Itsenäisyyspäivänä AD 2016

Hei!

... silloin he olivat vielä nuoria, lapsenkasvoisia. Äiti alle kahdenkymmenen, isä hiukan päälle. Sodan varjossa perustettiin perhe. Elettiin. Isä rintamalla yli viisi vuotta, äiti huolehtien kodista ja lapsista sydänalassa jatkuva kaiherrus rakkaasta siellä jossakin. Tietona vain harvakseltaan kulkeva kenttäposti. Elämän parhaat vuodet sodan alla. Selviydyttiin, jaksettiin ja jatkettiin ...

Tänään saamme juhlistaa rakkaan isänmaamme jo yhdeksättäkymmenettäyhdeksättä itsenäisyyspäivää. Saamme katsoa vapaata sinistä taivasta vasten liehuvaa vapaata siniristilippua. Muistelemme Suomen itsenäisyyden vaiheita, raskaita lunnaita, jotka itsenäisyys on vaatinut. Kunnioitamme vanhempiemme työtä, me sotaveteraanien lapset ja meidän lapsemme, lapsenlapsemme. Mikään ei ole itsestäänselvyys. Pystyisimmekö me enää samaan?

Illan hämärtyessä sytytämme ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää itsenäisyytemme kunniaksi. Kiitokseksi ja rukoukseksi sen puolesta taistelleille.

Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa ...

Kiitollisuudella isääni, äitiäni, appivanhempiani ja kaikkia Suomen sotaveteraaneja ja heidän puolisoitaan muisten ja Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille toivottaen <3 Maija

Itsenäisyyspäivänaattona

Heippa hei!

Turha sanoa, että aika kuluu nopeasti, mutta niin se vaan tekee. Taas ollaan jo kohta aloittelemassa itsenäisyyspäivän juhlintaa ja odotellaan linnanjuhlia ja loisteliasta pukukavalkadia. Kyllä vain, huomenillalla liimaudumme telkkarin ääreen sohvalle hyvään asentoon oikein porukalla ja ihmettelemme ja ihastelemme, millaisia luomuksia onkaan ompelijoiden hyppysistä lähtenyt. Tottakai myös syömme juhlavammin ja sytytämme sinivalkoiset kynttilät.

Tänä aamuna ihmeellinen lämpöaalto puhalsi Turun seudulla. Meillä oli kahdeksan lämpöastetta ja edellisenä aamuna oli ollut pakkasta 13 astetta. Aika moista heilahtelua suuntaan ja toiseen, nimittäin jo puolilta päivin alkoivat tienpinnat uudelleen mennä jäähän. Lumet meiltä hävisivät kokonaan ja tuuli on puhallellut myrskylukemissa.

Perjantaina lähdin aamuhämärissä kampaajalle  ja oikaisin jalkaisin pienen metsikön poikki. Mikä satumainen hetki! Vastasatanut ohut lumi peitti polun ja sen varrella kuuset kurkoittelivat lumiharsoisia oksiaan polkua kohti. Hetki tuntui olevan sakeanaan tonttuja, menninkäisiä ja keijukaisia. Joka puun takaa olisi minä hetkenä tahansa voinut kurkistaa punahiippainen tonttu. Olin kuin paiskattu hetkeksi satukirjan sivuille ja lapsuuden maisemiin. Lumi natisi jalkojen alla ja olisin niin kovin tahtonut jäädä nauttimaan tuohon taijanomaiseen hetkeen, mutta askeleita oli kiirehdittävä, ettei kampaajani aikataulu olisi mennyt sekaisin jo heti aamulla. Tupsahdin katulamppujen valokeilaan ja niin hävisi myös ihana satumaa.

