sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Meri yksin ystäväni - tuulen tuivertama saari

Saavumme tuolle tuulen tuivertamalle saarelle tälläkin kertaa hiukan ennen puolta yötä. Tähän aikaan kesästä ei ole silloinkaan vielä pimeää. Kaukana yksin merellä sijaitsevan Kökarin maisemat lumoavat satumaisesti jo hiukan hämärtyvässä kesäyössä. Kalliot, niityt, kukkivat omenapuut, laiduntavat valkoiset lehmät, katajapensaat, välistä pilkoittava meri. Kuin Färsaarilla, vaikken siellä koskaan ole ollutkaan. Huomaamattaan pidättää hengitystään, ettei kaikki tämä lumo rikkoutuisi. Onko tämä totta - vai sittenkin unta?

Kaukana merellä sää vaihtelee nopeasti. Yöllä alkanut sade jatkui seuraavana päivänä välillä tauoten tuoden mukanaan myrskytuulen.







Lähdimme tutkimaan muinaispolkua, jossa on venäläisten ennen ensimmäistä maailmansotaa rakentama varustus. Ehdimme tutkia sitä tuskin ollenkaan, kun kova sade alkoi taas ja oli vain tyydyttävä siihen, että palaamme toisella kerralla.
Kirkko oli onneksi auki ja pääsimme tutustumaan sinne.

1784 yleisvaltakunnallisen kolehdin ja Tukholman kalanostajaviraston tekemän suuren lahjoituksen turvin valmistui Kökarin nykyinen kirkko. Vanhasta puukappelista sinne on siirretty alttaritaulu (1654), krusifiksi, votiivilaiva, uhrilipas ja puinen pelikaani sekä 1200-luvun mallinen kalkkikivinen kastemalja.










Vanhasta puukappelista uuteen kirkkoon siirretty votiivilaiva olisi perimätiedon mukaan lahja Olle-nimiseltä merimieheltä Karlbyn Johansin talosta. Laivan on kerrottu esittävän turkkilaista merirosvolaivaa. Välimerellä se kaappasi vuonna 1733 kauppalaivan, jolla Olle purjehti.

Myrsky tuntui yltyvän edelleen ja kirkosta ulos tullessamme se oli viedä mennessään. Suuntasimme kotia kohti, sillä nyt tuntui siltä, että loppu päivä olisi syytä viettää sisätiloissa. Teimme yhdessä hyvää ruokaa, nukuimme pienet päiväunet myrskyn raivotessa nurkissa, saunoimme ja katselimme telkkarista Ruotsin kansallispäivän viettoa. Näin korona-aikaan sitä vietettiin hyvin poikkeuksellisella tavalla. Illalla vielä myöhemmin oli vuorossa jännitystä Wallanderin mukana. Ihanaa tunnelmaa myrskyn säestyksellä.

Nyt olemme jo kotimatkalla merimaisemista nauttien kiva viikonloppu takana. Kiitos vielä tyttärelle meidän passaamisesta ❤️

Leppoisaa sunnuntai-iltapäivää!
Rakkaudella Maija

12 kommenttia:

  1. Kökariin pitäisi kyllä lähteä kunnolla ajan kanssa käymään. Se vaikuttaa niin kutsuvalta paikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Sieltä on löydetty merkittävää tietoa Itämeren keskiaikaisesta elämästä saaristossa. Ja luonto on uskomattoman kaunis karussa yksinkertaisuudessaan. Pääsaarelta matka taittuu kahdessa ja puolessa tunnissa yhteysaluksella. Paikka autolle kannattaa varata etukäteen, jotta pääsee liikkeelle silloin, kun haluaa.

