Rubiinihääpäivä

Joka vuodesta ruusun saat, jonka kanssasi viettää saan...
Sunnuntaina, kun tuoksui vielä toukokuu, vietimme Amoren kanssa jo neljättäkymmenettä hääpäivää, joka on nimeltään rubiinihääpäivä. Ruusuja sain häneltä yhtä monta.

Hääpäivämme oli neljäkymmentä vuotta sitten viileä, hiukan satoi ja ukkosti, mutta sää parani ja lämpeni iltaa kohden. Kevät oli myöhässä ja kieloissa, joita olisin halunnut juhliimme, oli vasta pienet nuput. Kuitenkin pieni, hyvin nuppuinen kielokimppu koristi Kiskon kirkon ikkunalautaa. Prinsessa Ruususen häämarssin tahdissa kävelimme ulos kirkosta tuoreena avioparina morsiuskimpussa vaaleanpunaisia ruusuja, ruiskaunokkeja ja valkoisia harsokukkia. Juhlittiin urheiluseurantalolla, syötiin, tanssittiin Keinumorsian häävalssina. Silloin emme osanneet unelmoida neljästä lapsestamme ja kolmesta lapsenlapsestamme. Mutta haavessa kaikki tämä oli.

Nyt juhlittiin perheen kesken omalla pihalla yhdessä syöden. Ehkä joskus myöhemmin voimme järjestää pienet juhlat ystävillekin. Enkelilapsellemme vein eilen hääpäiväruusuista syntymäpäiväruusut. Näin hän oli mukana muistoissamme.

Pitkästi on jo yhdessä kuljettu, kaikkiaan 45 vuotta tulee täyteen syksyllä. Pitkä matka on kuitenkin vielä vanhempieni muutamaa kuukautta vajaa rautahäihin, joka on mahtavat 70 vuotta. Toivottavasti saamme mekin vielä paljon lisää yhteisiä vuosia.

Suvensuloisia kesäkuisia päiviä Sinulle ❤️Rakkaudella Maija