Lauantaina meillä vietettiin firmojen pikkujouluja. Tuo perinteinen pikkujolujuhla vietetään yhdessä tuttavapariskunnan kanssa vuorovuosina kummankin luona. Olemme kokoontuneet pikkujoulujuhlan viettoon jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Harmittelimme silloin kirvesmiehen kanssa, joka on rakentanut talomme, että kaikilla muilla on firmojen pikkujoulut, mutta meillä ei. Kummallakin oli pieni oma yritys ja kuka niille nyt joulujuhlaa järjestäisi. Tuumasta toimeen ja päätimme ruveta joka vuosi kokoontumaan koko perheen voimin yhteiseen pikkujoulujuhlaan. Ensin meitä oli yhdeksän, mutta lasten kasvettua aikuksiksi, on juhlijoita jäljellä enää neljä. Hauskaa meillä on silti aina. Tänä vuonna oli meidän vuoromme toimia isäntänä ja emäntänä. Tässä mutama kuva kattauksesta. Tänä jouluna olen hullaantunut kävyistä, pähkinöistä, kuivausrummunrppyisestä pellavasta, kristallilaseista, vanhoista aterimista, kynttilöistä ja metsäisestä tunnelmasta.

Kästöitäkin on valmistunut. Olin ajatellut tehdä isommalle lapsenlapselle nämä Spiderman -sukat joko synttäri- tai joululahjaksi, mutta eräänä päivänä, kun hän tuli meille, olin unohtanut käsitön esille. Eipä voinut enää sukkia pukinpussiin sujauttaa, vaan sukat päätyivät käyttäjälle heti valmistuttuaan. Malli on napattu jostakin blogista. kuviot on jälkeenäin ommeltu silmukoita jäljentäen päälle.

Nytpä taidan lähteä saunan lämpöön sitten iltapalalle ja vielä hetki telkkarin ääressä ja aikaisin nukkumaan kahden hiukan huonosti nukutun yön jälkeen.

Tunnelmallista Itsenäisyyspäivänaattoa, ystävät! T. Maija

Ensimmäisen adventin aaton saaristo kuvin ja sanoin

Heippa hei!

Elisiltaisen sateen jäljiltä aamu valkeni kauniina ja luvassa oli vielä yksi vuodenaikaan nähden lämmin päivä. Lähdimme päiväreissulle mökille laittamaan loputkin tavarat talviteloille, sillä eipä sinne taida enää tulla lähdetyksi yöreissulle. Matkaan on lähdettävä aamunkoitteessa. jos mielii ehtiä hiukan aikaa perillä olla ja kotiin vielä samana päivänä, sillä lautat ajelevat jo harvakseltaan ja muutenkin matka hyvinkin mätsäävillä lauttavuoroilla kestää kolme tuntia. Siispä kahvit termokseen, eväsleivät koriin ja menoksi.

Hiljalleen ajelimme tuttua mökkireittiä ja nautimme maisemista ja poikkeuksellisen kauniista marraskuun lopun säästä. Paljon oli menijöitä saaristoon ja ensimmäinen lossi täyttyi autoista.

Ohitse vilahtelivat niin tutut maisemat. Piskuinen Medelbyn kylä uinui auringonpaisteessa jo odotellen joulua, mutta seuraavista kuvista tuntuu joulu olevan kaukana. Jos ei katsele lehdettömiä puita rannalla tai tunne syksyisen purevaa tuulta kasvoillaan, voisi luulla, että nämä kuvat on otetttu keskikesällä. Niin sinisenä hohti meri auringonssa.

Kovin korkealle ei aurinko keskipäivälläkään enää jaksa nousta.

Luonnon itsensä koristama joulupuu. Pikkuinen kuusi kalliolla ja noin paljon isoja käpyjä.

Hiljaisuutta, vain yllämme raakkuvat korpit ja rantaan kohinalla lyövät aallot. Sitä on saariston marraskuu. Tuuli käänsi suuntaa ja kohta meri velloi jo vaahtopäinä. Äkkiä ulkosaariston sää muuttuu. Tuuli enteili huomiseksi luvattua pohjoismyrskyä.

Muutama kuva mökistäkin talven muistoksi.

Pikkuinen Nauvon kirkonkylä valmistautuu joulun tuloon koristamalla kuusipuin ja kynttilöin keskustassa olevan salmen ylittävän sillan. Harmiksi kynttilät syttyvät vasta myöhemmin pimeyden laskeutuessa.

Pikkuinen hinaaja työssään.

