Taakse jäivät erämaa järvet ja vaarat. Kuusamon Suurpetokeskus oli seuraava kohteemme. Siellä näimme Vyötin ja Sulon kumppaneineen. Karhujen lisäksi alueella oli koirasusia ja ilveksiä. Kaikki alueella olevat eläimet olivat joko jääneet orvoiksi, joutuneet onnettomuuteen tai syntyneet siellä. Alueella voi kulkea ainoastaan oppaan johdolla, joka kertoo puiston asukeista.
Eläinpuistossa käytyämme matka jatkui länttä kohti. Taivalkoskella pistäydyimme Iijoki-sarjan kirjoittajan Kalle Päätalon lapsuusenkotiin. Iijoen törmällä oli ihana vanhanajan pihapiiri taloineen, savusaunoineen, navetoineen ja ranta-aittoineen. Sisällä tuvassa kukkivat ikkunalaudoilla pelargoniat ja uuninreunalla tikitti vanha kello. Tuntui kuin isäntäväki olisi lähtenyt vain ulkotöihin ja palaisi pian. Aurinko lämmitti joentörmää ja oli mukava istahtaa hetkeksi katselemaan joelle paikalla, jossa Kalle varmasti on myös istuskellut ja miettinyt tulevia kirjojaan.
Tämän päivän määränpäämme oli Hailuoto, aikojen saatossa maankohouman myötä merestä noussut hiekkainen saari, jonne Oulunsalosta kuljetaan lossilla. Aikataulun mukaisesti liikennöivä lossi on ilmainen ja matka kestää 35 minuuttia. Saari on omaleimainen ja tuntuu kuin ei olisikaan Suomessa. On tämä kotimaamme niin moninainen. Ihmisiä on liikkeellä paljon, emnekä saaneet paikkaa majakkarannasta. Muutaman kuvan ehdin napata ja hänmästykseksemme auton eteen tuli kipittelemään karikukko, joka kuulema on melko harvinainen. Kuvankin ehdin napata. Tässä kuvasaldo. Klikkaa kuvia, niin kukkokin suurenee!
Suurpetokeskuksessa ovat vanhempani joskus vierailleet ja olen lukenut paikasta sekä nähnyt kuvia hoidettavista elimistä. On varmasti kiva paikka vierailla! Olisi loistava kohde muksujen kanssa. Suomi on kaunis sekä monipuolinen. 😍🇫🇮
VastaaPoistaPaljon olikin lapsia metsänkuninkaita katsomassa. Suomessa on paljon katseltavaa. Ehkä toisenlaisia kohteita kuin muualla Euroopassa.
Poista