Lenkkipolulla ensimmäisenä adventtina

Heissan hei!

Aamulla verhoja raottaessa joulukuinen pimeys  iskee vasten kasvoja. Päivän touhuja aloittaessa jossakin vaiheessa päivä on valjennut kuin salaa sen, minkä on jaksanut tällaisena syystalven päivänä. Taivas pudottelee raskaita räntähiutaleita ja on saanut nurmikoille ja katoille jo ohuen lumihunnun. Yksinäinen mustarastas hamuaa suuhunsa vielä viimeisiä punaisia marjoja pihapihlajista. Tällaisena päivänä on vastakkain vain kaksi pimeää ja hetki hämärää niiden välissä. Aurinko ei näytä kasvojaan paksun pilviverhon takaa ja Atlantilta vyöryy sadealueita toinen toisensa perään. Saamme vaeltaa lampun valossa kyyristyneinä maan ja sumuharson välissä. Sumun, joka selkämme painaa kumaraan. Kiirehditään askeleitamme tuossa sumussa ja loskassa. Vedetään kauluksia tiukemmalle katse maahan luotuna päämäärä vain mielessä. Yhtenä päivänä maa on valkoinen. Puiden oksat kukkuroillaan lunta ja maisema kuin satukirjojen sivuilta joulutarinoiden kohdasta. Niin kaunista, niin kaunista. Toisena rankkasade on taas sulattanut kaiken valkoisen. Talvi tulee ja menee.

Kun joskus kirkkaana iltana malttaa nostaa katseensa kohti taivasta, voi nähdä mitä satumaisempia taivaan valoja. Kuu kulkee omaa rataansa, tähdet tuikkivat taivaan korkeuksissa ja onnekas se joka saa nähdä revontulien loimotuksen. Mutta mikä onni, että joulu sattuu vuoden pimeimpään aikaan. Miten muuten saisimme niin kovin nauttia kynttilöiden lepattavista liekeistä, jouluvalojen loisteesta ja joulutähden tuikkeesta? Miltä näyttäisi joulutähti ikkunassa keskiyön auringossa?

Meidän viikonloppuumme on mahtunut niin paljon kaikenlaista mukavaa piristystä. Perjantai-illaksi olimme varanneet paikat Sauvon Kalles´s Backan jouluiseen illalliseen ja kabareehen, jonne lähdimme ystäväpariskunnan kanssa. Tunnelma kauniisti sisustetussa vanhan koulun huoltorakennuksesta ravintolaksi kunnostetussa tilassa oli kerrassaan käsinkoskeeltava. Pikkuisen ravintolan isäntä hääri ystävällisenä ja iloisena, ihmiset tervehtivät toisiaan ja istuivat lähekkäin idealla "kyllä sopu sijaa antaa". Ruoka oli herkullista lähiruokaa ja  turkulaisen Terve tyttö-teaatterin neljän naisen esittämä kabaree mukaansa tempaava.

Lauantai-illatana oli vuorossa perinteiset firmojen pikkujoulut, jossa meitä aina on kaksi pariskuntaa. Jo reilusti yli 20 kertaa vietettyjen pikkujoulujen järjestelyvuorossa oli tällä kertaa ystäväpariskuntamme ja me saimme vain istahtaa valmiiseen pöytään nauttimaan mitä herkullisemmista pöydän antimista. Aterian lomassa oli mukava seurustella ja rupatella joulumusiikin soidessa.

Sunnuntaiaamuna lähdimme mökille venettä hakemaan. Se oli jo nostettu ylös merestä, mutta kun suunnitelmamme sen talvisäilytyksestä mökillä ei onnistunutkaan, oli se haettava pois vieleä ennen pakkasten tuloa. Päivä oli kovin sateinen ja harmaa. Poikamme oli mukana ja kun miehet touhusivat veneen kiinnityksen kanssa, oli minulla aikaa tehdä pieni lenkki. Mitähän kaikkea näin lenkkipolun varrella?

Venevajat, joihin olen kai rakastunut, kun niitä aina kuvailen.

Hetkellinen kohtaaminen fasaanin kanssa ja sitten hän kiiruhti pois.

Tie kulkee aivan vanhan navetan seinustan viertä. Sen seinällä köynnösruusussa sinnitteli vielä kaksi kirkasta kukkaa. Tässä on erilainen jouluruusu.

Hyppeisten piskuinen kylä uinuu jo talviunta. Ketään ei näkynyt missään. Kaikki varmasti olivat jouluvalmistelupuuhissa sisällä lämpimässä.

Majatalon ikkunoista tuikkivat joulutähdet.

Joutsenet olivat ruokailemassa rannassa, mutta katsoivat paremmaksi uida edemmäs minut huomatessaan.

Villiruusun punaiset kiulukat ovat luonnon omia joulukoristeita.

Ilta oli jo tummunut, kun vihdoin oltiin kotona ja vene nyt omassa pihassa.

Toivotan teille kaikille blogissani pistäytyneille oikein tunnelmallista adventtiaikaa ja hyvää ensimmäisen adventin iltaa. Rakkaudella Maija