Hansakauppiaiden jalanjäljillä

Heissan taas ystävät!
Koko päivä on ajettu kaatosateessa ja kovassa tuulessa. Aamulla kauhisteltiin juuri leikattua leirintäalueen nurmikkoa, jossa leikkuujäte tarttui kenkien pohjiin paksuina kerroksina. Tietää sen sitten, missä se sen jälkeen oli. Seuraavaksi leirintäalueelta lähdettäessä harmiteltiin näiden matkailuajoneuvojen huonoa kulkua märällä nurmikolla, mutta pienen taistelun jälkeen pääsimme lopulta lähtemään. Päivällä pelättiin vesiliirtoa Saksan autobaanalla paksun vesikerroksen peittäessä tien.
Yhtä kaikki, hyvin pääsimme perille tänne Saksan suurimmalle saarelle,  Rügenin saarelle tien mutkitellessa pyökkimetsien hämyisästä suojasta viljavien peltojen täplittämään maisemaan ohi Itämeren hansakaupunkien. Männyt ovat nähneet monta myrskyä jo ennenkin, joten ei tämän päivän myräkkä niitä sen kummemmin ihmetyttänyt. Ovat vain kasvaneet tiettyyn suuntaan kääntäen selkänsä merelle. Tuolle rakkaalle Itämerellemme, joka nyt huokailee ja ärjyy kuohupäissään.
Täksi päiväksi suunnittelu tutustumisreissu majakalle siirtyy huomisaamuun, jollei sada. Mutta vaikka tämän päivän kulttuurianti jäi kovin mitättömäksi, olemme kuitenkin rentoutuneet ja viettäneet aikaa yhdessä.
Onkohan huomenna pouta?
Matkaterveisin Maija