Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi

 

Tänään rakas Suomemme juhlii jo 105. itsenäisyyspäiväänsä. Emme saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä vapaata maatamme, vaikka usein se tuntuu siltä. Itsenäisen isänmaamme eteen ovat taistelleet isämme ja ponnistelleet äitimme. Meidän on nyt kaikin keinoin ponnisteltava sen puolesta, ettei heidän taistelunsa valuisi hukkaan. 

Isänpäivän aamuna nostin lipun salkoon, otin muutaman askeleen taaksepäin ja tervehdin katseellani lippua. Silloin näin niin koskettavan näyn, että sellainen tuskin koskaan enää osuu kohdalleni. Kuulin lintujen toitottavan torviaan hiljaisesti, kuin haluten kiinnittää huomioni. Siinä samassa puiden takaa tuli esiin muutaman kymmenen valkoisen joutsenen tasainen, järjestelmällinen aura. Se lensi niin alhaalla, juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella, ei paljonkaan korkeammalla kuin lippu. Joutsenten,  kansallislintujemme, aura  siniristilippumme taustana marraskuun aamuhaaleaa sinitaivasta vasten oli niin vaikuttava näky, että se sai minut jähmettymään paikoilleni. Voiko luonto muovata isänmaallisempaa kuvaa? Mikä mahtoi olla tuon näkymän sanoma? Oliko se viesti taivaasta, rakkailtamme? Älkää huolehtiko, kaikki menee hyvin. Halusivatko linnut sen meille kertoa? Aura katosi metsän taa hiljalleen toitotellen. Me lähdemme nyt. 

Kiitos vapaasta, rakkaasta isänmaastamme kaikille veteraaneille ja heidän puolisoilleen. Erityiset kiitokset edesmenneelle isälleni ja 99-vuotiaalle äidilleni❤️🇫🇮

Rakkaudella Maija