Perunarieskat Myrskyluodon tapaan

Heipparallaa!

Hän, joka on kylvänyt viljan, nähnyt sen kasvun, leikannut, puinut ja korjannut sen, katselee leipää toisin, kuin hän, joka on ostanut leipänsä kaupasta. Nän kirjoitettiin vuonna 1935. Nykyään leivän syntyä miettii tuskin kukaan ostaessaan sen kaupan hyllyltä muovipussiin käärittynä, mutta onneksi kuitenkin aika paljon halutaan kotiin taas tänä päivänä vastaleivotun lämpimäisen tuoksua ja ryhdytään leipomispuuhiin. Mikä sen rentouttavampaa onkaan, kuin upottaa kädet hyvin kohonneeseen, hiukan vielä lämpimään leipätaikinaan.

Leipä on aiemmin kuulunut suomalaisten ruokapöytään lähes joka aterialle. Se on ollut perusruokaa, Jumalan viljaa, jonka leipominenkaan ei ollut ennen pelkkää arkista aherrusta, vaan työhön liittyi monenmoisia uskomuksia. Yleisimpiä tapoja on ollut taikinan ja leivän siunaaminen ristillä ja ainakin meillä tuota tapaa noudatetaan edelleenkin.

Olen ollut lapsena hevosen kanssa muokkaamassa peltoa kylvökuntoon isän apuna, seurannut isän kylvötöitä, nähnyt viljan kasvavan ja kypsyvän, ollut ruispellolla sitomassa sormet, käsivarret ja sääret verillä lyhteitä, jotka sitten aseteltiin kuhilaiksi kuivumaan, seuraamassa kovin pölyistä viljan puintia liiterissä, viemässä viljaa hevosella koskenpartaalle myllyyn jauhoiksi jauhettavaksi ja nähnyt äidin leipovan taikinatiinullisen reikäleipiä. Voi siis sanoa, että olen nähnyt kaikki nuo yllä mainitut vaiheet.

Lämpimän leivän tuoksu on niin vastustamaton, että sormet syyhyävät välillä leipomaan. Tällaisia perunarieskoja leivon usein, jos on jäänyt muutama ylimääräinen keitetty peruna tai pikkuisen muusia. Näin saa hyötykäyttöön tääheiksi jääneet ruuat. Myös erilaisia pussinpohjia voi kumota taikinaan jolloin saa joka kerta hiukan erilaisen taikinan.

Perunarieskat Myrskyluodon tapaan

1/2 l reilusti kädenlämpöistä vettä
1 pussi kuivahiivaa
2-3 keitettyä perunaa survottuna, vastaava määrä muusia tai muusijauhetta
Reilu loraus öljyä
1 kukkurallinen rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
1/2 dl leseitä
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl siemeniä, pellavarouhetta tai muuta vastaavaa maun mukaan
2-3 dl sämpylä- tai ruisjauhoja
Vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

Lisää nesteeseen hiiva ja muut ainekset järjestyksessä ja sekoita puuhaarukalla taikinaksi. Taikina saa jäädä niin löysäksi, että sen saa tehtyä puuhaarukalla, joten jauhojen määrä ei ole tarkka. Kun taikina on valmis, muista tehdä kämmensyrjällä risti taikinan päälle, jotta saat kulhollisen muhevaa taikinaa. Nosta liinalla peitetty kulho vaikka mikroaaltouuniin tai muuhun vedottomaan paikkaan kohoamisen ajaksi.
Paperoi kaksi uunipeltiä. Ripottele kulhoon kohonneen taikinan päälle jauhoja. Nostele suoraan taikinasta pellille taikinapalloja jauhoja apuna kyttäen jottei taikina tartu sormiin. Ripottele pallojen päälle vielä jauhoja ja taputtele rieskat litteiksi ja ohuiksi. Anna kohota hetki. Pistele rieskat haarukalla ennen uuniin laittoa. Paista 225 asteessa kunnes rieskat ovat kauniin ruskeita. Malta hetki ja anna rieskojen jäähtyä hiukan ennen voin levittämistä. Hauduta pannullinen hyvää teetä ja iltapala on valmis.

Perjantaina leivottiin muutakin. Illalla tehtiin vielä jauheliha- ja kasvispizzaa ja veitettiin pizzaperjantaita.

Leipomisen lisäksi mahtui viikonloppuun myös isomman lapsenlapsen kanssa Helsingin reissu ja Disney On Ice -jääshowssa käynti.

Vanhanajan talvesta saadaan edelleen nauttia. Täälläkin on nyt laskiaisena mahdollisuus mäenlaskuun ja lunta pyryttää lisää.

Tunnelmallista talvi-iltaa! Rakkaudella Maija