Tämä viikonloppu on ollut todellakin täynnä tapahtumaa. Odotin niin kovin viime perjantai-iltaa. Jo kauna sitten, lipuissa luki 12.7., olimme ostaneet liput Åbo Svenska Teaternin Stormskärs Majaan - Myrskyluodon Maijaan. Ystäväpariskunnan kanssa lähdimme innolla teatteri-iltaan Turkuun.
Åbo Svenska Teatern - Turun Ruotsalainen Teatteri - on jo sinäänsä näkemisen arvoinen kauniine vanhoine sisustuksineen, jollaisia Suomessa niin harvoin tapaa. Puhumattakaan tietenkään itse esityksestä. Aivan huippuja olivat näyttelijät ja toteutus niin omaperäinen, että, jos Myrskyluodon Maijaa voi jo kutsua suomalaiseksi klassikoksi, oli se saanut aivan uudenlaisen lähestymistavan. Moderni versio vanhoissa vaatteissa.
Koska olen ehkä hiukan kaavoihin kangistunut joiltakin osin, vaikka kaikesta uudesta pidänkin, tuntui näytelmän alku ensin hiukan oudolta ja mietin, että miten tämä nyt on tällainen. Mitä tästä tulee? Tuleeko pitkä kaksituntinen? Miksi näytelmässä, joka alkoi kauniilla, elävällä pelimannisoitannolla aivan silmiemme edessä, on muovisankoja ja -saaveja? Väki istuu lavan reunalla, syö ja juo. Mutta kaikki kuvitteellisesti. Miksi?
Mutta sitä mukaa, kun näytelmä eteni, suuri muovi merenä ja aaltoina, peltilevyjen kalistelu ukkosenjylinänä, rohkeita vetoja alastomina saunanlauteilla istumisesta ja kaiken takana kuitenkin tuo klassikkoteos, tuntui esitys pureutuvan yhä syvemmälle ajatuksiini ja mieleeni. Olimme kuin suorastaan itse mukana tuossa näytelmässä, sillä toisella penkkirivillä näyttelijät tuntuivat välillä tulevan suoraan syliimme. Ehkä hyvin ruotsalainen ote koko jutussa? Tiedä tuota.
Niin mukaansatempaava tuo modernilla otteella esitetty Maijan ja Jannen rakkaustarina oli, että silmäkulmat välillä kostuivat ja tietysti, kun vielä heidän häävalssinsa soi, toi se mieleen lapsemme häät viime toukokuulta, jossa poikamme vei häävalssiin tuoreen vaimonsa Maijan ja Jannen häävalssin tahtiin.
Superesityksen saimme katsoa pyhäinpäiväviikonlopun alkuun, jota voimme lämpimästi suositella, jos vai onnistuu liput saamaan käsiinsä.
Teatteriesityksen jälkeen lähdimme syömään tällä hetkellä Suomen suosituimpaan ravintolaan, Kaskikseen. Tuonnekin paikat oli varattu jo kolmea kuukautta aikaisemmin, sillä paikka on niin suosittu, että ihan tuosta noin vain ei sinne syömään ole mahdollista pistäytyä, vaan tuo kolme kuukautta etukäteen on tiedettävä, jos sinne haluaa mennä.
Tätä kannati odottaa. Saimme tyttäreltämme joululahjaksi lahjakortin Kaskikseen. No milloin voimme mennä? Milloin tiedämme kolmea kuukautta etukäteen, että voimme sinne mennä? Teatteri-ilta osottautui sitten sopivaksi yhdistelmäksi tälle ravintolaillalle.
1960-70 -luvun kerrostalon alakerrassa on pieni huoneisto. Pieni keittiö ja pieni ravintolasali, jossa on 36 asiakaspaikkaa. Palvelu aivan loistavaa ja hyvin henkilökohtaista. Ruoka herkullista vanhoja reseptejä uudelleen lämmitettyinä. Eikä nälkäiseksikään tarvitse jäädä, sillä annokset ovat kooltaan reiluja. WC:ssäkin on ajteltu asiakasta suoristusrautoineen ja hiuslakkapulloineen.
Mielenkiintoinen kokemus, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Sisustuksessa on kunnioitettu talon aikakautta ja henkeä. Samoin musiikki on valittu senaikaisista kappaleista. Todella loistava kokonaisuus. joka päätti mukavan teatteri-iltamme ihanasti.
 |
| Tällaiselta näyttää Suomen tämän hetken suosituin ravintola. Se ei pröystäile ulkonäöllään, mutta ehkä juuri siinä on sen viehätys. Lähdimme lähes viimeisinä, joten siksi muut pöydät ovat jo tyhjiä. |
Juustoja, itsetehtyä hummusta lusikassa maalaisleivän kanssa, guacamolea maalasileivällä. Näillä saimme illan aloittaa. Minä kokkasin coq au vineä - kukkoa viinissä ja jälkkäriksi haamukakkua.
Nyt onkin aika lähteä viettämään kuolleidenpäivää guatemalalaiseen tapaan ja sitten italialaiseen tapaan pienen silmäterämme nimppareita, joten tapahtuaa riittää koko viikonlopuksi. Mikäs sen mukavampaa :)
Rattoisaa sunnuntaita ystäväiseni :) t. Maija Myrskyluodolta
