Kesä on mennyt menojaan, mutta postaus perinteisestä kesän veneretkestä tuttavapariskuntamme kanssa on vielä tekemättä. Mikä sen mukavampaa, kuin palata kesään sateisena ja jo kovin aikaisin pimenevänä syysiltana.
Koko kesä ja alkusyksykin ovat olleet kovin tuulisia. Niinpä oli silloinkin juhannuksen jälkeiselä viikolla, kun meidän oli tarkoitus iroittaa köydet ja lähteä taas hiukan merta edemmäs seikkailemaan. Tuttavamme tulivat meille mökille jo edellisenä iltana. Koko yön tuuli kovaa. Ajattelini, että koko reissumme peruuntuu, mutta kipparimme päättikin, että niissä olosuhteissa suuntaamme kohti sisäsaaristoa. Tavarat veneeseen ja köydet irti!
Siinä ajellessamme matkan tarkempi päämääräkin selveni. Aluksi ajelisimme Kustavin suuntaan ja tutustuisimme Laura Peterzenin studioon. Matka sujui tuulesta huolimatta mukavasti suojaisessa sisäsaaristossa. Veneilijöitä ei keskellä viikkoa paljon ollut liikkeellä, eikä kyllä viileä ja tuulinen sääkään varmaa kauheasti houkutellut, joten kaikessa rauhassa saimme studioon tutustua.
Kustavista lähdimme kohti Velkuanmaata ja Saaristohotelli Vaihelaa, josta meille oli varattu huoneet ja sauna illaksi. Erittäin ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan ja tutustutti talon tavoille. Yläkerran huoneet olivat siistit ja kodikkaat ja varustettu parvekkeilla. Illan saunomisen jälkeen söimme todella maistuvan aterian hotellin ravintolassa ja syömisen lomassa saimme opastuksen hotellin omaan viinikellariin. Hotelli maahantuo omat viininsä itse.
Tämä tunnelmallinen viinikellari on kuitenkin uudisrakennus.
Pöytätableteista saattoi lueskella tilan historiaa.
Makeasti nukuimme yön pehmoisissa sängyissä vinttikamareissa. Aamiainen tarjoiltiin toivomaamme aikaan, koska muita asiakkaita ei ollut. Hotellin emäntä tuli kanssamme jutustelemaan ja kertoili kylmän kesäsään pitävän hotellin kovin tyhjänä. Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Nokka siis kohti Teersaloa ja Vanhan Salakuljettajan kapakkaa. Pizzat viimeistä murrua myöten suihin, pieni kierros satamassa, muutamasta auringonsäteestä nauttiminen ja matka jatkui.
Sisäsaariston silakkarysät olivat minulle uusi tuttavuus tällä tavalla ihan livenä. Ja niitä oli paljon.
Kulkupelimme ankkuroitiin Ahvensaaren luonnonsatamaan. Teimme retken vanhalle kalkkikaivokselle ja tehtaalle. Kalkkikiveä on alettu louhia Ahvensaaressa joskus 1800-luvulla. Vanhoja tehtaan rakennuksia on vielä jäljellä ja osa niistä näkyy merelle ohikulkijoille.
Nyt oli aika kääntää keula mökkisaartamme kohti. Kivan reissun olivat ystävämme meille taas järjestäneet. Sydämellinen kiitos heille!
Rakkaudella Maija
Voi miten ihana kesätuulahdus tuli tästä postauksesta!!:) Niin kauniita kesäkuvia♥ Teillä oli oikein onnistunut ja mukava reissu!! Nuo on kivoja muistoja talvipakkasille:)♥
VastaaPoistaKiitos 💝 Vaihteeksi oli mukava muistella kesää, vaikkei kesäsää niin kummoinen ollutkaan. Mukava reissu meillä oli.
PoistaKaunista ja kesäistä!
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa!
Kiitos 💝 Nyt onkin maisema jo toisenlainen vaikka intiaanikesää viikonlopuksi tänne luvataankin.
PoistaMukavaa loppuviikkoa Sinulle!
Teidän saaristontuntemisenne senkun levenee ja syvenee. Hienoja tutkimusretkiä ja nautintoja hyvässä seurassa! 🛥🏄♀️🐡
VastaaPoistaMukavaa on käydä uusissa paikoissa, eikä ihan kaikkiin saaristossa pääse autolla. Hyvä seura tekee reissusta vielä ihan omanlaisensa.
PoistaOlipa kiva että retkenne kuitenkin onnistui, vaikka ensin vaikutti epävarmalta koko toteutuminen. Ja hieno kierros siitä tulikin! Kiitos sinulle tästä mukavasta veneajelusta. Kun itse ei veneile jää mukaviakin paikkoja käymättä.
VastaaPoistaKiitos Kristiina 💝 Onneksi saimme mukavan reissumme taas toteutettua.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Kivoja kesäkuvia, oli mukava olla näin kuvien kautta reissussa mukana. :)
VastaaPoistaKiitos Koti Saksassa sydän Suomessa 💝 Kiva, että lähdit mukaan seilaamaan.
VastaaPoistaHyvää lauantaita!