Retki Viron saarille seljankukkien aikaan

Tere!

Kesän kuivattamat alvarit vaihtuvat katajikkoihin, rantaniittyihin, merenrantaan, ruokokattoisiin taloihin, tuulimyllyihin ja majakoihin. Ohi vilahtelevat vanhat kartanot. Tie mutkittelee viehättävässä romanttisessa maisemassa.

Oli kyllä lähellä, ettei jäänyt koko reissu väliin. Sairastin alkuviikon kovaa flunssaa yskineen ja kuumeinen. Kuin ihmeen kaupalla keskiviikkoiltana olo alkoi kohentua ja reissuun päästiin torstaiaamuna. Olimme neljän päivän bussimatkalla, joka suuntautui Haapsalun kautta Hiidenmaalle, Saarenmaalle ja Muhuun. Matka oli erinomaisesti järjestetty ja heti Tallinnasta saimme loistavan, ystävällisen oppaan, joka tunsi ja osasi asiansa täydellisesti  eikä vaivojaan säästellyt, vaan saimme kuulla monenlaisia kertomuksia ja paljon tietoa Virosta ja sen eri vaiheista.

Saarenmaan jättiläinen Töl ja vaimonsa Piret sekä heidän valtava kalansaalis.

Retkemme saarille osui aikaan, jolloin mustaselja kukki ja huumasi tuoksullaan.

Haapsalu oli Venäjän tsaarien suosima lomanviettopaikka. Tsaarit saapuivat Haapsaluun junalla. Ainutlaatuinen on kaupungin rautatieasema, jonka katettu laituri on ennätykselliset 216 m pitkä. Se piti rakentaa niin pitkäksi, koska tsaarin juna oli sen pituinen. Näin se mahtui kokonaan katoksen alle.

Saavuimme Viroon ensimmäisen suuren kyydityksen muistopäivänä, jolloin koko maa suruliputti. Virossa alettiin Neuvostoliiton miehityksen aikana kyyditä upseereja, opettajia, maanviljelijöitä ym. Siperiaan. Ensimmäinen suuren kyydityksen päivä oli 14.6.1941.

Astrid Lindgrenin kirjojen kuvittaja Ilon Wikland oli kotoisin Haapsalusta. Hän käytti kirjoissa nimenomaan Haapsalua piirrostensa esikuvana. Tässä talossa Ilon asui isovanhempiensa kanssa vanhempien erottua. Kun sota syttyi, nosti isoäiti 14-vuotiaan tytön Ruotsiin menevään laivaan ja näin Ilon pääsi pois sodan jaloista

Haapsalussa on kauniita pitsihuviloita.

Turkissa rakennettu hieno ja siisti laiva vei meidät mantereelta Hiidenmaalle. Matka kestää vajaat kaksi tuntia.

Virossa on paljon kartanoita erityisesti mantereella, mutta saarillakin niitä on. Tämän barokkityylisen Suuremöisan linnan omisti myöhemmin merirosvo-kreivi Ungern-Stenberg. Kerrotaan, että Hiidemaan edustalle tehtiin valemajakoita, joilla laivoja ohjattiin haaksirikkoon ja sitten ryöstettiin.

Vierailimme vanhassa kehräämössä. Tässä on kuulema anopinkutituskoneeksi nimitetty karstauskone.

Kirjailija Aino Kallas vietti miehensä Uuno Kallaksen kanssa kesiä tässä mökissä Hiidenmaalla.

Hiidemaan rantaan ajautui vuonna 1994 syysmyrskyssä hasksirikkoutuneen autolautta Estonian pelastusvene - tyhjänä. Onnettomuudessa hukkui lähes tuhat ihmistä.

Ristimäellä on paljon erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä ristejä. Jokainen vierailija jättää sinne omansa. Taru kertoo paikalle osuneen kaksi morsiusparia. Heille tuli riita, jonka päätteeksi kuoli toinen sulhanen ja toinen morsian. Eloon jääneet osapuolet solmivat keskenään avioliiton.

Mekin teimme ristin.

Hiidenmaalla sijaitsee yksi maailman vanhimmista majakoista, Köpun majakka. Majakan tarina alkoi jo 1500-luvulla ja se on koko Itämeren maiden vanhin majakka. Kiipesimme ylös ja tunsimme nuo uskomattoman korkeat askelmat jaloissamme seuraavana päivänä. Maisemat olivat palkitsevat.

Tuulimyllyillä on entisaikaan saarilla jauhettu vilja. Tässä tuulimyllyjä Anglassa.

Karjan keskiaikaisessa kivikirkossa on sadevahteina nauravia naisia. Kun vettä kertyy holvistojen päälle riittävästi, alkavat naiset katosta sylkeä sitä sisälle kirkkoon.

Alla on kirkon ulkoseinässä oleva kohokuva Kristuksen ristiinnsulitsemisesta. Huomaatteko miten Jeesuksen molemmin puolin ristiinnauliitujen ryöväreiden hartioilla ovat pienet lapset, jotka ovat pahantekijöiden sielut. Toinen rikollinen on katunut ja enkeli on tarttunut sieluun. Toinen ei katumusta ole tuntenut ja niinpä itse piru on tarttunut toiseen sieluun. Mielenkiintoista symboliikkaa.

Virolaiset ovat taikauskoisia. Pihlaja on hyvin merkityksellinen puu heidän elämässään. Esimerkiksi autoon taitetaan pihlajanoksa tuomaan onnea .

Oletteko kuulleet Kaalin katastrofista? En ollut minäkään ennen, mutta nyt sen tarinan tunnen. Paikka on merkittävä turistikohde Saarenmaalla.

Esihistoriallisella ajalla paikkaan on pudonnut meteoriitti, joka on räjähtänyt ja muodostanut Kaalin järven. Sirpaleita on löydetty ympäristöstä ja myös pienempiä kraattereita. Tapahtumasta on kirjoittanut antiikinajan kreikkalainen tiedemies. Puhutaan myös paikasta, johon aurinko meni nukkumaan. Kraatteri on niin säännöllisen pyöreä, että maastosta se erottuu hyvin selvästi ja voi huomata, ettei kyseessä ole mikä tahansa kuoppa. Paikkaa on pidetty pyhänä ja pohjaa on saatettu käyttää uhripaikkana. Tutkimukset ovat tältä osin vielä kesken.

Viimeinen kohteemme oli Kuressaaren Piispanlinna. Mielenkiintoinen kierros oppaan johdolla linnassa todisti sen, että keskiajalla piispa on ollut niin hengellinen kuin maallinenkin johtaja. Kuvassa linnan kappelin alttaritaulu, joka restauroinnista paluumatkallaan joutui varkauden kohteeksi. Joku oli autosta vienyt taulusta nyt puuttuvat veistokset.

Kierroksen päätteeksi kiipesimme linnan tornia ympäröivälle terassille. Upea näköala merelle ja pihalta kaikuva mieskuorojen laulu oli kaunis päätös matkallemme Viron saarille.

Iloista juhannusviikkoa! Rakkaudella Maija