Kuulumisia Myrskyluodolta

Heissan!

Käyköhän täällä enää ketään? Edellisestä tammikuisesta postauksesta on aikaa kulunut niin, että vuodenaikakin ehti jo vaihtua. Olematon talvi taittua kevääksi. Nyt olikin hiukan kynnyskysymys tehdä postaus. Ihan kuin aloittaisi kaiken uudestaan. Aiheita on, mutta vieläkö saan tekstiä aikaiseksi?

Myrskyluodolla on kyllä tapahtunut kaikenlaista. Loppu- ja alkuvuoden postausinnostusta varjosti syksyllä syntyneen lapsenlapsemme vakava sairaus. Vähäiset kirjoituksetkin olivat aika harmaan sävyisiä. Onneksi loppiaisen jälkeisenä päivänä pikkuprinsessamme pääsi pitkän sairaalassaoloajan jälkeen leikkaukseen Lastenkilinikalle ja kaikki sujui hyvin. Vauva toipui vauhdilla ja pääsi viikon päästä kotiin. Nyt meillä on iloinen ja reipas puolivuotias, josta vihdoinkin kaikki pääsemme nauttimaan ja jonka lopultakin saa rutistaa syliinsä ja suukotella. Suuri murheenkivi vierähti kaikkien sydämistä.

Suuri ilon aihe oli myös se, että samaan aikaan, kun vauva ja vanhemmat olivat Hensingissä, ilmestyi myyntiin omakotitalo, joka oli kuin luotu heille niin sijainniltaan kuin koko talokin. Kauppoja ruvettiin hieromaan ja nyt on muutto tehty ja perhe on asettunut uuteen kotiin. Nyt on paremmin tilaa ja miten mukavaa on nauttia uudesta kodista suuren murheen ja huolen jälkeen.

Kolmas iso asia on meneillään ollut vastaanottomme uudistaminen ja laajentaminen. On siivottu, mietitty, kirjoitettu käyttöturvatiedotteita, hankittu kalusteita, koottu huonekaluja, sisustettu, organisoitu uudelleen, järjestelty instrumentteja ja vaihdeltu tavaroita paikasta toiseen. Loppusuoralla ollaan jo ja tällä viikolla otetaan uusi hoitohuone käyttöön. Nautin uudesta välinehuoltohuoneesta ja uusista sosiaalitiloista, jotka luovat käytännöllisyyttä ja kodikkuutta ja lisäävät työssäviihtymistä.

Luontoakin on ehditty hiukan tarkkailemaan. Jo reilusti helmikuun puolella kaksi viikkoa sitten löysimme vanhimman lapsenlapsen kanssa valkovuokonnuppuja pihaltamme. Uhkarohkeita kylmässä hytisijöitä. Amore puhdisti lauantaina keskimmäisen lapsenlapsen kanssa linnunpönttöjä ja yhteen oli jo hiukan ruvettu kantamaan kuivia lehtiä uuden pesän pohjaksi. Toivottavasti tällaiset jutut jäävät historian kirjoihin kirjoitettaviksi ja saamme ensi talvena kunnon lumi- ja pakkastalven.

Amore innostui eilen leivontapuuhiin, kun minulla jumittivat hartiat ja kahvipöytään piti saada tarjottavaa. Etsin hänelle valmiiksi netistä ohjeen. Ainekset vain sekoitettiin keskenään, taikina levitettiin pellille, omenalohkoja ja fariinisokeria päälle ja uuniin. Herkkuahan siitä syntyi. Olikohan se sittenkin naistenpäivän kunniaksi tehty?

Annoimme nuoremmalle tyttärelle kimpullisen tulppaaneja hänelle myönnettävän huomionosoituksen kunniaksi. Ne hän asetteli kauniisti maljakkoon.

Tästä se postailu taas lähtee.
Mukavaa maaliskuuta, ystävät! Rakkaudella Maija