Joku lähtee vielä kalaan. Silakoiden vaiko suuremman joulukalan toivossa?

Satumainen tammimetsikkö matkan varrella oli pysähdyttävä kuvaamaamaan.

Paraisilla poikkesimme ruokaostoksille. Joulun julmustit on nyt hankittu. Paraisilta saa oikein ruotsalaista juhlajuomaa. Onko tämä juoma sinulle tuttu? Poikamme on meidät siihen tutustuttanut saatuan maistaa julmustia opiskelukaveriltaan. Tykästyimme juomaan oitis ja pitihän sitä käydä hankkimassa heti joulua varten.

Kaupassa sujahti ostoskoriin myös joulukauden ensimmäiset hyasintit, nuo kaikkein rakkaimmat joulukukkani.

Nyt saunaan ja odottelemaan josko pikkujoulutonttu kävisi rapulla. Taitaa olla turha toivo. Voi niitä lapsuuden jouluja, kun tonttua innolla odotimme ja pikkuisen paketin kuistille saimme!

Huomenna sytytellään ensimmäinen kynttilä adventtikynttelikköön. Oikein ihanaa adventtia!

Tavataan taas! Maija

Spiderman - sankarin synttärikakku

Moikka!

Pelkäsin jo, että emme saa ollenkaan nauttia ihanista syyssateista ja syksyn pimeydestä, mutta ei hätää. Pimeys on täällä taas ja sen myötä aivan ihanat kaatosateet, tuulen ujellus nurkissa  ja sateen ropina ikkunoissa. Nautin!

Nautin myös lenkkeilystä, sillä ilma on niin happipitoista, että oikein tuntee hapen tunkeutuvan keuhkojen joka sopukoihin. Virkistyy, piristyy, innostuu, saa virtaa tekemiseen ja posket saavat omenanpunan. Poikkeuksellisen lämmin sää (mittari näytti seitsemää lämpöastetta) vain asettaa haasteita pukeutumiselle. Ei oikein tahdo ymmärtää, ettei tarvitse niin montaa vaatekerrosta kuin taannoisilla arktisilta tuntuvilla säillä, jolloin tuuli pureutui luihin ja ytimiin. 

Meillä marraskuu on soljunut mukavasti juhlien. Jo kolmena peräkkäisenä viikonloppuna on meidän perheessä juhlittu. Ensin vietettiin nuoremman lapsenlapsemme ristiäiset, sitten isänpäivää ja viimeksi juhlimme neljä vuotta täyttävää lapsenlastamme. Kakuksi oli toivottu Spiderman-kakkua, jonka päivänsankari kuitenkin ihan viimehetkellä olisikin halunnut vaihtaa merirosvolaivakakuksi. Yhteisymmärryksessä loppujen lopuksi sovimme, että teen Hämähäkkimies-kakun.

Paistoin neljän munan sokerikakkupohjan, kostutin vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja täytteeksi tein mansikkamoussen. Tykkään mousseista, mutta yleensä kakkujen väliin tehtävät mousseohjeet ovat liivatteellisia. Meidän porukalle liivate ei sovi, sillä kasvissyöjäthän eivät liivatetta hyväksy, eikä possusta tehdyt tuotteet muutenkaan sovi kaikille meidän perheen jäsenille. Päätin siis kokeilla muita hyydytyskonsteja ja valitsin Hyytelösokeri Multin. Täytteeseen tuli purkillinen Philadelphia-tuorejuustoa, purkillinen Flora Vispiä vatkattuna, 2 tlk vaniljasokeria, 3-4 dl hiukan sokeroitua pakastemansikkasurvosta, vajaa 1 dl hyytelösokeria sekoitettuna kuumennettuun mansikkasurvokseen. Kovin kauaa en ehtinyt täytettä hyydyttelemään, ennen kuin sen kakun väleihin levittelin, mutta oikein sopivaa siitä silti tuli ja kauniita paloja sai leikatuksi, vaikka muuta epäilin. Kakun kuorrutukseen käytin sokerimassaa.

