Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Maailman kauneimmassa saaristossa Rengastien varrella

Heissan, ysävät!

Koska tänä vuonna saamme juhlia 100-vuotiasta itsenäistä isänmaatamme, ajattelin täällä blogissani kunnioittaa Suomea tekemällä joka kuukausi postauksen jostakin lähiseudun, minulle merkittävistä suomalaisesta kohteesta. Kyseessä voi olla maisema, arkkitehtooninen kohde, historiallinen rakennus tai maantieteellinen alue. Katsotaan, mitä vuoden varrella eteen tulee. Tuletko mukaan lähiseutukierrokselle?

Varmasti ei kukaan ylläty, että ihan ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui minulle niin rakas Turun saaristo ja erityisesti Saariston Rengastien ympäristö alkaen Kaarinasta ja päättyen muutaman kymmenen kilometrin ja kolmen lautan päähän Houtskariin. Tässä melkoinen kuvakavalkadi, johon mahtuu sekä kesäisiä että talvisia kuvia. Kuvat puhukoon puolestaan ja kuvitelkaa kuuntelevanne Lasse Mårtenssonin Myrskylodon Maijaa. Tervetuloa maailman kauneimpaan saaristoon!

Kiitos, että jaksoitte mukana matkassa! Maija

Tammikuisen viikonlopun tuokiokuvia

Maanantaiheissan!

Vaikka sydäntalvea vielä todellakin elellään, voi aistia jo kohta lähestyvän kevään. Aurinko nousee jo aavistuksen korkeammalle, vaikka vielä pitkiä varjoja heittääkin. Aamulla ulos tullessa tuoksui kevät. Olen siitä ihan varma. Mutta vaikka niin kovin haikailenkin kevään perään, tykkään kyllä talvesta. Nyt, kun meillä on ollut hiukan luntakin. Talviseen elämään kuuluvat ehdottomasti villasukat, huopa, kuuma kaakao, kylttilöiden tuike, takkatulen räiske ja sen lohduttava lämpö. Näistä nautin kotona ja ulkona ihanasta raikkaasta pakkassäästä tai poskia nipistelevästä pohjatuulesta.

Viikonloppuna meillä vietettiin miehen synttäreitä ja pojan ja pojanpojan (isä ja poika) nimppareita. Oli siis aihetta juhlaan. Vasta tulevana viikonloppun pääsemme kaikki yhdessä juhlimaan, mutta lauantaina oli jo pieni joukko koolla. Torstaina siivoilin viikonloppua varten ja keräilin imurilla erimallisia enkelintohveleita, sillä niitä oli kertynyt melkoinen määrä nurkkiin ja vielä kovin matalalta paistava aurinko löytää kyllä ne kaikki. Oli oikein hyvä siivoussää.

Tytär teki lauantaiksi herkullisen limejuustokakun.

Miniälle valmistuivat palmikkosukat ja toinen kudin piti laittaa heti alulle. Näistä tulee tyttärelle pitkävartiset sukat.

Teimme sunnuntaina retken mökille myrskytuhoja tarkastamaan. Onneksi kaikki oli kunnossa. Suurin osa merestä lainehti vapaana. Valo on merellä näin talvella valloittava. Hetken sitä jo tarkeni ihailla lautan kannella tuulensuojassa auringossa.

Lajinsa ainoat. Yksityiskuljetus Korppoosta Houtskariin Stella-lautalla. Tähän vuoroon ei ollut tunkua.

Lahdissa oli jääpeite. Niin meidänkin kotilahdessa jäätä oli jonkun matkaa laiturilta ulos päin.

Sinisen hämärän laskeutuessa hopeinen meri läikehti violettina, vaaleanpunaisena, sinisenä. Norrströmin sillalla Nauvossa auringonlasku lumosi meidät taivaan tulella.

Nauvon kirkonkylä satumaisessa valossa.

Kotiin palattiin hiukan viluisinakin. Sarin kotona -blogista löysin kivan jauhelihamunakasrullarreseptin. Sitä tehtiin vielä iltapalaksi. Maistui kyllä salaatin kera.

