Toukokuu

 Heissan!

Kevät tulikin yhdellä rytinällä muutaman tosi lämpimän, jopa helteisen päivän ansiosta.  Lehdet puihin, tulppaanit kukkaan, nuput päärynäpuuhun.  Jäätelötötterön väriset pensaat kukassa vierekkäin, tuomet tuoksuvassa hunnussaan valkoisina. Vihreän sävyjä kymmenittäin. Ihana on seurata kaiken kehitystä ja niin nopeasti se livahtaa ohi, että haikeus kalvaa mieltä nyt jo etukäteen. Kaipaa tätä ihanuutta, jota pitää odottaa taas vuosi. 

Tänään on pohjatuuli puhallellut sään hyytäväksi ja sisälläkin alkaa olla kylmä, kun lämmöt on jo otettu pois. Vedenkeittimen ympärillä lämmittelin aamulla sormiani ja nyt istun takkatulen lämmössä. Sähkölämmitystä ei luonto enää anna periksi laittaa päälle. 

Nyt kukkakuvia ja vähän ehkä muutakin. 

Tulppaanit ja muut sipulikukat ovat nyt hehkuneet kilvan voikukkien kanssa. Mangoliaan tuli kaksi kukkaa, kolmannen nuppuoksan leikkasi jänis. Ja sitten löysin pihalta huhtasienen. Sellaisen näin ensimmäisen kerran elämässäni, mutta miten ihmeessä tunnistin. Googlaus ja asia varmistui. Herkullinen ja täysin myrkytön sanottiin siellä. Olisin tehnyt huhtasienileipiä, joiden ohjeen löysin netistä, mutta Amore oli sitä mieltä, ettei pidä olla uhkarohkea ja kokeilla tuntematonta sientä. 

Onko huhtasieni Sinulle tuttu juttu ja jos, niin mitä olet siitä valmistanut?

Huomenna on helluntai, joten oikein hyvää helluntaita kaikille! Rakkainta terveisin Maija 

Matkalla keväthangilla

...karhu nukkuu jossain juuren alla, suuret tähdet tuikkii taivahalla... 

Pieni kevätloma teki nyt hyvää. Viime kesän kesäloma oli pitämättä ja vain muutamia vapaapäiviä on pidetty silloin tällöin. 

Autot ahdattiin täyteen ja lähdettiin matkaan halki Suomen. Pohjanmaan latomeri hurmaa aina, järvet, metsät. Jokia ylittäessä tulee mieleen koulun maantiedontunnit. Osaanko luetella Suomen suuret joet. Oulu, Siika, Pyhä, Kala... Miten vesistöreittien laita on? Vieläkö muistan? Miten paljon on metsiä, Suomen hyvää hiilinielua, järviä, soita silmän kantamattomiin. Ylitämme Iijoen neljään kertaan. Mieleen tulee Kalle Päätalo ja hänen Iijoki-sarjansa, joka pitäisi ehdottomasti lisätä lukulistalle. Suomussalmen keskustassa Ämmänsaaressa muistelen Ilmari Kiantoa ja Punaista viivaa ja Ryysyrannan Jooseppia. Ohitamme tienhaaran, josta kurvataan Raatteentielle. Joskus kauan sitten olemme siellä käyneet, mutta nyt emme ehtineet pistäytyä, sillä lisää ajomatkaa olisi kertynyt jonkun verran. Paljon kulttuuria mahtuisi matkanvarrelle, mutta tällaisena kulkutautiaikan käyminen erilaisia nähtävyyksiä katsomaan ei oikein houkuttele. Ruokailutkin hoidettiin omia eväitä syöden tai pikaisesti grilliltä ruuat noutaen ja autossa tai ulkopöydässä syöden. 

