Parsitaan villasukkia

Talvipäivän tervehdys Myrskyluodolta!

Lintulaudalla käy kova kuhina auringonkukansiementen ja pähkinöiden perään. Monenlaisia lintuystäviä pyrähtää paikalle ruokaa etsimään,  että kestävät talven koetukset. Rusakotkin ovat taas saapuneet jyrsimään heille tarjottuja porkkanoita. Kova taitaa olla pula ruuasta, kun piikikkäitä juhannusruusun oksiakin on pistelty poskeen.

Jäniksen jälkien lisäksi huomasin uudessa lumessa talon seinustalla jonkun todella pienet tassunjäljet. Niiden jälkien omistaja ei minulle selvinnyt, mutta nälkä kai tuonkin pikkuviikarin oli liikkeelle pannut, kun lintulaudan alle oli kulkunsa suunnannut. Kovin käy näin kylmällä sääliksi luonnon pieniä otuksia. Kuinka varpaita palelee ja nälkä kurnii vatsassa.

Yhtä kaikki, luonto on niin kaunis lumipuvussaan. Kun keväällä ihmettelemme vihreää ryöppyä maassa ja puissa, syksyllä ruskan värejä, saa nyt talvellakin hämmästellä mitä kauneimpia luonnon tekemiä asetelmia. Kirkkaassa auringonpaisteessa sädehtiviä valkohankia, aamun juuri ja juuri valjetessa hopeisena hohtavaa maisemaa, usvan takaa osittain esiin pistäviä puita ja peltoaukean latoja. Joka vuosi aina uudelleen.

Pakkanen on paukkunut, mutta taitaapa se vieläkin kiristää otettaan, puristaa kohmeloisia sormiaan vielä tiukemmalle ympärillemme niin, että luissa ja ytimissä tuntuu. Nyt on talvi. Mutta mikä onkaan ihmisen paras ystävä ellei villasukka. Minulla villasukat ovat lähes ympärivuotisessa käytössä, mutta varmasti nekin, jotka vähemmän niitä käyttävät, ovat sukkansa jo kaivaneet naftaliinista. Kun sukkia oikein ahkerasti käyttää, käy tietysti niin, että niihin tulee reikiä. Ei kuitenkaan kannata heittää lempivillasukkiaan pois, vaan parsineula käteen ja parsimaan.

Vanha tapa, jolla muutaman sukkaparin juuri korjasin, on ensin ommella ns. loimilangat tiheästi reijän yli toiseen suuntaan ja sen jälkeen pujotella kudelanka korinpohjamaiseen tapaan vuoroin toisen loimilangan ali ja toisen yli toiseen suuntaan. Näin syntyy siisti paikka, jonka voi vielä ommella tikkipistoin ympäri vahvemman tuloksen aikaan saamiseksi. Langaksi voi valita sukan värisen parsinlangan tai iloitella oikein kunnolla ja tehdä jokaisesta paikasta täysin poikkeavan värisen. Näin saatkin "tilkkusukat".

Kun on paikka paikan päällä, niin on markka markan päällä. Näin sanoo vanha sananlasku. Minulla ainakin on villasukissa niin paljon paikkoja, että toivon kovin sanonnan pitävän paikkansa. Villasukkien parsiminen on paitsi taloudellista ajattelua myös ympäristön huomioimista. Näin sukille saadaan mahdollisimman pitkä käyttöikä. Kun villasukkien terät jossain vaiheessa ovat mielestäsi käyttökelvottomat, voi varren vielä hyödyntää. Terä leikataan pois ja varresta poimitaan silmukat uuden terän kutomista varten. Parsitko Sinä villasukkia?

Iloisia parsimishetkiä ja aurinkoisia talvipäiviä! Rakkaudella Maija