Aamuisen lumisateen jäljiltä lumimarjapensas oli hetken sokerihuurrettu.

Hyvää viikonalkua! Tavataan taas! Maija

Välttämättömät!

Heissan!

Kyllä aika kuluu! Ollan jo ylitetty tämän pitkän ja pimeän tammikuun puoliväli ja päivät ovat kaiketi jo selvästi pidentyneet. Ei, en todellakaan ihoa pimeää, mutta tammikuusta en vaan pidä. kun joulu on jo mennyt menojaan kauniine koristeineen ja valoineen.  Meilläkin täällä Lounais-Suomessa saadaan nauttia talvisista keleistä ja päästään nauttimaan lumen ja jään suomista mahdollisuuksista liikkua ja ulkoilla.

Uskomattomia taideteoksia talvinen luonto maalailee. Kun toissailtana sinisen hämärän laskeutuessa lähdimme tyttären kanssa käymään Turussa, oli maisema kerrassaan henkeä salpaava, kun pakkasen kiristyessä usva verhosi tienoita peittäen osan jokilaaksosta ja pelloista ja jättäen ladot ja talot kuin kellumaan pumpulipilven päälle. Siellä täällä vielä tuikkivat talojen valot tuon usvan ja sinisen hämärän läpi. Itse olin ratissa ja harmitti, etten aivan täysillä päässyt tätä taideteosta ihailemaan. Oli siinä ja siinä, etten kääntynyt takaisin kotiin hakemaan kameraa. Todella kaunista. Takaisin tullessa pimeys oli jo vallannut tienoot. Tumma tammikuinen tähtitaivas oli kuin sininen samettipeitto, johon oli ommeltu paljetteja. Melkein unohduin sitä pää kenossa katselemaan. Toinen toistaan kirkkaampia ja suurempia tähtiä syttyi lisää taivaalle.

Mutta kun tämä lumipeite meille taas kerran saatiin, tuo se tullessaan riemujen lisäksi aina hiukan myös ongelmia liikkumiseen, sillä täällä lounaisrannikolla talvella on tapana tulla ja taas mennä eli jäisiä ja liukaita kelejä riittää. Lenkkeilystä ja ulkoilusta ei oikein aina pysty nauttimaan, kun täytyy niin tarkkaan katsoa, mihin uskaltaa astua. Viimetalvisen loukkaantumisen vuoksi ihan pelottaa kävellä liukkailla teillä. Siispä talven paras hankinta on ollut kenkiin kiinnitettävät nastat.

Alle kympillä tällaiset nasat sai Tokmannilta. Pientä ennakkoluuloa minulla oli näitä kohtaan. Ajatuksissa ehkä pyöri, että nuo ovat vanhuksille tarkoitettuja. Muttta täysin väärässä olin. Nyt en enää lähde lenkille ilman noita. Pakko oli testata, ovatko ne nyt oikeasti niin hyvät, ettei yhtään edes tunnu liukaalta. Ja kyllä! Vaikka tie on peittynyt aivan tasaiseen jääkerrokseen, ei liukkautta tunnu. Hiukan kuitenkin varon alamäissä, mutta yhtään ei ole lähtenyt kenkä luistamaan. Halusin tällaiset, jossa nastat ovat sekä kantapään alla, sillä olen kanta-astuja, että päkiän alla, sillä juuri nuo nastat olisivat pelastaneet minut viimetalviselta kaatumiselta.

Miinusta on se, ettei nastoilla voi kävellä sisällä. Varmasti kauppojen kivilattioilla ovat liukaatkin. Toinen miinus tulee liukuesteiden paikoilleen asettamisesta. Se vaatii hiukan voimaa ja aavistuksen aikaakin, mutta rupeaa sujumaan varmaan kerta kerralta paremmin.

Nämä nastat ovat kyllä verraton keksintö ja sopivat useimpiin kenkiin. Melko halpa tapaturmavakuutus. Vai mitä? Suosittelen nastoja ihan kaikenikäisille ulkonaliikkujille ja näin pääsee nauttimaan lenkkeilystä talven liukkaimpinakin aikoina.

Mukavia lenkkeilykelejä! Toivottelee Maija

Loppiaisena

Heippa!

