Onko olemassa aikasyöppö tai aika-ahmatti? Jonnekin se aika vain häviää. Viimepostauksesta on kulunut taas jo tosi pitkä aika ja aiheista ei ole pulaa, mutta, mutta ..
Emme ole ehtneet mökilläkään kauheasti olemaan ja aamulla kuuntelin radiosta, miten toimittaja jo aikoo lähteä tulevana viikonloppuna laittelemaan mökkiä talviteloille. Ja me vasta käynnistellään kunnolla mökkikautta.
Viikonloppuna olimme kuitenkin mökillä. Jo lauttamatkalla sai asuntoautomme oikein kunnon suolakylvyn. Meren vaahtopäiset suolantuoksuiset pärskeet täplittivät merimaisemaa ja aallot huokuivat äkäisinä rantakallioihin. Vilvoittava tuuli muistutti syksyn tulemisesta ennen aikojaan, mutta piti samalla hyttyset loitolla. Miten suloinen voikaan olla tuollainen jo syksyä enteilevä tuuli meren rannalla. Siitä tulee aina hyvälle tuulelle. Sinnehän se kuuluu.
Muinaistulienyömme kutistu siihen, että paljussa istuskellen nautimme jostain kaukaa juuri ja juuri horisontin yläpuolelle nousevista raketeista tuikkuköynnöksen valaistessa terassiamme. Palovaaran vuoksi emme uskaltaneet sytyttää tulta upouuteen tulikoriimme, ei nuotiopaikalle nuotiota, eivätkä ulkotulet olisi taatusti palaneet. Emme siis sytyttäneet siinä tuulessa yhden yhtä lyhtyäkään. Kun tuuli vielä aivan yht`äkkiä yltyi yhä kovemmaksi sateen ropistessa vaakatasossa, oli vain todettava syksyn saapuneen.
Vaan millainen olikaan seuraava päivä! Aamusateen loputtua taivas alkoi repeillä. Mereen pulahtamiseni jälkeen istuin kuivattelemaan laiturille ja kuinka kesäinen oli ilma. Edellisen päivän myrsky oli tipotiessään ja vain laineet liplattelivat veneen kylkeä vasten. Aurinko lämmitti märkää ihoa ja olo oli kuin keskikesällä. Sain ajatuksen, että nyt on nautittava aamupala laiturilla.
Eipä kyllä kovin kauaa tarvinnut herkutella tällä säällä, kun tuuli alkoi voimistua, avomereltä niemen takaa nousi uhkaavia pilviä, aallot rupesivat hakkaamaan laituria ja sää viileni.
Merikotka viipyili saalistusreissullaan yläpuolellamme useaan otteeseen. Houkuttelivatkohan voileivät?
Meidän dagen efter ei siis ollut sitä, miksi sen saattoi kuvitella, vaan hetkellinen kesä ennenaikaisen syksyn keskellä.
Ehkä vietämme muinaistulienyötä vielä uudemman kerran tyynemmissä merkeissä. Iloisia elokuun viimeisiä päivä! Palaillaan taas. T. Maija
Iloisia päiviä sinullekin Maija!
VastaaPoistaKyllä tuuli on varmasti raakaa siellä saaristossa!
Toivotaa vielä tyyniä lempeitä iltoja!
Kiitos Mamma 😊 Lempeitä iltoja tosiaankin vielä toivotaan. Tuuli tuolla ulkosaaristossa on välillä uskomattoman kovaa ja yllättää sään muuttuessa kuin sormia napsauttamalla.
VastaaPoistaLempeää keskiviikkoiltaa!
Tuulista on ollut täälläkin, mutta muuten aika lämmintä. Tänäänkin syötiin ulkona. Muinaistulien iltaa ei olla totuttu viettämään, mutta rannassa on jo viikkoja odottanut risukasa polttamista. Ensin oli metsäpalovaroitus useita viikkoja ja nyt ovat tuuliset säät estäneet sytyttämisen.
VastaaPoistaOikein ihanaa syksyn alkamista sinulle!
Kiitos Kristiina! Risukasa odottaa meilläkin polttamista samoista syistä ja kohta kasa vain suurenee, kun rupeamme puunkaatohommiin. Ehkä syksyn mittaan tulee vielä sopivia säitä risukasan hävittämiseen.
VastaaPoistaSinulle myös ihanaa syksyn alkua!
Oh, ihania kuvia! Varsinkin ne aamupalapöytäkuvat laiturilla! Se ihana sininen, ja se kirjailtu liina... Jaa, mitä mahtoikaan olla aamupalaksi? - Jäi tunnelman ja kauneuden varjoon!
VastaaPoistaLuepa syssantytön viime postaus, myös väkevä tunnelmakuvaus syksyn merkeistä! oleminen.blogspot.fi. 🍁🍂❤️
Kiitos syssa! Mustikat ja meri olivat yllättävän saman väriset sinä päivänä.
VastaaPoistaKävin Oleminen -blogissa. Uskomatonta luonnon ja Lapin kuvausta.
Hyvää viikonloppua!