Talvi-iltojen käsityö

 Hei!

Vanhempi tytär näytti kuvan ja toivoi joululahjaksi pitkää huppukaulahuivia. Työ oli kuvassa toteutettu irlantilasneulekuvioin. Lupasin tehdä sellaisen. Myös tyttären poika toivoi tonttuvillasukkia ja ajattelin aloittaa niistä. Huivinhan kutoisi nopeasti muutamassa illassa, kun ei tarvitse kutoa kuin aina vain suoraa. 

Toisin kävi. Tonttusukat kuvioneuleineen veivätkin yllättävästi aikaa ja huivin aloittaminen venyi ja venyi. Kävi jo selväksi, etten saa sitä valmiiksi jouluun mennessä, mutta paketoin vaan keskeneräisenä. Mutta mikä oli tilanne aattona! En ollut ehtinyt edes aloittaa työtä. Päätin sujauttaa pakettiin langat ja puikot. Aattona tyttären perhe ei kuitenkaan päässyt tulemaan, koska olivat sairaina. Mietin, että on turha lähettää tarvikkeita Turkuun, sillä en saisi aloitettua kutomista sitten heti, kun haluan, joten joulupukinpussiin päätyikin lopulta kirje, jossa valiteltiin tontun kiireitä, mutta luvattiin kuitenkin ahkeroida joulun jälkeen. 

Joulukiireiden jälkeen oli ihana aloittaa uusi käsityö kaikessa rauhassa. Suunnittelin neulemallia ja laskin silmukoita. Sitten työ veikin jo mennessään. Tavallaan neule valmistui vähän kuin itsestään kuvioiden mutkia seuraillen ja välillä oli mahdoton lopettaa tekemistä. Huivin kutominen kesti kuitenkin yllättävän kauan, sillä tytär halusi siitä piiiiiitkän. Kudoin huiviin 4-5 kerää Seitsemänveljestä ja huivilla on pituutta ainakin kolme metriä, jotta sen voi kietoa monta kertaa kaulan ympäri. Toivottavasti talvea vielä riittää. Monet talvi-illat huivia on kudottu ja nyt se on vihdoin valmis. 

Ilman käsityötä en osaa olla ja aloitin heti nuorimmalle lapsenlapselle, pojantyttärelle pupusukkien kutomisen ihanasta vanhan roosan värisestä langasta. Joskus ehkä kuva ilmestyy sukista tänne blogiinkin. 

Hyvää viikonloppua kaikille ❤ Rakkaudella Maija