Päivänsankari asetteli itse kynttilät kakun päälle, äiti sytytti ne ja sitten vain kynttilöitä puhaltamaan ja kakkua maistelemaan.

Kivat synttärit pikkumiehellä oli ja pieni serkku oli myös ensimmäisellä visiitillään hänen luonaan. Vielä kerran PALJON ONNEA päivänsankarille <3

Halit Maija

Pikkupupu - Tarinoita lapsen oikeuksien viikolla

Heissan!

Tasavallan presidentin puoliso rouva Jenni Haukion, joka on UNICEFI:n suojelija, ideasta syntyi kampanja, jossa pyydettiin kirjailijoita miettimään, mitä he toivovat jokaiselle lapselle maailmassa ja kirjoittamaan siitä lyhyesti. Kampanja levisi 45 maahan ja Pieniä tarinoita - kampanja täyttää Facebookin koskettavilla tarinoilla lapsen oikeuksien viikolla 14.11-20.11.

Niin paljon on maailmassa lapsia, joille ei suinkaan täyty kaikki lapsille kuuluvat oikeudet. Miksemme mekin kaikki bloggarit voisi kirjoittaa tuollaisia peniä tarinoita, vaikka emme kirjailijoita olekaan? Viikko on jo hyvässä vauhdissa, mutta voihan noita tarinoita kirjoittaa vieläkin. Haastan kaikki kirjoitttamaan pienen tarinan omista ajatuksista, joita lapsille ympäri maapallon toivoo. Otathan haasteen vastaan?

Tässä minun tarinani pikkupupusta:

Hyvin kaukana suuressa tammilaaksossa, suurten vuorien juurella, suuren joen rannalla, suuren ikivanhan tammen juurakossa oli pupuperheen koti. Perheeseen kuului äiti, isä ja pikkupupu. Perhe oli vast´ikään muuttanut tammilaaksoon, eikä pikkupupu vielä ollut ehtinyt oppia tuntemaan kavereita.

Pikkupupu heräsi touhukkaana ja iloisena uuteen päivään, söi äidin hellalla hauduttamaa porkkanapuuroa, joi mukillisen maitoa ja oli innoissaan lähdössä ulos tutkimaan kotikolon ympäristöä. Aurinko paistoi heleästi tammilaakson suurten puunlatvusten lomitse, kun pikkupupu aukaisi kotinsa oven. - Oi äiti, tästä päivästä on varmasti tulossa kiva päivä, hän hihkaisi.

Tutkittuaan hetken uuden kotinsa pihamaata, saapui paikalle toinen pieni pupu. - Hei, kuka sinä olet, kysyi toinen pieni pupu pikkupupulta. - Olen pikkupupu. Olemme juuri muuttaneet tänne äidin ja isän kanssa ja asumme tuossa kotikolossa. Toinen pieni pupu katseli hämmästyksissään. Hän ei ollut eläissään nähnyt tuon väristä pupua. - Miksi ihmeessä olet tuon värinen, kysyi toinen pieni pupu pikkupupulta. Ja pikkupupu selitti. Katsos, ystäväiseni, minun isäni on tullut seitsemän meren takaa, seitsemän vuoren takaa, seitsemän joen takaa, seitsemän laakson takaa ja seitsemän metsän takaa. Siellä, mistä minun isäni tulee, ovat kaikki puput tämän värisiä ja siksi minäkin olen tämän värinen. Muuten olen ihan samanlainen kuin sinä. - Ai, annapas, kun katson tarkemmin, sanoi tonen pieni pupu. Toden totta, sinulla on samanlaiset pitkät korvat kuin minulla, samanlaiset hienot, pitkät viikset kuin minulla, samanlaiset suuret silmät kuin minulla ja samanlainen töpöhäntä kuin minulla. Olemme muuten ihan samanlaiset. Tuletko leikkimään kanssani, kysyi toinen pieni pupu pikkupupulta. Tietysti tulen, vastasi pikkupupu.

Niin pupuista tuli maailman parhaat kaverit. he leikkivät päivät pitkät yhdessä keksien mitä hauskempia temppuja ja heidän iloiseen joukkoonsa liittyi joka päivä uusia pupukavereita.

