Pyry, pyry, pyry, hei! - vieraita kaukomailta ja läheltä

Pyry, pyry, pyry, hei, mistä tulit sinä tänne? Tuntureilta Lapinmaan ja olen ystävänne, vaik onkin rintain lunta vain.

Pyry, pyry, pyry, hei, miksi tuules on niin julmat? Kiire mulla ompi niin, kun maat ja metsäkulmat mun täytyy peittää nietoksiin.

Pyry, pyry, pyry, hei, konsa lähdet maasta tästä? Lämmin kevättuuli niin, kun saapuu etelästä ja sulattaa mun nietoksein.

Heippa vaan nietosten keskeltä, ystävät! Pyryttänyt on ja pyrysäällä aina laulelen tätä talvilaulua kansakoulun vanhasta laulukirjasta. Siinä on tunnelmaa! Talvi vain kiristää otettaan niin kuin helmikuussa kuuluukin. Lunta saadaan lisää lähes päivittäin ja lumikolan ja -lapion kanssa saa heilua ahkeraan tahtiin, että pihamaa pysyisi kuljettavassa kunnossa. Eilenkin tein kolme kertaa lumityöt, kun auratraktori, jonka tulemisesta nuorempi lapsenlapsi hihkui innoissaan ikkunasta katsellen, vielä illalla sai aikaan tiensuuhun kohtalaisen lumivallin. Minulle luminen lapsuuden talvi sopii vallan mainiosti. Vielä jonnekin saan kolattua tulevat lumet ja aina ajattelen samalla lapsenlapsia, kuinka mukava heidän olisi lumikinoksissa ja -kasoissa kaivaa luolia ja rakentaa linnoja. Mutta onhan lumesta nyt ollut haittaakin ihmisille. Kotoa ei pääse lähtemään  kun tiet ovat tuiskuneet täyteet lunta, traktorit ovat ojassa ja eteenpäin pääseminen aiheuttaa korvantaustan raapimista ja päänvaivaa.

Ilahduimme kovin, kun saimme vieraita kaukaisilta mailta, ihan toisesta maanosasta. Vanhemman lapsenlapsemme toiset isovanhemmat saivat lopulta järjestymään matkan Suomeen pojan perhettä tervehtimään. Sattui se tämän talven tähän asti kylmin yö Etelä-Suomeen, kun he Helsinki-Vantaan lentokentälle aamuyöstä saapuivat. Lunta, pakkasta ja sen myötä eksotiikkaa ainakin riitti. Vanhemman tyttäremme appivanhempien  kulttuuriin kuuluvat runsaat tuliaiset purettiin matkalaukuista ja niitä riitti ihan jokaiselle. Omaa ranskaani tuli vähän vetreytettyä, mutta parempaa se saisi olla. Arabiaa yritin opetella muutamia keskeisiä sanoja, mutta kun sen keksin vasta viime hetkellä, jäi oppi kovin vähäiseksi. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja vävymme, joka toimi tulkkina illallispöydässä, totesikin, että on kuin olisi Al Jazeeran tulkkina, kun puhe sinkoili pöydässä puolelta toiselle ja kielten sekamelska (suomi, arabia, italia, ranska) oli suuri. välillä itse kukin meni sekaisin, millä kielellä taas kenellekin piti puhua. Hauskaa oli! Ja yhteinen lapsenlapsemme nautti suunnattomasti! Mitäkö tarjosimme vieraillemme? Kala sopi kaikille ja oli turvallinen valinta. Niinpä pohjoinen herkkumme, lohi, paistettiin pannulla rapeaksi. Seuraksi hyvää perunamuusia ja lapsenlapsen herkkua, karjalanpiirakoita munavoin kera. Jälkiruuaksi tytär leipoi suklaakakun.

Viikonloppuna vierainamme oli ystäväpariskunta pitkästä aikaa. Tähän parhaimpaan bliniaikaan tietysti paistettiin taas alkuruuaksi blinejä pannulla paistettujen scampien ja chilimajoneesin kera, pääruuaksi nyhtöpossua Västerbotten -juustoperunoiden kanssa ja jälkiruuaksi vaniljajäätelöä, kuumaa uuniomenahilloa, kermavaahtoa ja marenkimurua. Ilta kului maailmaa parantaen ja olihan sitä parannettavaa, kun aikaa oli kulunut viime tapaamisestamme. Vieraamme lähtivät ajoissa kotimatkalle ennakoiden sankkaa lumipyryä, jonka luvattiin saapuvan puolilta öin tänne suunnalle.

Eilen lumitöitä tehdessäni oli pakko napata muutama kuvakin.

Viime kesänä istuttamani magnolia kehitti jo syksyllä hiukan pajunkissoja muistuttavia juttuja varsiinsa. Luulin niitä lehtisilmuiksi ja ajattelin, että nyt on kasviparka seonnut vuodenajoissa ja keväällä ei enää taida olla mitään odotettavissa. Mutta olen kuitenkin kokeneemmilta magnoliankasvattajilta saanut tietää, että kyseessä ovatkin nuput, jotka kehittyvät jo vähän alppiruusujen tyyliin valmiiksi syksyllä. Jännityksellä odotan kevättä. Nyt kasvi hiukan pilkistelee lumihangesta.

Taitaa mennä vielä tovi jos toinenkin, ennen kuin uudet asukkaat aloittavat pesänrakennuspuuhat ja muuttavat tähän pönttöön.

Iloista uutta helmiviikkoa ihan jokaiselle! Rakkaudella Maija