Juhannusko?

 

Heissan!

Meidän juhannusta kuvaavat hyvin nuo lupiinit. Yhtä kuihtunut, kuin liinalle varisseet kukat. Sairastimme koronaa Amoren kanssa. Hän aloitti juhannusviikon alussa ja minä olen nyt lopettelemassa.

Jouduimme perumaan juhannusjuhlamme Myrskyluodolla, jonne piti tulla kolme sisartani aveceineen. Peruuntui se hauska yhdessäolo lähes koko sisarusparven kanssa. Olin sitä suunnitellut hartaudella. Keittänyt raparperimehua Myrskyluodon belliniä varten, pessyt mökin matot, suunnitellut kukkakoristeet, kattaukset, menut. Mutta mitään ei voinut. 

Kun sitten oikein kuvitteli, saattoi hyvin etäisesti tietää, että oli juhannus. Ehkä sen tunnisti kesäillassa ja -yössä liehuvista Suomenlipuista, yöttömästä yöstä, kukkakedoista, juhannusruusuista.

Kävimme joka ilta pienellä ajelulla tässä rannikolla ja saarilla. Ne olivat juhannuksemme kohokohdat. Ei saunaa, ei grillaamista. Pojan perhe toi meille kaupasta ruokaa, sen vähän, mitä tunsimme tarvitsevamme. Listan lähetettyäni poika sanoi, että kyllä he tuovat mitä vaan, että laita vain kaikki listaan. Kiitos! Mutta me emme paljoa tarvinneet. Tosin tuollaiseen "woltti"-kuljetukseen voisi vaikka tottua. Jotenkin oli kuitenkin jännää kurkata sinne kauppakassiin, mitä olimme saaneet, vaikka hyvin tiesimme. Itse niitä pyysimme. 

No nyt ollaan toivottavasti jo voiton puolella, eikä tuo kirottu tauti haittaa häävalmisteluja. Nekin kuitenkin etenevät. Hitaasti, mutta varmasti. 

Miten Sinun juhannuksesi sujui? Ja joko olet sairastanut koronan?

Laitan tähän loppuun vielä vähän raikkaampia ja tuoreempia kuvia. Pionini hehkuvat nyt. Valkoiset pallot kesäyössä ikkunasta niitä katsellessani, kun en saa unta. 

Rakkain terveisin Maija