Vastusjärttapitsiä

Heissan!

Kodissamme on kuulunut muutamien päivien aikana puupalikoiden heleä kilkutus. Lapsenlapsetko ovat Timpuria pelaamassa, vai mitä? Ei sittenkään.

Kaivoin, nyt voi rehellisesti sanoa, vuosikymmenten jälkeen nypläystyynyni esille ja kilkuttava ääni kuuluu nypylöistä. Siis niistä pienistä puisista jutuista, joiden ympärille pitsiin käytettävä lanka kääritään ja joita liikuttelemalla eli erilaisia lyöntejä tekemällä pitsi mallin ja neulojen avulla muodostuu. Työ näyttää vaikeammalta kuin mitä se todellisuudessa on, kun asiaan hiukan perehtyy. 

Aikoinani olen päässyt Maatalousnaisten järjestämälle nypläyskurssille ja oppinut tämän taidon siellä. Maatalousnaiset järjestivät erilaisia ruoka- ja käsityökursseja sivistäen näin maaseudun emäntiä ja tyttäriä. Äitini ei kesän kiireisimpään aikaan kurssille ehtinyt, mutta hän ehdotti, että minä menisin sinne ja saisimme näin meidän perheeseen nypläystaidon.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi kaivaa tyyny esille ja nyplätä joku pitsi. Tekemisiä on paljon ja aina se vain on jäänyt. Nyt sysäyksen nypläykselle antoi äitini käsitöistä järjestettävä näyttely kaupunkimme käsityömuseo Miilassa. Käytyäni yllä mainitsemani nypläyskurssin, oli tietysti palava halu päästä nypläystyöhön käsiksi myös kotona. Valmiit tyynyt olivat kaupasta ostettuina kalliita, mutta neuvokkaat ja käsistään taitavat vanhempani tekivät sen tavallaan yhdessä. Ohjeet tyynyn tekemiseen löytyivät Nypläyksen opas -kirjan takasivuilta. Tyynyn päällytykseen tarvittavat kankaat kaivo äitini kaapistaan. Hän oli ommellut itse kutomastaan kankaasta pyyheliinoja, jotka oli nimikoinut. Isäni teki tyynyn puuosat ja vaahtomuovisususteinen tyyny päällystettiin pyyheliinoilla. Näin tämä vanhempieni yksi yhteisistä taidonnäytteistä matkasi tänään museon näyttelyyn ja oli tietysti mukavampi asettaa se näytteille meneillään olevan nypläystyön kanssa. Pitsi on vastusjärttareunapitsiä eli sydämet ovat siinä vastakkain. Tällä samalla mallilla olen nyplännyt vuonna 1980 pitsit hääpukuni hihansuihin ja pääntien reunoille.

Kiitos, että vierailit blogissani! Aurinkoisia kesäpäiviä, ystävät!
Rakkaudella Maija