Mainio sienivuosiko ja talven tuntua

 Heissan!

Joulunpyhät kuluivat herkutellen ja telkkarin ääressä. Laiskotellen ja lepäillen. Hyvää se teki tiukan työvuoden jälkeen, kun kesälomaakin vietettiin vasta syksyllä ja ainoastaan kaksi päivää.

Uuden vuoden raketit ammuttiin lastenlasten kanssa ja tähtisadetikkuja poltettiin. Täällä meillä lounaassa ei lumesta ollut tietoakaan. 

Ulkoilemaan ja reippailemaan teki jo mieli. En tiedä mistä, mutta jostakin sain päähäni ehdottaa sienimetsälle lähtöä. 

Tammikuun toinen päivä vuonna 2021. Muutama askel kotiovelta ja olemme metsässä. Ei tarvinnut kuin poiketa pois polulta ja ensimmäiset suppilovahverot kurkoittivat sammalten ja varpujen seasta. Öinen pikkupakkanen oli puraissut hiukan sieniäkin, joista osa oli kohmeisia. Hetken kuluttua olivat sormetkin kohmeessa ja niitä piti lämmitellä toppatakin taskussa. Välillä hanskat käteen ja taas pois. Hiukan on tammikuinen sienestäminen hankalampaa hanskat kädessä.

Tunnin pikkuisen metsäkierroksen jälkeen saimme Amoren kanssa tarpeellisen määrän suppilovahveroita illan sienikeittoon jota tarjosimme ystävillemme. Ihmetys oli suuri, kun kerroimme poimineemne sienet samana päivänä. Näin aikaisin emme ennen ole sienivuotta aloittaneet. 

Jotenkin nämä sienikuvat ja kuvat hyasinteista eivät sovi samaan postaukseen, mutta tänä vuonna nyt näin. 

Loppiaisena lähdimme käymään äitini luona ja samalla matkalla päätimme käydä katsomassa, miten nuori kuusimetsämme on kasvanut. Ilmassa oli talven tuntua. Lunta oli viitisen cm, hyinen pohjatuuli pyyhki yli suopeltojen ja viskoi poskille lumihiutaleita. Suo-oja oli jo jäätynyt. Lapsuusmaisemia katselin haikeudella. Tuossa vietimme serkkuni kanssa joululomat pulkkamäessä, tuossa kylän isommilla lapsilla oli hyppyri. Tuota polkua kuljettiin kesäisin uimaan metsäjärvelle. Tästä isäni kanssa kuljettiin hevosen kanssa tukkireellä. Uppouduin täysin lapsuusaikaan. Samalla, kun kävelimme mäkeä ylös autolle oli ravistettava itsensä ajatuksista tähän päivään, vaikka se teki vähän kipeääkin.

On vielä niin mukavaa istua joulukuusen katveessa hymyilevien jouluvalojen hämärässä. Tunnelmoida ja nauttia. Kuunnella hiukan vielä Jouluradiota, ennen kuin se sulkee kanavansa. Sytyttää tuoksukynttilöitä. Nyt meillä tuoksuvat piparkakut ja vanha kirjakauppa. Lahjaksi saatuja. Vielä en luovuta joulusta. Tylsä talven kalpeus saa vielä odottaa vuoroaan.

Hyvää talvista viikonloppua! Rakkaudella Maija