Hääkirkko

Kävimme taas kerran ajelemassa ja tutkailemassa hääkirkoksi valikoitunutta Angelniemen kirkkoa. Meri on tärkeä elementti hääparin elämässä, niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Siksi juuri Angelniemen kirkko pitkän etsimisen jälkeen valittiin vihkikirkoksi, sillä se sijaitsee kallioisella niemellä meren rannalla aivan Kemiönsaaren pohjoiskärjessä. 

Punamultainen kirkko on rakennettu vuonna 1772 ja on paikallaan jo kolmas kirkkorakennus. Mielenkiintoa herättää, miksi kirkko sijaitsee juuri tuolla syrjäisellä paikalla. Asialle löytyy kuitenkin selitys. Kerrotaan, että aikoinaan merenkulkijoilla oli ollut tapana jäädä nykyisen kirkon edessä olevalle merialueelle ankkuriin odottamaan myrskyn laantumista. Näin oli eräskin laiva tehnyt, mutta ankkurit pettivät kovassa merenkäynnissä ja laiva paiskautui kirkon edessä oleviin kallioihin. Miehistö pelastui ja jossakin vaiheessa kapteeni torkahti hetkeksi kovien koettelemusten väsyttämänä. Unessa enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: "Jos perustat tälle paikalle pyhätön meille enkeleille, liiketoimesi ja merenkulkulkusi kukoistavat jälleen. "Ja niin tapahtui.  Paikalle nousi Angelniemen ensimmäinen kirkko. 

Kirkossa on hyvin vanhojakin esineitä. Vanhin on 1300-luvulta oleva krusifiksi, joka on alttaritaulun yläpuolella. Siitä kerrotaan, että Angelniemen kirkkoherralla oli tapana käydä vierailemassa Halikon kirkossa. Eräällä käynnillään hän jostakin syystä päätyi penkomaan kirkon tunkiota. Sieltä löytyi tuo vanha krusifiksi ja kirkkoherra päätti viedä sen omaan kirkkoonsa. Krusifiksiltä puuttuivat kuitenkin kädet, mutta ne korjattiin. Jos joskus käyt kirkossa, katso tarkasti veistosta. Huomaat varmasti, että käsien mittasuhde on luonnoton. Kädet ovat huomattavan pitkät. Mutta eipä se haittaa. 

Kirkossa on säilynyt myös pala karhuntaljasta, jota on käytetty polvistuttaessa pehmusteena. Tällainen jäännös  on harvinainen Suomessa. Yleisesti sitä on käytetty, mutta jäljellä ei taida olla muita.  

Meri kimmeltää ympärillämme, pääskyset lentävät tirskuen kirkon yli sinitaivasta vasten Suomen suvessa. Muita ihmisiä ei näy missään. Teemme kierroksen kirkkomaalla  pienellä sankarihautausmaalla ja hiljennymme muistopaaden eteen, joka muistuttaa meitä kiitollisuudenvelasta heille, isänmaamme puolesta henkensä menettäneille nuorille. 

Ajelemme suvi-illassa hiljalleen kotiin päin. Lossi kolistelee rantaan ja kuljettaa meidät mantereelle. 

Onko Angelniemen kirkko sinulle tuttu?

Suloista heinäkuista viikonloppua! Rakkaudella Maija