Onpa tämä postaus viivästynyt, mutta tässä se nyt lopulta tulee.
Puolentoista tunnin ajo juhlapaikalle sujui mukavasti, kun monella autolla oli yhteinen määränpää.
------------------
Kun keväästä saakka oli siemenistä kasvatettu yrttejä pöytien koristeeksi, ommeltu 130 pellavalautasliinaa, askarreltu pitsipurjeisia koivunkaarnaveneitä paikkakorteiksi, punottu apinannyrkkejä ruokakorttien pidikkeiksi, muotoiltu vanerisia sydänankkureita, tulostettu kirkko-ohjelmia, menu- ja ohjelmalistoja, leivottu, graavattu, savustettu, tehty juustoja, pyöritelty lihapullia, jäädytetty kukkakoristeisia jääpaloja, pesty etikettien liimoja yli sadasta säilykelasipurkista, mankeloitu pöytäliinoja, liimattu juomatölkkeihin morsiamen ottamin meriaiheisin valokuvin ja Tommy Tabermannin runoin varustettuja etikettejä, olimme vihdoin saaneet juhlavalmistelut siihen pisteeseen, että pääsimme viemään tavaroita juhlapaikalle. Kylmävaunu lastattuna kylmäkuljetusta vaativilla ruuilla, juhlateltta, itse tehty baaritiski, pakastin pakasteineen, sata yrttiruukkua plus miljoona muuta asiaa lastattuina peräkärryihin. Tuntui, kuin olisimme olleet muuttamassa Nauvoon. Hääpäivän aattona saimme juhlapaikalla isolla porukalla kaiken seuraavaa päivää varten kuntoon. Pöydät oli katettu, sali koristeltu, teltta koottu ja loppuja ruokia valmisteltu.
-------------------
Yksi bestmaneistä toimi seremoniamestarina ja sai kaiken sujumaan hyvässä järjestyksessä oikeaan aikaan.
Saavuttuamme perille juhlapaikalle hääpäivänä menimme kaikki yhdessä rantakalliolle ottamaan vastaan morsiusparia, joka saapui veneellä. Ylhäällä kalliolla kauniissa auringonpaisteessa onnittelimme hääparia ja kohotimme heidän kunniakseen maljan. Onnea, onnea! Ja meri kimmelsi.
Pikkuhiljaa siirryimme juhlasaliin. Jokainen etsi merikortilta, minkä majakan kohdalta oma nimi löytyi ja etsi sitten vastaavan majakkapöydän. Majakan valo opasti kohti oikeaa istuinpaikkaa.
En ole koskaan uskaltanut pitää puhetta, mutta nyt viimeinen lapsistamme meni naimisiin ja oli näin ollen viimeinen tilaisuus. Siispä päätin pitää morsiamen äidin puheen. Puhe, joka oli puettu saduksi ja jonka luin Siili lähtee kotoa -satukirjan kansien suojassa. Olin ylpeä itsestäni, että viimeisen lapsen kohdalla uskaltauduin tuohon suoritukseen ja onnistuin vielä, ainakin melkein, pitämään ääneni tyynenä.
Nyt oli onnistunut jännitettävistä asioista jo kaksi. Hääkimpun, vieheiden, kukkaistytön ja kaasojen kimput onnistuivat, puhe onnistui. Vielä, kun tekemäni hääkakku pysyisi kasassa ja olisi sulhasen makuun sopiva, olisin tyytyväinen.
Noutopöytä oli katettu suureksi osaksi itse yhteisvoimin tehdyillä ruuilla. Pääruokana oli paella. Kokki valmisti sitä suurilla pannuilla ulkona ja se oli samalla ohjelmanumero. Jälkiruuaksi nautittiin tietysti hääkakkua kahvin kera. Ja kakku pysyi pystyssä. Itse en sitä pystynyt aikataulujen vuoksi kuorruttamaan ja koristelemaan. Se hiukan harmitti. Mutta maku oli sulhasen mieleen.
Aurinko laski näyttävästi horisontin taa. Heinäkuun lopun ilta tummeni. Sadat kynttilät ja tuikut valaisivat juhlasalia. Oli häätanssin aika. Olet kaikkeni lauloi orkesterin solisti ja hääparista näki, että sanat olivat totta. Tanssit jatkuivat. Nautittiin herkkupuffan antimista. Herkuteltiin suklaaseen dipatuilla mansikoilla, pikkuisen kummitytön kanelipullilla, pienen jäätelöpuodin jäätelöillä, suklaasuukoilla ym. Drinkkibaari aukesi ja yöpalaana sai pannulta noutaa kebabia.
Osa hääväestä lähti lauttamatkalle kotiin, osa jäi Nauvoon kuka hotelliin, kuka asuntoautoon. Nuoret juhlivat tietysti pikkutunneille asti.
Lyhyiden yöunien jälkeen seuraavakin päivä valkeni kauniin helteisenä. Aamu-uinnin jälkeen kävimme hotelliaamiaisella ja siellä olikin mukava tavata taas illan juhlaväkeä.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...❤️ Onnea vielä rakkaalle hääparille ❤️
Rakkain terveisin Maija ❤️
Voi että mikä työ teillä on kaikessa ollut, enkä jaksa hengästymättä edes lukea mitä kaikkea olette valmistaneet. Noilla tarjoiluilla ja järjestämisillä ei voi muuta tulla kuin ikimuistettavat häät. Minusta ei olisi tuollaiseen järjestämiseen saatikka puheen pitämiseen. Hyvä sinä ja onnea tuoreelle avioparille!<3
VastaaPoistaKiitos, Kristiina ❤️
VastaaPoistaKyllä oli niin ihanasti ja tunteikkaasti kirjoitettu postaus, että olin ihan liikuttunut tekstiä lukiessa. Teillä on ollut valtava urakka, mutta myös aivan valtavan ihanat häät! Niin kaunista kaikki.😍 Onnea avioparille! ❤️
VastaaPoistaKiitos, -A- ❤️
VastaaPoistaJa siellä kaikilla oli nii-in mukavaa, ja onneksi sain minäkin olla muuuuukaaaanaaa!
VastaaPoistaKun jotain valmistellaan à la Maija, on varmaa, että helpoimman kautta ei mennä, vaan ihan tärkeintä on, että kaikki toteutetaan mitä mieli tekee eikä yhtään ajatella, että huhhuh onpas monimutkaista ja aikaa vievää! Ja lopputulos on sitten... no aivan huikea, aivan ainutlaatuinen, huipputyylikäs ja -kaunis! Ja kun kaikki valmistuu vielä sivullisen näkökulmasta katsoen helposti ja kädenkäänteessä - niin apua! 🙈 Eli voi ymmärtää, että yks sisko on jäänyt kokonaan vaille noita taitoja ja tuota innostusta! 🤷♀️ Maijalle 🌹ja 💖
Kiitos syssaseni❤️Meitä oli iso porukka tekemässä. Yksin tuommoinen urakka on mahdoton, mutta yhdessä on mukavaa tehdä. Ja innostusta tietysti riitti ja morsian oli tätä kaikkea suunnitellut jo vuosia, joten hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.
VastaaPoista