Mutta missä oikein kävimme? Määränpäämme oli Kuusamon Ruka. Aika oli sopiva. Kaikkialla oli todella hiljaista, joten hyvin turvallisesti pystyi reissussa olemaan. Vielä sai nauttia viimeisistä hiihtokeleistä ja alkuviikosta ladut olivat hyvässä kunnossa. Loppuviikosta osa laduista oli jo suljettu. Pulkkamäessä viihdyttiin lasten kanssa. Ihana oli vielä nauttia valkoisista hangista auringon paistaessa täydeltä terältä lämpömittarin kohotessa 13 asteeseen. Laduilla hiihdettiin jopa t-paidassa. Lunta oli ladun varressa vielä 60 cm, joten töitä auringolla riitti. Perhoset olivat jo lähteneet talvikoloistaan, leppä kukki ja ukkonen jyrähteli. Aika lähekkäin ovat talvi ja kesä tuolla korkeudella maatamme. Ja onhan se oltavakin, jos kesä aikoo ehtiä kukoistamaan, sillä niin ahkerasti kuin aurinko lunta sulattikin, saimme loppuviikolla niskaamme vielä kunnon lumipyryn. Kai se kesä kuitenkin lopulta voiton vie. 

Poro- ja huskyajelut oli jo tältä kaudelta lopetettu ja se olikin suuri pettymys lapsenlapsille. Onneksi vierailu toisella porotilalle onnistui ja neljä- ja yksivuotiaamme pääsivät ruokkimaan ja silittämään Velhoa ja Tähteä, joulupukin ykkösporoa, ja ruokkimaan koko porotokkaa. Kesätyöpaikkakin olisi auki kahden vuoden päästä, kun otteet olivat niin varmat ja tottuneet. Voimme lämpimästi suositella Kujalan porotilaa, jos tuolla päin kuljette. Siellä ystävällinen ja asiallinen isäntä kertoili poronhoidosta. Mukaan sai myös ostaa poronlihaa eri muodoissa, joten kohta herkutellaan poron ulkofileellä täällä kotimaisemissa. 

Erinomaisia ruokapaikkoja Rukalla meidän kokemuksemme mukaan ovat hampurilaisravintola Ruok ja Ruka Pizzeria. Molempien herkuissa oli kivasti yhdistetty pohjoisia makuja poroa, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Näitä kannattaa myös kokeilla, jos Rukalle matkustat. Molemmista paikoista haimme noutoruuat mökillä kaikessa rauhassa lasten kanssa omissa oloissa syötäviksi. 

Yövyimme mennen tullen yhden yön hotellissa, Kokkolassa ja Kuopiossa. Hiljaista oli niissäkin ja aamupalan sai noutaa huoneeseen syötäväksi ja toisessa noutoajatkin oli porrastettu. Tällaista oli korona-matkailu. 

Niin kaunis on Suomenmaamme. Kyllä täällä kelpaa reissata. 

Talvi ja kevät kisailevat

Eilen kevätmyrsky riepotteli oikein kunnolla ja tänään on kova ja kylmä tuuli jatkunut vaikka ei enää myrskyn voimalla. Välillä sataa lunta taivaan täydeltä ja muuttaa maan valkoiseksi. Seuraavaksi paistaakin jo aurinko ja kiireesti sulattaa vastasataneen lumen. Tällaista hiiri ja kissa -leikkiä on viime päivien sää ollut. Talvi ei ihan vielä malta hellittää kynsiään ja lähteä Pohjolan perukoille ja  kevään taas tekee jo niin mieli karistaa talviturkki niskastaan ja loihtia luonto viheriöimään. 

Mieli tekee jo pihatöihin. Omenapuut ja marjapensaat olisi leikattava ja kohta saa jo kaivaa haravan esiin. Nyt vielä sormia paleltaa ulkona puuhaillessa ja sisään on palattava niitä välillä lämmittelemään. Mutta ei pidä hosua, vaikka mieli on niin malttamaton. Kevät keikkuen tulee. Ja parempi, että nyt on kylmää, eikä sitten juhannuksena. 

Tänään lapsenlapsen kanssa ulkoillessa löysimme jo valkovuokon nuppuja, jotka suojaavat käsillään päätään lumikuurojen varalle. Myös leskenlehtiä on ollut jo jonkin aikaa. Pitää nyt muistaa nauttia tästä huumaavasta ajasta, jolloin valon määrä lisääntyy hurjaa vauhtia, uusia muuttolintulajeja ilmestyy vähitellen, mustarastaat ilahduttavat iltatrumpetillaan ja kaikki tuntuu taas niin ihmeelliseltä ja ainutlaatuiselta niin kuin joka vuosi. 

Joko Sinä olet päässyt kevättunnelmiin pihatöiden tai muuhun kevääseen liittyvän kanssa?

