisesti rusottaen poskipäitä ja hivellen mieltä.

Jännitystä on meillä ilmassa, kun seuraamme pikkupoikien ja vähän koko perheenkin voimin kasvihuoneessa kasvavia viinirypäleterttuja. Miten aurinko suutelee niiden poskia ja saa ne kasvamaan suuriksi. Ajatukset karkailevat Mosel-joen rinteitten viininviljelyksille. Nyt rypäleemme ovat tällaisia.





Mikä onkaan sen kesäisempää kuin perhosen lento. Tällainen perhonen oli niin kauniisti etsimässä mettä kukasta, että se oikein kutsui luokseen kuvaamaan.




Sydänkesän ehdoton sulostuttaja on tietysti kesän ensimmäinen mustikkapiirakka. Sunnuntai-iltana lähdimme isomman lapsenlapsen kanssa lähimetsään kurkkaamaan, joko mustikat ovat valmiita poimittaviksi. Aika epätasaisesti olivat vielä kypsyneet, mutta saimme kuitenkin tarpeellisen määrän. Muru poimi ahkerasti ja sai nopeasti mukin täyteen. Sormet sinisiksi värjäytyneinä ehdimme sopivasti kotiin ennen kovaa sadetta. Heti piti ryhtyä leipomispuuhiin ja nopeasti valmistui vikkelä marjapiirakka Anni-Helenan reseptillä. Saunan jälkeen oli mukava herkutella vielä lämpimällä mustikkapiirakalla sateen ropinaa kuunnellen.



Laventeli talvehti poikkeuksellisen hyvin ja kukkii nyt kovin. Se tuo mieleen Etelä-Ranskan Provencen ja siskoni, eläkkeellä olevan ranskanopettajan, joka rakastaa Ranskaa.


Lempeitä heinäkuun päiviä! Ilahdun kovin kommentistasi.
Rakkaudella Maija

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Käsityön kantava voima

Moi, moi!

Paimiossa Miilan käsityömuseossa aukesi pari viikkoa sitten äitimme käsityönäyttely. Näyttely sai nimekseen Käsityön kantava voima. Se kuvastaa hyvin sitä, minkälainen merkitys käsityöllä voi olla.

Oli mukava olla mukana kokoamassa näyttelyyn vietäviä käsitöitä, jotka edustavat eri tekniikoita ja käyttötarkoitusta. Äitimme ja me kaikki viisi lasta etsimme kodeistamme ja varastoistamme käsitöitä, jotka mielestämme olivat hyviä niin oman aikakautensa kuin lajinsakin edustajia. Kaiken kaikkiaan valinta oli vaikeaa, sillä töitä on vuosikymmenten aikana kertynyt valtavasti. Oli myös kunnia päästä pystyttämään näyttelyä museotyöntekijöiden kanssa. Siellä meitä olikin hauskasti kolme kansatieteilijää yhden näyttelyn kimpussa. Kiitos Lauralle ja Jennille, että sain olla mukana.

Näytteillä on töitä vuodesta 1935 alkaen aina vuoteen 2017. Vanhin työ on koukkuamalla tehty pannumyssy, jonka äitimme teki kansakoulussa 13-vuotiaana. Nuorin esillä oleva työ on lapsenlapsenlapselle kudottu puku, johon kuuluvat kirjoneulehousut, nuttu ja tossut. Näiden vanhimman ja uusimman työn väliin mahtuu mattoja, virkattuja verhoja, päiväpeitteitä, pukuja, liinoja ja yhtenä suurimmista töistä Perniön emännän muinaispuku, jonka pronssikierukat isämme teki, sekä paljon muuta. Nyt äidin sormet ovat sen verran kankeat, ettei hän enää vuoteen ole pystynyt tekemään käsitöitä.

Äitimme, joka piakkoin täyttää 96 vuotta oli 6-vuotias, kun oma äiti kuoli. Täti opetti käsitöiden tekoon, sitä opittiin koulussa, vuokraemännät opettiva ja lisää oppeja haettiin erilaisilta kursseilta. Pienviljelijätilan emäntänä ja viiden lapsen äitinä hän joutui tekemään kovaa työtä, että sai isämme kanssa tilan hoidettua ja meidät viisi lasta kasvatettua ja koulutettua. Silti hänen käsistään on syntynyt valtava määrä käsitöitä. Kun halu tekemiseen oli, löytyi jostain ihmeestä vielä aikaa ja voimia käsitöihin. Usein iltaisin lasten mentyä nukkumaan jäi rukki vielä hurisemaan. Kehruukilpailuista Salon Maatalousnäyttelyssä hän saavuttikin ensimmäisen sijan.

Paljon iloa on käsitöiden tekeminen tuonut äitimme elämään ja on ollut arjessa yksi kantavista voimista.

Näyttely on avoinna kesän ajan. Poiketkaa, jos ohi kuljette.

Tässä muutamia makupaloja näyttelystä.















Ilahdun kovasti kommentistasi! Oikein leppoisaa viikonloppua!
Rakkaudella Maija