Itsenäinen Suomi 100 vuotta - Turun tuomiokirkko

Vanhan vuoden viimeisenä päivänä ja uuden vuoden aattona AD 2017

Kun opiskeluaikana kiiruhti tämän rakennuksen ohi yliopistolle luennolle ja jälleen kotiin, ei tullut ollenkaan ajatelleeksi, mikä arvokas kansallisaarre oli osana jokapäiväistä elämää, eikä sitä sen kummemmin arvostanut. Vasta nyt elämää ja maailmaa laajemmin nähneenä, osaa antaa sille  kuuluvan arvostuksen ja kunnioituksen.

Jos oli itsestään selvyys, että 100-vuotiaan Suomen kunniasi tekemäni sarjan aloitti Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola, on myös yhtä itsestään selvää, että sarjan lopettaa Turun tuomiokirkko, joka on Suomen luterilaisen kirkon päätemppeli ja maan kansallispyhäkkö. Sitä pidetään Suomen arvokkaimpana rakennushistoriallisena muistomerkkinä. Tuomiokirkon historia liittyy läheisesti kansan vuosisataisiin vaiheisiin.

Turun tuomiokirkko on yli 700 vuoden ikäinen. Piispanistuin ja maan hallinto sijaitsivat 1200-luvulla Aurajoen laaksossa Koroisten niemellä. Vuosisadan lopulla alettiin rakentaa tuomiokirkkoa lähemmäs jokisuuta Unikankareen mäelle. Piispa ja hallinto siirtyivät sinne. Kirkon ympärille perustettiin Turku, Suomen ensimmäinen kaupunki. Aurajoen suulle nousi Turun linna. Itämeren kauppalaivat saapuivat jokea pitkin kirkolle. Sinne johtivat sisämaasta Hämeen Härkätie ja etelärannikolta Suuri Rantatie. Turusta kasvoi Suomen keskus.

Tuomiokirkko vihittiin 17.6.1300. Kirkkorakennusta laajennettiin useassa vaiheessa vuosisatojen varrella. Viholliset ja tulipalot tuhosivat kirkon kuusi kertaa. Kirkko kunnostettiin yhä uudelleen. Tuomiokirrkko on Suomen ainoa keskiaikainen katedraali (= piispan asuinkaupungin pääkirkko).

Leveät kiviportaat johtavat pääovelle. Oven yläpuolella ikkuna-aukot näyttivät samalta jo keskiajalla, jolloin länsitorni rakennettiin.

Kellotorni sai nykyisen ulkoasunsa Turun palon (1827) jälkeen. C.L. Engelin suunnittelema torni on yli 85 m korkea ja kohoaa merenpinnasta 101 metrin korkeuteen. Se on kirkon ja koko kaupungin laajalti näkyvä tunnusmerkki.

Kirkon aikakellot kumahtelevat neljännestunnin välein yli kaupungin. Jatkosodan vaikeina aikoina lehtimies Amos Andersson esitti eräässä runossaan, että Turun tuomiokirkon kellonlyönnit lohduttaisivat ja yhdistäisivät kansaa. Yleisradio, Suomen ainoa radiokanava, lähetti kahdentoista lyönnit ensimmäisen kerran 19.6.1944. Maamme eli kohtalonhetkiä. Sunnuntaina 16. heinäkuuta presindentin puoliso Gerda Ryti piti radiossa puheen puolenpäivän lyötien jälkeen. Hän kehotti suomalaisia rukoilemaan Jumalan johdatusta kahdentoista lyöntien hetkinä. Samana päivänä Päämaja sai ilmoituksen, että neuvostojoukot olivat alkaneet vetäytyä Karjalan kannakselta. Nykyään kellojen kumahdukset kuuluvat radiosta ja televisiosta jouluaattona ennen joulurauhan julistamista ja lisäksi radiosta ne kuuluvat joka arkipäivä. Ne kutsuvat pois kiireestä. Niissä soi rauha ja ajattomuus.

Kirkko oli alunperin hallityyppinen, mutta vähitellen kirkon kylkiin rakennettiin kappeleita. Keskilaivaa korottamalla kirkko muuttui basilikatyyppiseksi. Monista pyhimysalttareille tarkoitetuista kappeleista on myöhemmin tullut hautakuoria.

Kirkon lattiassa on kivilaattoja, joissa näkyy kaiverruskia. Ne ovat hautakiviä. Lattian alle on haudattu yli 4500 vainajaa 1300-luvulta vuoteen 1784 asti. Keskiajan merkkimiehistä lepäävät Tuomiokirkossa mm. piispat Hemming, Maunu II Tavast, Olavi Maununpoika, Konrad Bitz ja Maunu III Särkilahti sekä Viipurin linnan kuuluisa päällikkö Knut Posse. Uskonpuhdistuksen jälkeisistä piispoista ovat täällä leposijansa saaneet mm. Isak Rothovius ja kolme Gezeliusta. Kirkon sivukuoreihin on 1600-luvun suomalaisista sotapäälliköistä haudattu hakkapeliittain johtaja Torsten Stålhandske sekä marsalkat Åke Tott ja Evert Horn.

Kuori, jossa pääalttari sijaitsee, on suuri kuvakertomus, jossa piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä, uskonpuhdistaja Mikael Agricola ojentaa suomeksi kääntämänsä Uuden testamentin kuningas Kustaa Vaasalle ja erilaisia kohtauksia Jeesuksen elämästä.

Tunneutin Tuomiokirkon hautamuistomerkeistä on  suomalaisten rakastaman kuningattaren Kaarina Maununtyttären sarkofagi. Erik XIV:n puoliso eli viimeiset vuosikymmenensä Suomessa ja haudattiin 1613 Tuomiokirkkoon. Vaalean kivikorokkeen päällä seisoo musta marmoriarkku. Sen päällä loistaa kultaisella tyynyllä kultainen kruunu. Sarkofagi valmistettiin Antwerpenissä ja jalusta on Turun Kerttulinmäen vaaleaa graniittia. Lasimaalaukset kuvaavat kuningatarta.

Keskiaikainen kastemalja on tehty suomalaisesta kalkkikivestä.

Tuomiokirkkokierros päättyy eteisaulaan, jossa on uskonpuhdistaja Mikael Agricolan patsas. Hänestä ja hänen työstään olen kertonut erillisessä postauksessa aiemmin.

Vuosi on kohta päättymässä ja uusi alkamassa. Kiitos kuluneesta vuodesta blogiystävät ja

OIKEIN ONNENTÄYTEISTÄ UUTTA VUOTTA MINULTA SINULLE <3

Rakkaudella Maija