sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Ulkomaillako - ei vaan Kökarissa

On jo pimeä ja myöhä. Korppoon Galtbystä klo 21 lähtenyt yhteysalus M/S Skiftet on saapumassa satamaan. Pimeydessä loistaa vain muutama valo, josta voi päätellä, että kohta ollaan perillä. On lähes puoliyö. Laiva purkaa sisuksistaan toista kymmentä autoa. Olemme perillä Kökarissa, Ahvenanmaan saariston uloimmalla saarella.

Kökarin kunnassa, joka koostuu pääsaaresta ja tuhansista pienemmistä saarista ja luodoista sen ympärillä, on noin 250 asukasta. Saarella on ollut asutusta 1100-1200 - luvulta lähtien, sillä saari oli pitkään veden peittämä. Ensimmäiset asukkaat ovat todennäköisesti olleet hylkeenpyytäjiä. Kalastus on ollut kökarilaisten elinkeino.

Saari on ollut tärkeä levähdyspaikka merenkulkijoille juuri merkittävän purjehdusväylän varrella. Kirkon lähellä olevaan satamaan on tultu yöpymään tai odottamaan parempia purjehdussäitä.

Saarella on myös sijainnut fransiskaaniluostari, josta ensimmäiset merkinnät ovat 1470 paikkeilta. Kuitenkin luostarin toiminta loppui jo ennen 1500-luvun puoliväliä. Luostarista ovat jäljellä rauniot nykyisen kirkon vieressä ja fransiskaanikappeli, joka on perustettu luostarin raunioille. 

Olemme kylässä nuoremman tyttäremme luona. Aamu valkenee ja näkee ympärilleen. Ikkunasta avautuvat hurmaavat maisemat meren rannalla. Harmaahaikarat lentelevät lahden pohjukassa ja istahtavat puiden oksille. Muuttolinnut ovat laskeutuneet levähtämään saarelle. 

Kökari hurmaa kenet tahansa luonnonkauneudellaan. Karu merestä noussut harmaakallioinen saari saa mielen hiljaiseksi. Lähdemme tutkimaan saaren jokaista kolkkaa. Menemme luontoretkelle reppu selässä paistamaan makkaraa.

Harmaita kallioita, punaisia, kiemuraista teitä, kanervien ja katajien peittämiä kalliota, ruskan väreissä hehkuvia puita ja varpuja, punaisia pihlajan-ja ruusunmarjoja, veneitä ja punaisia venevajoja, valkoisena hohtava kirkko kallion suojassa, hiljaisuutta, tuuli, meri ja taivas. Sitä on Kökari lokakuussa.































Laiva saapuu ja kotimatka alkaa. Mutta palaamme varmasti taas.

Leppoisaa sunnuntaita, ystävät! Rakkaudella Maija 

perjantai 4. lokakuuta 2019

Skördefest i Öland - Sadonkorjuujuhlaa Ölannissa

Heissan!

Matkamme viimeiseksi yöksi päätimme mennä Ölantiin. Olemme joskus olleet siellä kesällä ja silloin ruuhka leirintäalueilla ja koko saarella oli melkoinen. Kuvittelimme, että nyt on rauhallista ja kesään verrattuna tietysti olikin, mutta saarella vietettiin jokaisessa kylässä sadonkorjuujuhlia ja niin myös leirintäalueella oli vielä paljon leiriytyjiä.

Kun olimme saaneet leirimme pystyyn, lähdimme kävelemään läheisen kylän juhliin. Autoja kulki joka suuntaan paljon. Vierailijoita tuli ja meni.

Pienen kylän raitti oli koristeltu kurpitsoin ja valoin. Tarjolla oli lampaanlihaa, - taljoja, glögiä, kurpitsoja, makkaraa, hunajaa, kynttilöitä, kintaita ja vaikka mitä.

Tässä kuvasatoa sadonkorjuujuhlista.


































Ölantiin johtaa mantereelta Kalmarista yli kuusi km pitkä silta penkereineen. Maisemaa hallitsevat mantereen puolella ennen siltaa valtavat hiekkadyynit.

Oikein leppoisaa lokakuista viikonloppua kaikille!

Rakkaudella Maija

Ps. Kaikille kävi varmaan selväksi, että rakastan värikkäitä kurpitsoja ja Saksasta niitä tulikin kotiin kauppakassillinen. Jos juhlista osti itselleen ison kurpitsan, sai sen kuljettaa autolle kurpitsataksilla. Loistava ja hauska idea!