Pretzeln - Rinkeleitä

Moi,moi!

Kaatosadetta, litimärkää, vesilammikoita, tuulta, myrskyä, kumisaappaita, hämärää, pimeää, keltaisia lehtiä piha tulvillaan, korissa mehukkaita omenoita, sytyteltyjä kynttilöitä, hämäränhyssystä nauttimista, kotoilua, posket punaisina ulkona kulkemista, sienimetsällä käymistä, kuppi lämmittävää teetä, syysmyyssiä. Sellaisena tulee lokakuu. Se tulee oikein voimalla ja kertarysäyksellä. Arvasin, että niitä syyskuun lopun kauniita syyspäiviä tulee ikävä. Ja tuli, vaikkei minulla syksyä vastaan mitään olekaan, päinvastoin. Mutta silti sitä haikailee sen väliinjääneen kesän perään. Saas nähdä, tuleeko kesä viikonloppuna vielä kyläilemään, niin kuin on ennustettu mahdollisesti käyvän.

Viikonloppuna sateiden raossa lähdimme suppilovahverometsälle. Välillä pidimme sadetta kuusen alla. Miten hyvän suojan suuri kuusi tuuheine oksineen antaakaan. Katsokaa vaikka! Harvoin näkee märkää maata suuren kuusen juurella. Sieniä löytyi valtava määrä. Poimimme, poimimme ja poimimme. Ihan niin, että selkäkin jo väsyi. Ei ole se ihan normaalia sienimetsällä. Lopulta kantamuksemme painoivat niin paljon, etten meinannut oikein jaksaa kantaa saalistani kotiin asti. Minä kun ei ole pituudella pilattu, laahasi suuri muovikassi (meillä oli muovikassit, vaikka ne eivät oikeaoppiseen sienestykseen kuulukaan) mustikanvarpuja pitkin. Onneksi Amore auttoi kantamaan kassin kotiin asti.

Kotiin päästyämme jatkoimme vielä puutarhassa syystyöitä. Otimme puista alas viimeiset omenat, tyhjensimme kasvihuoneestaa vihreät tomaatit sisälle lautaselle kypsymään ja tomaattien varret kompostiin. Pelargoniat kannettiin kellariin ja ne saavat siellä ikkunalla jatkaa kukintaansa. Kukkaruukkuja tyhjennettiin kesäkukista ja omenapuiden lehtiä haravoitiin. Vielä löytyi muutama kesäkurpitsa ja pikkuinen pikkelssikurpitsa kannettiin talteen odottamaan säilömistä.

Tänään sadepäivänä leivoin Pretzeleitä. Ohjeen nappasin K-ruuan resepteistä. Rinkelit olivat helpot tehdä, mutta aikaa kului paljon, sillä eri työvaiheita oli monta ja niitä piti odotella pisimmillään jopa viisi tuntia. Eivät siis ole ihan pikaruokaa nämä Pretzelit. Näitä saksalaisten olutjuhlien herkkuja oli hauska leipoa ja jokaisesta tuli ihan omannäköisensä. Maistuvat varmasti suolapalana mallasjuoman kanssa.

Palaillaan taas ja oikein tunnelmallisia lokakuisia syyssateita kaikille, ystävät! Annetaan sateen ropista! Rakkaudella Maija