Leppoisaa viikonloppua Sinulle ja ihania huhtikuisia päiviä. Rakkain terveisin Maija 

Hyvää Pääsiäistä

Pääsiäisen surullinen osuus alkaa kohta olla ohi ja vaihtuu ilouutisiin. Huomenna syömme perheen kesken pääsiäisaterian ja saatamme nostaa myös maljan keväälle.

Torstai-iltana tein meille raikkaat keväiset maljat. Niihin tarvitaan puolikas passionhedelmä lasia kohti, kuohuviiniä, sitruunaviipale ja pieni mintunoksa. Lasien reunat sokeroidaan ennen maljan kokoamista siten, että lasin reuna kastellaan lautasella olevaan veteen ja sen jälkeen niin ikään lautasella tai kupissa (riippuu lasinsuun koosta) olevaan sokeriin. Tämä on hyvä tehdä etukäteen, että sokeri ehtii kuivua. Sitten vain ainekset lasiin ja koristellaan sitruunalla ja mintulla. Sitruunaisen simainen ja raikas juoma maistuu mukavasti sokerihuurteen läpi siemailtuna.

Viime vuonna jo ostin Lidlistä väripaketin munien värjäystä varten. Silloin se jäi käyttämättä, mutta nyt tartuin toimeen ja minusta lopputulos oli aika kiva.

Ruokasalin pöydälle tein asetelman hyasinteista ja helmililjoista. Nyt tipunkeltaiset hyasintit hurmaavat tuoksullaan pääsiäisen illat. Helmililjat ovat vielä nupussa.

Oikein Hyvää Pääsiäistä minulta Sinulle! 

Rakkain terveisin Maija 

Mandariinikakku ja pääsiäistunnelmaa

Kevätaurinko paistaa niin suloisesti, että tekee mieli leipoakin jotain auringonkeltaista. Pojan rupesi tekemään mieli sitruunakakkua, kun näki mummin vanhan koristeena olevan kakkuvuuan. Amorella sitruunakakkua on leivonnaisten suosikki.

Tuumasta toimeen, eilen aamulla aloin leipoa sitruunakakkua toki tietäen, että sitruunamehua on vain pieni tilkka. Varastossa oli kuitenkin mandariineja, jotka olivat vaikeita kuorittavia, eikä niitä tehnyt mieli syödä sellaisenaan. Sitruskakun kuitenkin saisi näillä aineksilla tehtyä. Googlasin mandariinikakun ohjetta ja sellainen löytyi. Kakusta tuli todella mehevä ja pehmeä ja palaset hupenivat lautaselta nopeasti. Kakku sopii mainiosti vaikka pääsiäiseksi leivottavaksi. Resepti on Kulinaari-ruokablogista.

MANDARIINIKAKKU

200 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

3 munaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Kahden mandariinin raastettu kuori ja mehu +hiukan sitruunamehua, yhteensä noin 1 dl

Vaahdota voi ja sokeri kuohkean vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa välillä hyvin. Lisää yhteensekoitetut kuivat aineet ja. Sekoita varovasti tasaiseksi. Lisää lopuksi mandariininkuoriraaste ja hedelmistä puristettu mehu. (Muista pestä hedelmät huolella kuumalla vedellä ja harjalla ennen raatamista.) Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi taikina korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175 asteessa tunti uunin alatasolla. Anna jäähtyä kymmenen minuuttia vuuassa ennen kumoamista. Herkuttele!

Talven jäljiltä havunoksat koreissa ja ruukuissa tuntuivat jo kovin tunkkaisilta. Nyt teki mieli vaihtaa pikkunarsissit tilalle ja saada kuistille ja rapulle auringon väriä. Pajunkissat löysivät myös tiensä kranssiin ja ohikulkijoiden iloksi. 

Huomenna on palmusunnuntai ja virpomisen aika. Etävirpominen on valttia tänäkin vuonna, joten 

Virvon varvon tuoreeks terveeks 

Tulevaks vuodeks 

Vitsa sulle, palkka mulle 

Aurinkoista palmusunnuntaiviikonloppua Sinulle! Rakkain halauksin Maija 

Maaliskuinen sunnuntairetki

Astrid istuu kutimineen sunnuntai-iltapäivällä keinutuolissa salissa kujan puoleisen ikkunan lähettyvillä. Sunnuntain päiväkahvit paakelsin kera on juuri juotu ja nyt on hetki aikaa, ennen kuin on ryhdyttävä valmistamaan päivällistä.

