Tapahtui isänpäiväviikonloppuna

Moikka!

Isänpäiväviikonlopun lauantaina lähdimme ystäviemme kanssa Amoren lapsuudenkotiin, pienelle maatilalle, joka on nykyään meidän omistuksessamme. Sieltä löytyy monenlaisia työkaluja ja yhden vanhan auran olimme luvanneet ystävillemme pihaa koristamaan. Auranhakuretki alkoi heti aamusta ja suunnitelmissa oli tehdä pieni kotiseutukierros läntiselle Uudellemaalle.

Marraskuisenharmaa päivä oli oikein sopiva retkellemme. Aura napattiin kyytiin, katseltiin Lohjansaareen syksyisiä maisemia ja seuraavaksi matka suunnattiin kohti Mustiota ja sieltä edelleen Karjalohjalle. Kävimme viemässä isänpäiväkynttilän haudalle ja jatkoimme retkeä Sammatin suuntaan. Lounaspaikaksi olimme suunnitelleet kauniilla paikalla, kahden järven välissä sijaitsevan Sammatin Kievarin, jossa on hyvä pysähtyä nauttimaan rauhassa kotoisan noutopöydän antimista. Presidentti Tarja Halonenkin oli seurueineen siellä samaan aikaan syömässä.

Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Paikkarin torppaa. Marraskuinen harmaa päivä tuntui kovin sopivalta tuohon kansallisrunoilijamme Elias Lönnrotin synnyinkotiin tutustumiseen. Suomalaisen kansanrunouden pelastaja näki ensimmäisen kerran päivänvalon räätälin perheessä tässä matalassa torpassa vuonna 1802. Täällä asui kansalliseepoksemme Kalevalan kokoaja. Nyt katselee hänen patsaansa mietteliäänä seutua, joka Lönnrotille oli niin rakas. Kauniina lainehtii syksyn harmaudessakin alempana Valkjärvi ja rauhallisuus ympäröi mäen päällä sijaitsevan torpan. Kaikki on niin sopusoinnussa keskenään vielä nytkin yli kahdensadan vuoden päästä.

Lönnrot kuoli vuonna 1884. Amoren äiti on kertonut, miten hänen isänsä viisitoistavuotiaana istui Sammatin kirkkomaan kiviaidalla seuraamassa Elias Lönnrotin hautajaisia. Tässä on tarinaa kerrottavaksi sukupolvelta toiselle ja historia tulee näin yllättävän lähelle.

Sammatti jäi taakse ja pikkuhiljaa Kasvihuoneilmiön kautta piipahtaen saavuimme Varsinais-Suomeen ja tänne kotikonnuille.

Sunnuntaina vietettiin meillä isänpäivää jo toistamiseen tänä vuonna. Luulimme  että poika lähtee merille ennen isänpäivää ja siksi vietimme sitä jo aiemmin brunssin merkeissä. No, merille lähtö viivästyi ja näin saimme uuden tilaisuuden juhlia isejä. Lauantai-iltana koottiin ainekset pataan sunnuntain tarjoiluja varten ja koko yön sai pata porista hiljalleen takassa. Sunnuntaina kokoonnuttiin pöydän ympärille koko porukka pienimmästä suurimpaan nauttimaan pöydän antimista. Mukavaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Hyvää loppuviikkoa kaikille 💕 Rakkaudella Maija