Pikkupupu - Tarinoita lapsen oikeuksien viikolla

Heissan!

Tasavallan presidentin puoliso rouva Jenni Haukion, joka on UNICEFI:n suojelija, ideasta syntyi kampanja, jossa pyydettiin kirjailijoita miettimään, mitä he toivovat jokaiselle lapselle maailmassa ja kirjoittamaan siitä lyhyesti. Kampanja levisi 45 maahan ja Pieniä tarinoita - kampanja täyttää Facebookin koskettavilla tarinoilla lapsen oikeuksien viikolla 14.11-20.11.

Niin paljon on maailmassa lapsia, joille ei suinkaan täyty kaikki lapsille kuuluvat oikeudet. Miksemme mekin kaikki bloggarit voisi kirjoittaa tuollaisia peniä tarinoita, vaikka emme kirjailijoita olekaan? Viikko on jo hyvässä vauhdissa, mutta voihan noita tarinoita kirjoittaa vieläkin. Haastan kaikki kirjoitttamaan pienen tarinan omista ajatuksista, joita lapsille ympäri maapallon toivoo. Otathan haasteen vastaan?

Tässä minun tarinani pikkupupusta:

Hyvin kaukana suuressa tammilaaksossa, suurten vuorien juurella, suuren joen rannalla, suuren ikivanhan tammen juurakossa oli pupuperheen koti. Perheeseen kuului äiti, isä ja pikkupupu. Perhe oli vast´ikään muuttanut tammilaaksoon, eikä pikkupupu vielä ollut ehtinyt oppia tuntemaan kavereita.

Pikkupupu heräsi touhukkaana ja iloisena uuteen päivään, söi äidin hellalla hauduttamaa porkkanapuuroa, joi mukillisen maitoa ja oli innoissaan lähdössä ulos tutkimaan kotikolon ympäristöä. Aurinko paistoi heleästi tammilaakson suurten puunlatvusten lomitse, kun pikkupupu aukaisi kotinsa oven. - Oi äiti, tästä päivästä on varmasti tulossa kiva päivä, hän hihkaisi.

Tutkittuaan hetken uuden kotinsa pihamaata, saapui paikalle toinen pieni pupu. - Hei, kuka sinä olet, kysyi toinen pieni pupu pikkupupulta. - Olen pikkupupu. Olemme juuri muuttaneet tänne äidin ja isän kanssa ja asumme tuossa kotikolossa. Toinen pieni pupu katseli hämmästyksissään. Hän ei ollut eläissään nähnyt tuon väristä pupua. - Miksi ihmeessä olet tuon värinen, kysyi toinen pieni pupu pikkupupulta. Ja pikkupupu selitti. Katsos, ystäväiseni, minun isäni on tullut seitsemän meren takaa, seitsemän vuoren takaa, seitsemän joen takaa, seitsemän laakson takaa ja seitsemän metsän takaa. Siellä, mistä minun isäni tulee, ovat kaikki puput tämän värisiä ja siksi minäkin olen tämän värinen. Muuten olen ihan samanlainen kuin sinä. - Ai, annapas, kun katson tarkemmin, sanoi tonen pieni pupu. Toden totta, sinulla on samanlaiset pitkät korvat kuin minulla, samanlaiset hienot, pitkät viikset kuin minulla, samanlaiset suuret silmät kuin minulla ja samanlainen töpöhäntä kuin minulla. Olemme muuten ihan samanlaiset. Tuletko leikkimään kanssani, kysyi toinen pieni pupu pikkupupulta. Tietysti tulen, vastasi pikkupupu.

Niin pupuista tuli maailman parhaat kaverit. he leikkivät päivät pitkät yhdessä keksien mitä hauskempia temppuja ja heidän iloiseen joukkoonsa liittyi joka päivä uusia pupukavereita.

Tämä puputarina on omistettu kahdelle niin rakkaalle lapsenlapsellemme <3

Iloista viikonloppua, ystävät! Halit Maija