      Poista
  2. Siinä laivamatkassa jo on tunnelmaa, erilaista eri vuodenaikoina. Ja loppumatkasta ruvetaan aina tiirailemaan, joko kirkon katon ja kellotapulin siluetit näkyisivät.
    Sisältäkin kirkko on niin kaunis sinisine väreineen. Muistan ikuisesti sen Lucian-päivän, kun saimme olla mukana seuraamassa koululaisten tuloa kirkkoon Lucia-kulkueena ja heidän ohjelmaansa. Siellä he olivat mukana meidänkin vunukat, valkoisissa asuissaan ja kynttiläkruunuissaan tuoden valoa joulukuun puolivälin pimeyteen. ❤

    VastaaPoista
  3. Niin on ja nopeasti se matka taittuu! Nyt oli kahvilassa mahdollista istua vain yhdellä puolella pöytää ja toisen puolen sohville oli nostettu tuoleja. Vähän sekaista ja nyt kun ei ollut kylmää, päätimmekin loppumatkasta ja koko kotimatkan viettää autossa.
    Ai, ai, oikein vilunväristykset kulkevat pitkin selkää, kun ajattelen tuota tilaisuutta pienessä kirkossa kaukana kaikesta, keskellä merta ja kirkossa taatusti lämmin ehkä hiukan jännittynyt tunnelma niin esiintyjien kuin vanhempien ja isovanhempienkin keskuudessa. Ja mikä ihana valo tulvahtaakaan joulukuisen saariston pimeyteen kulkueen astuessa sisälle! Eipä taidettu ihan kyyneleiltäkään säästyä, kun niitä omia rakkaita vunukoita siinä katselitte. Varmasti tuntui sydämessä asti ja sinne ne muistot taatusti myös jäivät❤️Erityinen ympäristö, erityinen tilanne!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kuvamatkasta saaristoon <3
    Meri ja saaret, vanhat kulttuurimaisemat ja vaihteleva sää ovat hienointa hienoa ja teillä on ollut upean tunnelmallista.

    Kesäretkiä odotellen......

    Voikaa hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna ❤️Kiva, että tulit kuvareissulle mukaan! Tunnelmaa ei kyllä puuttunut.
      Kesäretkiä odotellaan täälläkin...

      Poista
  5. Voi miten hienoja kuvia! Tuo paikka pitääkin painaa mieleen, niin kivalta näyttää! Onpa ihania tuollaiset viikonloput♥ Aurinkoista viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos Päde ❤️
    Nyt, kun tänä kesänä ehkä suositaan enemmän kotimaan matkailua, kannattaa pistää muistiin Kökari, jonne pienestä koostaan huolimatta mahtuu paljon historiaa ja katsottavaa. Sitä paitsi, tuntuu kuin olisi ulkomailla😃Jo merimatka on mukava. Pitää vain muistaa varata lauttapaikat, että pääsee kulkemaan silloin kun on ajateltut.
    Aurinkoista juhannusviikkoa sinne myös ❤️🌺🌞

    VastaaPoista
  7. Suomessa niin paljon kauniita paikkoja. Ja koronasta huolimatta (tai sen takia...) voi viettää Suomessa upean loman uusiin paikkohin tutustuen. :)

    VastaaPoista
  8. Juuri näin! Helposti kotimaa unohtuu, kun aina pitää lähteä merta edemmäs kalaan.

    VastaaPoista
  9. Hei Maija ja kiitos kesäretkestä lumoaviin maisemiin. Onpa mukavaa taas lukea blogiasi. Olin pitkään hissukseen, oli k kiireitä ja joku lamaannus iski tuon koronan myötä (huoli sairaanhoitajapojasta ja miniästä, mutta muuten kaikki hyvin). Täytyypä lukea aikaisempiakin juttuja nyt kun taas on alkuun päästy :). Mukavaa kesänjatkoa <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos Ulla Annika ❤️Ja kiva, että olet taas palannut blogimaailmaan! Kaipasin jo Sinua. Näin kesäaikaan on niin paljon tekemistä puutarhassa ja joka puolella, ettei tahdo millään ehtiä postauksia tekemään, vaikka aiheita olisi vaikka kuinka paljon.
    Oikein ihania kesäpäiviä Sinulle myös 🍓

    VastaaPoista