Tämä puputarina on omistettu kahdelle niin rakkaalle lapsenlapsellemme <3

Iloista viikonloppua, ystävät! Halit Maija

Hetkiä isänpäiväviikonloppuna

Moikka!

Maanantai on uusia mahdollisuuksia täynnä! Taas on vauhdilla pyörähtänyt uusi viikko käyntiin. Minä aina innostun maanantaista, kun koko viikko on edessä ja hyvällä tuurilla saa aikaiseksi vaikka mitä. Taidanpa kuulua vähemmistöön, minä maanantaista tykkääjä, mutta ei haittaa. Olen vastarannankiiski, sillä pidän myös pimeistä, syksyisistä sade- ja myrskypäivistä. Ne saavat minut oikein hyvälle tuulelle. Eipä ole tänä syksynä myrskyisiä sadepäiviä ollut, mutta vielä ehtii.

Viikonlopun vieton aloitimme vauhdilla lähtemällä heti töiden jälkeen reippaasti ystäväpariskunnan kanssa Tampereelle teatteri- ja hotellimatkalle. Toteutimme matkan aika lyhyellä varoitusajalla, sillä teatteriliput ja hotellihuoneet varattiin vain paria päivää ennen matkaamme.

Halusimme toteuttaa syksyn piristykseksi tuollaisen pikkureissun tarkoituksena käydä juuri teatterissa tai konsertissa. Mitään aivan must-juttua ei missään kaupungissa ollut menossa, joten pikaisen harkinnan jälkeen päädyimme Tampereelle. No, mikäs siinä, Tampere on ihan mukava kaupunki. Päädyimme katsomaan Tampereen Teatteriin sokerinhuuruista Sugar - Piukat Paikat -kappaletta, jota aikoinaan tähditti Marilyn Monroe. Ihan täydellisesti minun makuuni tuo runsaasti jazzia sisältävä näytelmä ei ollut. Muu seurue nautti sen sijaan täysillä.

Yövyimme Lapland Hotellissa ja söimme myös illallista siellä. Pieni pala Lappia Tampereella, no miksei, ellei halua pohjoisemmaksi lähteä. Hotellin kukin kerros oli nimetty eri teemojen mukaan. Me yövyimme Revontulikerroskessa.

Lauantaina lähdimme heti aamupalan jälkeen ajelemaan kotia kohti. Kotona pitikin ryhtyä miettimään isänpäivän viettoa ja tarjottavia. Päädyin tekemään voileipäleivoksia aamupalalle ja marjaisaa, liivatteetonta sitruunajuustokakkua, joka maistuisi koko porukalle, myös kasvissyöjille. Tuon ohjeen tyttäreni löysi Suklaapossu -blogista. Kakku hyytyi hyvin liivatteettomuudesta huolimatta ja oli erittäin helppo tehdä.

Isänpäiväiltapäivällä meille kokoontui koko porukka juhlimaan isiä ja vaaria. Pojallamme oli ihka ensimmäinen isänpäivä ja näin ollen erityisen merkittävä. Olimme saaneet joukkoomme taas yhden juhlijan lisää. Miten ihanaa oli yhdessä, kun lattia tömisi niin pienempien kuin isompienkin jalkojen alla ja tuvassa oli hälinää ja elämää. Ja kaikkein pienimmälle isompi lapsenlapsemme näytti mallia, miten autoilla ja legoilla leikitään. Saimme aikaan jo melkein jouluisen tunnelman, kun kaikki yhdessä siemailimme lämmintä, tuoksuvaa glögiä kynttilöiden hämyssä ja söimme isänpäiväpäivällistä.

Viikonloppu vaihtui uuden viikon aluksi. Nautin sinisestä hetkestä kävellessäni töihin juuri hetkeä ennen katuvalojen syttymistä. Näättehän nuo hevoset taivasta vasten? Varikset etsivät jo yöpuuta, mutta eivät suostuneet kuvattaviksi. Vielä on lunta.

Ihanaa maanantai-iltaa <3 Halit Maija