Kakkuja Mammalle

 Heissan! Äitimme täytti elokuun puolivälissä 98 vuotta. Me viisi lasta aveceineen juhlimme hänen kanssaan. 

Juhlat aloitettiin pappan itse rakentamassa pikkumökissä, jossa vanhempamme asuivat neljän lapsensa kanssa. Kilistelimme onnentoivotuksia kuohuvalla mustaherukkajuomalla. Samassa muistelimme tai paremminkin sisarukseni muistelivat eloa ja oloa tuolla mökissä. Minä kun en siellä ole asunut, vaan viereen rakennetussa isommassa talossa. Ahdasta varmasti oli, mutta sodan jälkeisessä elämässä luultavasti rauha, oma tupa, perhe ja maatila eläimineen olivat sitä mitä sydän kaipasi viiden kauhean sodassa vietetyn vuoden jälkeen ja kun se sitä sai, oli se suuri onni. Sisarukseni muistelivat, kuka missäkin nukkui, missä oli iso muuri helloineen ja leivinuuneineen.  Ruokapöydän yläpuolelle ripustettiin jouluna pikkuinen kuusi kattoon. Muualle se ei olisi mahtunut. Siihen kiinnitettiin elävät kynttilät langalla ja niiden piti olla suorassa. Niin pappa halusi. Ei ollut helppo juttu. Hiukan kerrallaan kynttilöitä poltettiin, että ne riittivät koko joulunajaksi ja kovasti piti vahtia, ettei tuli päässyt nuolemaan kuivia kuusenoksia. Joskus oli vanhimman siskoni joulukuusenkaramellin paperi hiukan kärventynyt. Oi niitä aikoja! Olisinpa minäkin asunut siellä. 

Satoi ja ilmassa oli jo aavistus syksystä, mutta tunnelma sisällä mökissä oli käsin koskesteltavan suloisen lämmin. Muistojen lämmittämä. Kauan on tuo pikkuruinen tupa toiminut jo saunamökkinä, jonka pappa senkin aikoinaan teki ja pikkuisen lammen vielä siihen viereen, jossa lapsena unelmoimme olevan järvi, kun auringon paahtamalla sokerijuurikasmaalla olimme harventamassa. 

Tuon mökkituokion jälkeen siirryimme ihan vieressä olevaan yhden siskomme perheen mökkiin kahvittelemaan voileipä- ja täytekakkujen kera, jotka mammalle tein. 

Onnea vielä 98-vuotiaalla mammallemme ❤ ja kiitos kaikille sisaruksille aveceineen yhteisestä juhlahetkestä ❤

Elokuun viimeisen päivän terveisin Maija