Matkalla keväthangilla

...karhu nukkuu jossain juuren alla, suuret tähdet tuikkii taivahalla... 

Pieni kevätloma teki nyt hyvää. Viime kesän kesäloma oli pitämättä ja vain muutamia vapaapäiviä on pidetty silloin tällöin. 

Autot ahdattiin täyteen ja lähdettiin matkaan halki Suomen. Pohjanmaan latomeri hurmaa aina, järvet, metsät. Jokia ylittäessä tulee mieleen koulun maantiedontunnit. Osaanko luetella Suomen suuret joet. Oulu, Siika, Pyhä, Kala... Miten vesistöreittien laita on? Vieläkö muistan? Miten paljon on metsiä, Suomen hyvää hiilinielua, järviä, soita silmän kantamattomiin. Ylitämme Iijoen neljään kertaan. Mieleen tulee Kalle Päätalo ja hänen Iijoki-sarjansa, joka pitäisi ehdottomasti lisätä lukulistalle. Suomussalmen keskustassa Ämmänsaaressa muistelen Ilmari Kiantoa ja Punaista viivaa ja Ryysyrannan Jooseppia. Ohitamme tienhaaran, josta kurvataan Raatteentielle. Joskus kauan sitten olemme siellä käyneet, mutta nyt emme ehtineet pistäytyä, sillä lisää ajomatkaa olisi kertynyt jonkun verran. Paljon kulttuuria mahtuisi matkanvarrelle, mutta tällaisena kulkutautiaikan käyminen erilaisia nähtävyyksiä katsomaan ei oikein houkuttele. Ruokailutkin hoidettiin omia eväitä syöden tai pikaisesti grilliltä ruuat noutaen ja autossa tai ulkopöydässä syöden. 

Mutta missä oikein kävimme? Määränpäämme oli Kuusamon Ruka. Aika oli sopiva. Kaikkialla oli todella hiljaista, joten hyvin turvallisesti pystyi reissussa olemaan. Vielä sai nauttia viimeisistä hiihtokeleistä ja alkuviikosta ladut olivat hyvässä kunnossa. Loppuviikosta osa laduista oli jo suljettu. Pulkkamäessä viihdyttiin lasten kanssa. Ihana oli vielä nauttia valkoisista hangista auringon paistaessa täydeltä terältä lämpömittarin kohotessa 13 asteeseen. Laduilla hiihdettiin jopa t-paidassa. Lunta oli ladun varressa vielä 60 cm, joten töitä auringolla riitti. Perhoset olivat jo lähteneet talvikoloistaan, leppä kukki ja ukkonen jyrähteli. Aika lähekkäin ovat talvi ja kesä tuolla korkeudella maatamme. Ja onhan se oltavakin, jos kesä aikoo ehtiä kukoistamaan, sillä niin ahkerasti kuin aurinko lunta sulattikin, saimme loppuviikolla niskaamme vielä kunnon lumipyryn. Kai se kesä kuitenkin lopulta voiton vie. 

Poro- ja huskyajelut oli jo tältä kaudelta lopetettu ja se olikin suuri pettymys lapsenlapsille. Onneksi vierailu toisella porotilalle onnistui ja neljä- ja yksivuotiaamme pääsivät ruokkimaan ja silittämään Velhoa ja Tähteä, joulupukin ykkösporoa, ja ruokkimaan koko porotokkaa. Kesätyöpaikkakin olisi auki kahden vuoden päästä, kun otteet olivat niin varmat ja tottuneet. Voimme lämpimästi suositella Kujalan porotilaa, jos tuolla päin kuljette. Siellä ystävällinen ja asiallinen isäntä kertoili poronhoidosta. Mukaan sai myös ostaa poronlihaa eri muodoissa, joten kohta herkutellaan poron ulkofileellä täällä kotimaisemissa. 

Erinomaisia ruokapaikkoja Rukalla meidän kokemuksemme mukaan ovat hampurilaisravintola Ruok ja Ruka Pizzeria. Molempien herkuissa oli kivasti yhdistetty pohjoisia makuja poroa, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Näitä kannattaa myös kokeilla, jos Rukalle matkustat. Molemmista paikoista haimme noutoruuat mökillä kaikessa rauhassa lasten kanssa omissa oloissa syötäviksi. 

Yövyimme mennen tullen yhden yön hotellissa, Kokkolassa ja Kuopiossa. Hiljaista oli niissäkin ja aamupalan sai noutaa huoneeseen syötäväksi ja toisessa noutoajatkin oli porrastettu. Tällaista oli korona-matkailu. 

Niin kaunis on Suomenmaamme. Kyllä täällä kelpaa reissata.