Niin kaunis on maa

Helmikuun alun aamu valkenee yllättävän aikaisin. Yöllä on satanut ohuen vitivalkoisen lumen. Ajelen talven ihmemaassa. Ihmemaassa, jota viime talven jälkeen ei enää muistanut olevankaan. Paksun lumikuorrutteen alla tyynenä seisovat puut huokuvat talvihorroksessaan. Maa nukkuu peitteen alla talviuntaan. Ansaittua. Että taas jaksaa vihertää ja kukkia, kun sen aika on. Metsässä tuntee olevansa satumaassa. Sitten silmien eteen aukeaa peltoaukea. Valkoisena, odottaen hiihtäjää. Jäniksen jäljet siellä täällä, ketun tassujen painaumat helminauhana ja latu. Hankien keskellä uinuvat kylät ja peltojen reunoilla ladot. Lettosuon yli tuuli tuiskuttaa lunta, avonaiset suonsilmäkkeet höyryävät pakkasessa. Joen suussa sorsat kerääntyneinä avoimen veden äärelle. Jostain vaivalloisesti, mutta ehkä jo kevättä haikaillen, nousee aurinko ja valaisee lämpäreen puiden keskellä. Tänään se nousee taas jo aavistuksen korkeammalle puiden latvojen yläpuolelle kuin eilen.

Ajelin äitini luo keskiviikkoaamuna. Ihailin ja ihmettelin. Talvi - niin kaunis. Onnellisia me, kun sen jälleen saimme. Kuvia en pystynyt ottamaan, kun itse ajoin, mutta tallensin näkymät verkkokalvolle. Olisi tehnyt mieli pysähtyä, mutta aikataulu oli tuikka ja halusin olla äitini kanssa mahdollisimman kauan. Ehdotin hänellekin, että ihailee ikkunastaan näitä uskomattomia maisemia ja nauttii niistä.

Helmikuu on päässyt hyvään vauhtiin ja osoittaa taas olevansa kuukausien jääkuningatar. Tiesittekö muuten, että helmikuun nimi johtunee, kuten Vilho Rikkonen on selittänyt, eräästä sydäntalvella näyttäytyvästä kauniista luonnonilmiöstä: jäähelmistä. Kun seuraa tarkkaavaisesti ympäröivää luontoa, huomaa, että muutamina sydäntalven päivinä puiden oksat kimaltelevat tuhansin jäähelmin. Täällä Lounais-Suomessa, kirjakielemme alkukehdon lähettyvillä, tuosta ilmiöstä sanotaan, että "mettä on jäähelmes". Tällainen ilmiö muodostuu sydäntalven suojasäätä seuranneesta äkkipakkasesta, jolloin vesipisarat jäätyvät oksille.

Ihania helmipäiviä teille rakkaat ystävät! Rakkaudella Maija