Tapahtui sydäntalvella

 Heippa hei!

Nuuttipukkien kopinaan eteisessä ja jouluoluiden loppuun juomiseen päättyi joulukausi. Kuusi ja koti riisuttiin juhla-asusta arkeen. Alkoivat selkäviikot ja arkiset aherrukset.

Nyt alkaa jo talvenselkä taittua ja talvennapa olla käsillä. On aika ennustaa kuluvan talven ankaruutta ja pituutta ja tulevan kevään ja kesän säätä ja vuodentuloa. Maanantaina on Paavalin päivä, joka on kuulunut vanhaan keskitalven päivään eli talvennapaan. Silloin sanotaan, että vasta puolet talven lumista on tullut alas taivaasta. Saa nähdä, pitääkö paikkansa. Voi siis tietää vielä useampia nykypäivän lumikaaoksia.

Paavalin päivän säästä ennustetaan erityisesti hernesadon suuruutta. Siksi Paavalina on koko Lounais-Suomessa syöty hernerokkaa eli papuruokaa. Papu on vanha nimitys herneelle tällä alueella. Papusoppaan käytettiin siansorkkia siksi, ettei herneisiin kesällä tulisi matoja. Eikä syödessä sopinut puhua, etteivät palot tuleentuessaan halkeile ja herneet varise maahan.

Toivon kovin, että tulevan kesän herneenviljelijät laittavat runsaalla kädellä papusoppaansa siansorkkia ja malttavat olla puhumatta soppaa syödessään Paavalina. 

Tämän vuoden sydäntalvena on saatu nauttia kunnon talvesta, kuulla pakkaspojan paukuttelevan nurkissa, tuntea talvenherran nipistävän poskista ja nenän päästä pitkillä terävillä kynsillään, ihailla suuria lumihiutaleita ja kunnon lumipyryä, luistella ja hiihtää, laskea mäkeä ja rakentaa lumilinnaa, huomata valon jo hiukan lisääntyneen. Ihana talvi!

Sydäntalveemme kuuluu myös perhepiirissä monta nimipäivää ja yhdet synttärit. Eilen illalla vietimme Amoren synttäreitä, pojan, pojanpojan ja pojantyttären nimppareita. Tilasimme Viikinkiravintola Haraldista, Wg Wokista ja Hesburgerilta kaikille ruuat. Yleensä olemme olleet ravintolassa syömässä koko porukka, mutta nyt korona-aikana emme halunneet sinne mennä ja lastenkin kanssa kaikki oli paljon mutkattomampaa näin. Edeltävinä viikkoina sinkoili viestejä perheryhmässä sinne ja tänne. Kuka haluaa mistäkin ottaa ruokaa, meillä kun on kaksi kasvissyöjää, kuka hakee, mihin kellonaikaan, minä päivänä. Oli suorastaan hauskaa valmistautua tällä tavalla tähän yhteiseen iltaan ja kaikki odotimme sitä kovin.

Ruuat alkuruuista jälkiruokiin olivat kaikkien mielestä hyviä, pitkän pöydän ympärillä riitti paljon ääntä, paljon iloista puhetta, paljon naurua, paljon rakkautta. Ja se kaikkein pienin, vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttö, nautti kaikesta hälinästä ympärillä.

Ja kaiken tämän ihanuuden päätyttyä pöytä oli täynnä astioita. Aivan kuin Italiassa. Olemmekohan sittenkään ihan tavallinen suomalainen perhe - mietimme. 

Pysytään kaikki terveinä ja huolehditaan toisistamme! Rakkaudella Maija