Syys saaristokylissä

Heissan pitkästä aikaa!

Taas on sunnuntai-ilta ja viikonloppu kohta takana. Asuntoauto on purettu ja siivottu ja pikkuisen jo kotiuduttukin. Perjantaina lähdettiin mökille koululaisen kanssa syysloman kunniaksi. Sehän on selvä, että kauppareissu on tehtävä ja hankittava viikonlopun eväät. Kauppaan mentiin Paraisilla.

Korona kiihdyttää itseään ja ihmisten mieliä ympäri maamme. Maskin käyttöä suositellaan ja niinpä mekin naamioiduimme. Vaikka töissä joudumme käyttämään maskia aina oli korona tai ei, tuntui nyt jotenkin hassulta painella kauppaan maski kasvoilla. Niin varmaan tuntui monen muunkin mielestä. Lähes sata prosenttisesti kaikki olivat varustautuneet kasvosuojin. Hiukan tuntui, että kaikki katselivat toisiaan ehkä aavistuksen hymyillen. Ai, sinullakin on ja sinulla. Varmasti hyväksyen, että suositusta on noudatettu. Toisaalta ne, joilla maskia ei terveydellisistä tai muista syistä, kuten unohduksen takia, ollut, katselivat meitä maskillisia ehkä hiukan alta kulmain. Vai tuntuiko se vain siltä? Koululainen sanoi, että on vaikea tunnistaa vaaria, kun kaikilla on maski ja kaikki ovat saman näköisiä. Niinhän se oli. Olo oli kuin naamiaisissa ja mahtoiko varsinainen syy siihen hiukan unohtuakin. Lauantaina oli pakko käydä täydennysostoksilla omassa, kymmenen kilometrin päässä olevassa lähikaupassamme ja myös siellä oli aika monella maski, joten hyvin tuntuu suositus tehonneen. Se siitä koronasta.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Aamupulahdus kristallinkirkkaaseen mereen auringon kultaessa vastarannan kaislikon, korpin huudellessa niemenkärjessä, valkoisten joutsenten etsiessä ruokaansa ja muuten ympärillä syksyn hiljentämä saaristo. Nautintoja parhaimmillaan. Laiturille noustessa ei ole kiire mihinkään. Hankaan itseni kuivaksi. Iho kihelmöi ja veri kiertää kohisten jokaisessa ihon sopukassa. Viimeisetkin aamu-unisuuden rippeet häviävät silmistä ja kiireetön aamiainen maistuu taivaalliselle. Tällainen elämä on luksusta.

Lähdemme kirkonkylälle kauppaan ja käymme kurkistamassa Houtskarin kirkkoa. Kirkkoon pääsee sisällekin toisin kuin moniin mantereen kirkkoihin. Tämä Neitsyt Marialle omistettu punamultainen, aumapaanukattoinen ja tasavartinen ristikirkko rakennettiin vuosina 1703-1704. Kirkon rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson. Tyyliltään kirkko vastaa varhaisimpia lounaissuomalaisia puisia ristikirkkoja. Turunmaan saaristossa kirkonkylät ovat sijoittuneet suuremmille saarille merkittävien vesireittien varsille. Kirkon alttaritaulu on peräisin vuodelta 1887ja sen on maalannut tunnettu Victor Westerholm, jonka juuret ovat Nauvossa. Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on taiteilijan tulevan vaimon kasvot. Kirkkopihan tuntumassa on myös kellotapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa 1871. Museovirasto on määritellyt Houtskarin kirkkoympäristön, johon kirkon lisäksi kuuluu mm. 1874 rakennettu pappila ja vanha pitäjäntupa, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. 

Kuljemme koululaisen kanssa kirkkomaalla. Häntä kiinnostavat vanhat hautakivat ja -ristit, joissa lukee usein myös merkittävien henkilöiden tittelit. On rovastia, ruustinnaa, kansakouluopettajaa, luotsia ja monia muita. Koululainen miettii myös, että jos ukkonen nyt iskisi, taitaisi haudoista nousta zombeja. Hetken vielä kiertelemme ja matka jatkuu.

Päätämme tehdä pienen saaristokierroksen kahden lossimatkan taakse.  Roslax, Björkö, Kivimo, Mossala. Pikkuruiset saaristokylät ovat jo vaipumassa talvihorrokseen. Vielä ne kylpevät kultaisten vaahteroiden hohteessa. Niin kaunista. Tie kapenee kapenemistaan. Ohitse vilahtavat vanhat pihapiirit harmaahirsisine ulkorakennuksineen, venevajat torkkuvat uneliaina. Kiireettömyys tuntuu käsin kosketeltavalta. Bussipysäkkien katokset on koristeltu viihtyisiksi ja ohikulkijan kiinnostuksen herättäviksi.

Lopulta saavumme meille niin tuttuun paikkaan. Tie päättyy Mossalan saaressa ja ainut mahdollisuus tästä jatkaa matkaa eteenpäin on yhteysalus Antonia, joka ei enää taida tänä vuonna kulkea Houtskarin ja Iniön välillä. Tällä alueella, joka nykyään on Mossala Island Resort/ Saariston Lomakeskus, telttailimme usein opiskeluaikana 1970-luvun loppupuolella. Silloin alueella ei ollut mitään rakennuksia. Tulimme vain ja pystytimme teltan ja siinä vietettiin viikonloppu ja jopa juhannus. Myöhemmin paikalla oli caravan-alue, jossa vietimme paljon viikonloppuja sen jälkeen, kun hankimme asuntoauton . Lapset olivat silloin pieniä ja me kaikki viisi henkeä, iso koira ja papukaija viihdyimme alueella erinomaisesti. Omistajarouva kävi perimässä leiriytymismaksun, jos sattui muistamaan tai joku vakituisista vaununpaikanpitäjistä keräsi sen. Elämää oli leppoisaa, eikä ilkivallasta eikä ruuhkasta ollut tietoakaan. Leiriytyminen täällä loppui, kun vuonna 2009 ostimme oman mökkitontin Hyppeisten saarelta. Tällaisia muistoja kävimme verestämässä ja koululaiselle kertomassa. Paikka on nykyään ilmeisesti venäläisomistuksessa ja sinne on rakennettu uusia mökkejä, suuri vierasvenesatama, uusi caravan-alue, ravintola ja paljon muuta.

Hetken kierreltyämme ja koululaiselle paikkaa esiteltyämme lähdemme mökille päin paljun ja saunan lämmitykseen. Hieno ulkoilupäivä takana on löylyjen kuumuudessa ja paljun lämmössä mukava istuskella ja kuunnella - hiljaisuutta.

Onko Houtskari tai Saariston Rengastie sinulle entuudestaan tuttu?

Syysterveisin rakkaudella Maija