Loppiainen on jo illassa. Meillä joulu jatkuu aina Nuutin päivää asti, mutta nyt on huomenna pakko riisua joulukuusi ja laittaa se ulos. Miten siitä selviydytään? Niin kauheasti se karistaa neulasia, että on ihan turha ollut yrittää imuroimalla pitää kuusen alustaa puhtaana. Koskea ei kannata ja koristeet alkavat jo valua oksilta alas. Onko muilla ollut tällaista ongelmaa? Ensimmäiset merkit tästä näkyivät jo joulupäivänä ja kuitenkin kuusi oli tuotu sisälle vasta aatonaattona ja vettä sillä on ollut koko ajan.
Sekin harmittaa, että ostimme kuusen, kun emme omalle kuusimetsälle ehtineet. Kuusi oli kaunis. Sellainen tiheä, viljelty kuusi, johon oli ihana ripustella koristeita. Hintakin oli meidän pikkukaupungissamme melkoinen. Mutta halusimme juuri sellaisen kuusen. Nyt harmittaa!

En halunnut laittaa kuusta ulos ennen loppiaista, sillä loppiainen ilman kuusta on kuin talo ilaman aitanpolulla käyskentelevää emäntää. Ei siis mitään loppiaistunnelmaa. Kauempaa katsottuna kuusi on vielä ihan kuusen näköinen. Pitää siis pysytellä loitompana. No mutta huomenna on joku järkevä juttu keksittävä, ettei kaikki tienoot olisi täynnä neulasia, sillä luulenpa, ettei kuusessa ole yhtään neulasta, kun se lopulta on pihalle saatu.

Nuutinpäivään saavat olla vielä jouluvalot ja koristeet. Tai saattaa olla, että jotakin pikkuhiljaa keräilen pois. Voi mikä pimeys taas valtaa kodin, kun kaikki tunnelmalliset valot pakataan laatikoihin odottelemaan ensi joulua. Äidilläni on aina tapana sanoa, että mitä taas tiedämme ensi jouluna, kun koristeet kaivetaan esille. No tänä jouluna muistellessamme kulunutta vuotta tiesimme, että viime helmikuun ensimmäisenä päivänä liukastuin ja loukkasin olkapääni pahasti. Siinä sairastellessa käsi paketissa meni oikeastaan koko talvi. Kevään korvalla saimme kuulla ilouutisen. Poikamme perheeseen syntyisi syksyllä pikkuinen vauva ja meistä tulisi tuplamummi ja -vaari. Huhtikuun lopussa teimme Riian matkan. Toukokuussa saimme kuulla suru-uutisen, sillä mieheni äiti kuoli kevään kauneimmalla hetkellä tuomien kukkiessa. Surussa kului loppukevät ja alkukesä hautajaisia järjestellen. Mutta elämän täytyi jatkua ja ystävien kanssa tehtiin kesäkuussa veneretki Ahvenanmaalle. Kesällä mökkeiltiin ja tehtiin asuntoautoreissu itäiseen Keski-Eurooppaan. Syyskuussa syntyi pikkunen poikavauva, josta kaikki kovasti iloitsimme. Nuorempi tyttäremme täytti kolmekymmentä ja synttäreitä juhlittiin niin ikään syyskuussa meksikolaisen puutarhafiestan merkeissä. Suuri osa syksyä kului milloin minkäkinlaisen sairauden merkeissä. Jopa enterorokkoa sairastimme ja pikkuisesta nyytistä nauttiminen meni hiukan sivu suun. Marraskuussa ruotsalaisuuden päivänä pikkuinen vauveli sai pyhässä kasteessa kauniin nimen. Joulua alettiin valmistella jo hyvissä ajoin ja joulutorimatkan teimme Gdanskiin hyvien ystävien kanssa. Kaupunkimme valtuusto täytti 100 vuotta, jota juhlittiin ministeri Orpon pitäessä juhlapuheen. Mieheni muotokuva paljastettiin tilaisuudessa valtuustosalissa muiden valtuuston entisten ja nykyisen puheenjohtajien muotokuvien kanssa.