Liinakankurinkadulla riittää ohikulkijoita näin pyhäpäivänä. Sen Astrid näkee vaivatta tuolistaan kurkkimatta sen kummemmin nenä kiinni ikkunassa verhoja heilutellen.

Pastori ja pastorska ovat lähteneet saarnan jälkeen päiväkävelylle koko perhe. Villit neljävuotiaat kaksospojat kirmaavat edellä lumipalloilla toisiaan heitellen. Naapurin tytär kävelee käsi kädessä sulhasensa kanssa ja he ovat niin rakastuneita. Pappilan piiallakin on näköjään hetki aikaa kävellä kaupungilla tohtorin piian kanssa. Onpa opettajaneidillä hieno hattu! Taitaa olla kevään uutta muotia. Välillä kujalla puhaltaa mereltä jäätä pitkin tuuli pöllyttäen lunta pyörteinä ja se saa ulkoilijat nostamaan takkinsa kaulukset pystyyn ja pitämään kiinni hatunreunasta. Talvi pitää vielä otteessaan maaliskuun alkupuolella. 

Astrid on saanut suurinta muotia olevan kauan odottamansa juorupeilin, jonka Emil on kiinnittänyt talon seinään. Ahkerasti Astrid sitä nyt on käyttänyt ja aika kuluu kuin siivillä näin sunnuntaisin kujan elämää peilistä seuraten ja samalla sukkaa kutoen. Ja mikä parasta ihan salaa kadulla kulkijoilta. Kukaan ulkona ei tiedä, että Astrid heitä tarkkailee. Emilin pitkä sukanvarsi valmistuikin jo ja nyt on noustava juorupeilin edestä ja lähdettävä keittämään perunoita sunnuntaipaistin seuraksi. 

Tällaista voi kuvitella elämän olleen 1700-luvulla Tammisaaren kaupungissa, jolle Kustaa Vaasa antoi kaupunkioikeudet vuonna 1546. Pieni kalastajakylä oli kehittynyt kaupungiksi. Kapeat kadut ovat olleet sellaisenaan jo 1500-luvulta asti ja niiden nimet kertovat tarinaa vanhasta käsityöläiskaupungista. Vanhat idylliset puutalot ovat peräisin suurelta osin 1700- ja 1800-luvuilta. Ja nuo ihanat juorupeilit. Ehkä ne olivat nykyajan Facebookin edeltäjiä. Mene ja tiedä. 

Mutta miten tarina nyt kulkikaan yllättäen Tammisaareen? Toissa viikonloppuna sunnuntaina lähdimme retkelle eväskoreinemme suuntana Uusimaa. Ensin pistäydyimme katsomassa Perniössä Latokartanonkosken maaliskuisia kuohuja. Myrskyn ulvoessa puiden latvustoissa oli hyvinkin tuuletonta ja suojaisaa kävellä alhaalla kosken uomassa polkua pitkin. Kosken kuohu ja myrskytuulen pauhu sekoittuivat toisiinsa ja saivat mielen unohtamaan kaiken muun. Oli mukava kävellä ihan eri maisemissa kuin muuten kotona lenkkeillessä. 

Perniöstä jatkoimme matkaa kohti Tammisaarta. Vaikka eväät olivatkin mukana, pistäydymme kuitenkin nakkikioskin luukulle. Sattumalta se olikin kuuluisa paikka, joka oli ollut mukana Grillit huurussa -ohjelmassa. Annokset olivat todella hyvät ja riittivät suurempaankin nälkään. Jos joskus poikkeat Tammisaaressa, käy ihmeessä hampurilaisella Prisses Hampurgers-kioskilla. 

Syömisen jälkeen oli taas hyvä jatkaa matkaa. Ajelimme pikkukaupungin katuja ristiin rastiin. Myrsky ei nyt houkutellut kävelemään ja juorupeilistäkään en ehtinyt kuvaa napata. Tammisaareen on tehtävä uusi retki kesäaikaan. 

Onko juorupeili sinulle tuttu? Oletko nähnyt niitä vielä paikoillaan talojen ikkunoissa? 

Aurinkoisia maaliskuun päiviä Sinulle! 

Rakkain terveisin Maija