Summa summarum

 Heissan!

Kotona ollaan oltu jo muutama päivä ja työviikkokin alkaa olla takana. Hyvä on taas ollakin kotona ja kiinni normaalissa arjessa. 

Miten matkamme sitten onnistui ja mitä siitä jäi käteen? 

Kiva oli matkustaa vaihteeksi kotimaassa. Helposti tulee lähdettyä tästä Turun kupeesta ulkomaille, mutta nyt ei vielä haluttu lähteä. Kotimaassa tuntuu matkustaminen kuitenkin turvalliselta ja turvaetäisyyksiä on helppo pitää. Kun vielä on liikkeellä asuntoautolla, voi ruuat tehdä omissa oloissa ja syödä kaikessa rauhassa. Kaupassa on käytävä, mutta niin on kotonakin, joten sikälikään ei matkustaminen poikkea normaalista olosta. Nähtävyyksiin tutustuminen onnistui myös turvallisesti ja käsidesejä nyt on joka paikassa ja kehotuksia maskin käyttöön. 

Nähtävää Suomessa riitti myös, mutta jos joka vuosi matkailisi kotimaassa, olisi kohteet äkkiä katsottu. Luontokohteita sen sijaan täällä riittää varmasti loputtomiin ja sellainen reissu olisi hauskaa vaihtelua, että patikoisi eri paikoissa päivämatkoja. Se olisikin sitten ihan erilainen reissu. Nyt ei hyttysistä ollut riesaa, joten olisi vaikka voinut patikoidakin, mutta tällä kertaa se jäi. 

Nyt korona-aikana, kun kaikki matkailevat ja retkeilevät Suomessa, olisi ollut viisasta joissakin tietyissä paikoissa varata paikka leirintäalueelta etukäteen. Hiukan jäi harmittamaan, ettemme Hailuodossa päässeet yöpymään merenrantapaikalle, kun emme olleet varausta tehneet. 

Vaikka olemme matkailleet asuntoautolla ja-vaunulla reilusti yli kolmekymmentä vuotta, ei meistä sentään tule karavaanareita siinä mielessä, että viihtyisimme SFC-alueillla. Se taas testattiin Kankaanpään karavanalueella yöpyessämme siellä viimeisen yön. Kun autoja ja vaunuja on vieri vieressä, eikä paikka ole edes rannassa, ei siellä paljon tekemistä ole, jos joka viikonlopun viettää siellä. Siistiä oli, ystävällinen palvelu, maauimala ja kaikki toimi hyvin, mutta se ei silti ole meidän mieleistä vapaa-ajanviettoa. 

Suomen maakunnista olen nyt ihastunut Karjalaan. Sen kansakulttuuri on niin omaleimaista vieläkin, joten Karjalan kunnaille haikailee mieleni. Syömään karjalanpiirakoita ja vatruskoja, kuuntelemaan kantelemusiikkia ja käenkukuntaa, ihailemaan valkorunkoisia koivuja ja vaarojen välissä siinteleviä järviä.

Mutta jotenkin on helpottavaa, kun pääsee taas merenrannalle. On niin helppo ja raikas hengittää ja tietää, että tuosta merta pitkin pääsee vaikka mihin.

Kotiin päästyä oli hetken ihmeteltyäni ja mietittyäni ruvettava purkamaan autosta tavaroita.  Se jos  mikä vaatii pientä apinanraivoa. Nyt on matot ja petivaatteet pesty ja auto siivottu puhtaan raikkaaksi. Päältäkin se on pesty, joten kaikki on valmista seuraavaa reissua varten.

___________________

Viikonlopuksi veljen vierailua varten leivoin satokauden marjoista piirakan. 

Yllä oleva kuva ei ole meidän autosta, mutta olipa sympaattisen näköinen kulkupeli. 

Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille! Terveisin Maija