Tässä munankuoressa viime vuoden tapahtumat. Mitä mahdetaan tietää, kun taas joulun alla seuraavan kerran koristeet otetaan esille? Toivottavasti paljon iloisia asioita.

Tänään olen nauttinut vielä kuusen loisteesta, katsellut Katri-Helenan vuonna 1997 nauhoitetun (kaikkea sitä televisiossa vielä näytetäänkin!) joulukonsertin, jonka miehen oli jouluaattona tallentanut, nauttinut paukkupakkasella takasta puskevasta lohduttavasta lämmöstä, nauttinut joulukirjan kauniista, tunnelmallisista kuvista, hipsutellut hiljaa villasukissa ympäri taloa jouluvalojen himmeässä hohteessa ja käpertynyt huovan alle lämpöön telkkaria katsomaan. Minulle, joulueläjälle, joulun kulkeminen kohti loppua, on joka vuosi yhtä surullinen juttu, Mutta nyt ryhdynkin miettimään jo kevättä ja suunnittelemaan, mitä uutta puutarhassa tekisi ja sinne istuttaisi.

Tällaista tänä loppiaisena meillä. Vieläkö tiellä on joulu tuvassa? Nyt odottelen isomman lapsenlapsen vierailua.

Hyvää loppiaisiltaa! T. Maija

Loppiaisaattona

Uuden vuoden terveyhdys täältä Myrskyluodolta!

Loppiasaattoa jo vietetään ja joulunaika alkaa käydä vähiin. Kireä pakkanen ja hyytävä Siperiasta puhaltava viima ovat saaneet oikein talventunnun tänne lounaiseen Suomeenkin ja loppiaista vietetään kylmissä merkeissä. Takkaan puita, villasukkia jalkaan ja huopia niskaan. Eiköhän sitä tarjeta, kun lauantaiksi on taas jo luvassa plusasteita, mutta myös lunta.

Loppiaisena Itämaan viisaat tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja ja esimerkiksi Italiassa on Befana-noidan tapana tuoda ainakin lapsille lahjoja juuri loppiaisena. Tästäpä sainkin hyvän aasinsillan siihen, miksi ajattelin laittaa tänne blogiin ohjeen, jolla tein jouluksi lahjaksi ja myös itselle jouluvalolahjapaketteja. Voi tuntua hassulta, kun juuri on saatu hiki hatussa kaikki lahjat valmiiksi ja pakettiin. Tai ei välttämättä kaikki, sillä itse ainakin jouduin paketoimaan kintaat puikkojen ja lankakerän kanssa, sillä peukaloita vaille valmiiksi ne jäivät ennen aattoa. Myös tyttäreni paketoi vauvanpeiton hiukan keskeneräisenä. Nyt olemme saaneet molemmat käsityömme valmiiksi. Ehkäpä siinä syy, miksi aloittaa seuraavan joulun lahjojen teko jo hiukan aikaisemmin eli vaikka nyt, kun tuntuu, että tulee tyhjyyden tunne joulun kiireiden jälkeen.

Siispä ohjeeseen. Ota mieleisesi kokoinen pahvilaatikko ja vuoraa se tuorekelmulla. Kierrä valkoista kalastajalankaa tiheästi ristiin rastiin useita kerroksia laatikon ympärille. Sekoita Erikeeperin joukkoon vettä, kunnes saat sivelyyn sopivan paksuisen "maalin". Sivele kapeahkolla maalipensselillä paketti kauttaaltaan useita kertoja (n.4). Anna liiman kuivua kästtelykertojen välissä vähintään neljä tuntia. Kun paketti on mielestäsi tarpeeksi kova ja kuivunut kunnolla pari päivää, leikkaa sen pohjaan suorakaiteen muotoinen kieleke ja jätä se toisesta päästä kiinni. Revi pahvilaatikko palasina ulos paketista ja poista lopuksi tuorekelmu. Pujoita pattereilla toimiva valoketju paketin sisään ja kiedo pakettinaruksi soma nauha. Sitten lahjapaketit kuusen alle, sytytä valot ja tunnelmoi!

Tunnelmallista Loppiasaattoa! T.Maija