Veneretki Lohjanjärvellä

Heissan!

Täällä taas pitkästä aikaa! Tänne on aina niin kiva tulla, mutta miten se aika kuluu niin liian nopeasti, ettei tahdo ehtiä millään kaikkea, mitä haluaisi.

Olemme useana vuonna tehneet ystäväpariskunnan kanssa veneretken Saaristomerellä. Nyt ystäviämme houkutti nähdä Lohjanjärvi, sillä he eivät olleet koskaan ennen veneilleet järvellä. Amore tietysti lapsuutensa ja nuoruutensa keskellä Lohjanjärveä Lohjansaaressa asuneena oli innoissaan päästessään oppaaksi. Niin lähdettiin matkaan.

Päivä oli mitä parhain eväsretkelle. Aurinko paistoi ja lämpöä oli riittämiin niin, että t-paidalla tarkeni koko päivän. Illalla kai hiukan liikaa aurinkoa saaneena rupesi viluttamaan.

Veneenlaskupaikaksi valikoitui Karjalohjan veneseuran ylläpitämä paikka lähellä Karjalohjan kirkonkylää. Se oli oikein siististi hoidettu ja vanha pappa meitä opasti paikkaan. Hinta oli 20 €. Nyt on lupa laskea vene vesille tästä paikasta koko vuoden.

Lohjansaareen vievä silta tällä kertaa järveltä katsottuna. Normaalisti katsomme sillalta järveä. Tätä siltaa ennen paikalla oli puusilta ja sitä ennen salmen yli itse vedettävä lossi.

Ensimmäinen pysähdys. Keskellä järveä on ankkuroituna Kaljaasi, josta saa virvoittavia juomia. Alkukesästä keskellä viikkoa ja keskellä päivää siellä oli hiljaista, mutta kuulimme, että lomakaudella kaikki venepaikat saattavat olla täynnä ja veneitä vielä kiinnitettynä toistensa perään. Kaljaasi oli viehättävä ja mielenkiintoinen kohde, kuin keidas keskellä erämaata.

Lohjanjärven rannat ovat täynnä mökkejä, eikä ihme, onhan sinne Helsingistä lyhyt matka.

Eväitä rantauduttiin syömään pikkuiselle saarelle, jossa ei ollut mökkejä. Joku oli ennenkin siellä käynyt retkellä ja rakentanut nuotiopaikan. Tässä kootaan piknikkattausta puiden varjoon. Eväät maistuivat puiden lehvästöjen varjossa leppeän kesätuulen vilvoittaessa.

Päiväkahvit nautittiin Lakeside Cafessa.

Lohjan kaupunki järveltä katsottuna.

Ämmänuuninsalmen kummalliset kalliomuodostelmat, jotka pääsee näkemään vain järveltä. Tarinan mukaan paikassa kummittelee, sillä kallioluolaan eli "uuniin" on joskus tapettu nainen. Paikka sijaitsee lähellä Karkalin luonnonpuistoa.

Venematkamme alkaa olla lopuillaan.

Ajellessamme kohti Varsinais-Suomea Sammatin kautta poikkesimme vielä kansalliseepoksemme tekijän kotikonnuille Paikkarin torpalle. Ei ole ihme, että näissä kansallismaisemissa runosuoni on sykkinyt ja puhjennut kukkaan.

Mietteliäänä katsoo Elias kotimaisemiaan.

Olen meri-ihminen, kuten varmasti hyvin tiedätte, mutta pakko on nyt tunnustaa, että Lohjanjärvessäkin on jo hiukan merellistä tuntua, sillä onhan se kuitenkin aika iso. Ja Lohjanjärven saaristostakin voi puhua. Saaria oli yllättävän paljon. Joten oikein onnistunut kesäpäivä vietettiin kauniissa maisemissa hyvien ystävien kanssa.

Rakkaudella Maija