Moikka!
Kyllä sen huomaa, että toistamiseen vietetään koronakesää. Kotimaan paikat ovat niin ruuhkaiset ja kaikki mahdolliset matkailuajoneuvot on otettu liiterin perukoilta käyttöön. Hailuoto oli niin täynnä, ettemme mahtuneet merenrantamatkaparkkiin, vaan meidän oli tyydyttävä keskellä saarta sijaitsevaan Moittorimajat-alueeseen. Myös radiossa varoitettiin, että lossijono on kilometrin pituinen. Me pääsimme kyllä saarelle heti ensimmäisellä lautalla, mutta mantereelle päin jono oli pitkä.
Hiukan vielä Hailuodosta. Tuo Oulun edustalla Perämeressä sijaitseva saari on kokonaisuutena Unescon maailmanperintölistalla. Tuuli, meri, hiekka ja ihminen ovat muovanneet Hailuotoa. Saaren historia ulottuu noin 2000 vuoden taakse. Maankohoamisen myötä saari on noussut merestä ja jatkaa edelleen nousuaan n. 9 mm vuodessa. Hailuoto on ollut vaha kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta ja vanhoja punaisia kalastajakyliä saarella on vieläkin. Vanha majakka on saaren tuntomerkki. Hailuodossa on myös peltoaukeita, vanhoja talonpoikaisrakennuksia ja metsämaata, jossa kuivaa jäkäläkangasta on niin paljon, että jäkälää kerätään jopa ulkomaille myytäväksi asti. Kesäaikaan saarelle kuljetaan lossilla, mutta talvella Suomen pisintä virallista jäätietä pitkin, joka on noin 10 km pituinen.
Koska epäilimme, että myöhemmin päivällä saattaa lossilla olla ruuhkaa, lähdimme aamupalan syötyämme ajelemaan kohti lauttarantaa. Ensimmäiseen lossiin emme mahtuneet, mutta jätskit rannassa ja seuraava lautta olikin jo tulossa. Lauttamatkakin on elämys.
Keskellä Oulujärveä sijaitsee Manamasalon saari. Se oli seuraava kohteemme. Olemme olleet täällä ennenkin, mutta siitä on jo aikaa. Hiekkaa, lampia ja harjuja on täälläkin. Harjuilla risteilee paljon ulkoilureittejä, hiekkaranta on kuin etelässä ja vesi on lämmintä ja ranta matala. Ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia on paljon. Pikkulampiin on myös istutettu kirjolohia ja niihin saa ostaa kalastuslupia.
Saa nähdä herääkö yöllä sateeseen, jota on ennustettu tulevaksi. Nyt pää tyynyyn, että huomenna taas jaksaa matkustaa.
Matkaterveisin Maija
Hienolta näyttää Hailuodossa. Itse en ole siellä käynyt, mutta vanhempi tyttäremme kävi Lapissa asuessaan noin kerran kuukaudessa siellä tekemässä työkeikan. Hän kertoi Hailuodosta paljon ja suunnitelmissa olikin että matkustaisimme sinne yhdessä joskus. Tytär kuitenkin muutti pois Kolarista eikä enää Hailuodossakaan käynyt, joten matkanteko jäi. Ja sitten tuli korona!
VastaaPoistaHailuoto oli kyllä idyllinen ja kaunis kuin karamelli. Todella käymisen arvoinen. Harmi, etette siellä päässeet käymään, mutta voihan sitä vielä myöhemminkin käydä. Näin paikasta talvikuvia. Silloinkin siellä olisi tosi eksoottista vierailla.
VastaaPoista