maanantai 6. helmikuuta 2023

Helmikuun kuvahaaste 1. - 5. helmikuuta

Kristiina K julkaisi blogissaan helmikuun kuvahaasteen. Siinä on tarkoituksena kuvata k-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Minäkin päätin osallistua mahdollisuuksieni mukaan. 


1.2. KEITTIÖ Kuva on otettu joulunaikaan. Syksyllä sain uuden naulakon keittiön baaritiskin päähän, johon on mukava ripustaa vaihtelevasti erilaisia esineitä. 


2.2. KÄPY Tämäkin kuva on joululta. Ruokasalin pöydän keskellä oli metsäaiheinen koristelu, jonka kävyt olemme tuoneet Italiasta. Ne ovat koristeina milloin missäkin. 


3.2. KESKELLÄ  Ennen joulua teimme reissun Norjaan. Oslon eteläpuolella sijaitseva  Fredrikstadin kaupunki oli ensimmäinen kohteemme. Vanhan kaupungin portista näkyy kaupungin uusi puoli Oslovuonon toisella puolella. 


4.2. KAATUNUT  Tämä ei ollutkaan helppo kuva löytää, mutta sitten löytyi kaatunut kärpässieni.  Kuvan on tainnut ottaa kolmevuotias pojantytär kännykälläni. 

5.2. KAKKU Viime kesänä vietimme nuoremman tyttäremme häitä. Hääparin pyynnöstä olin uhkarohkea ja uskaltauduin tekemään kakun. Sisällä on suklainen kakkupohja suklaamoussella ja vadelmilla täytettynä. Kuorrutus on aikatauluista johtuen keittiöhenkilökunnan tekemä, "koivupölkkyjä" päällekkäin. 

Siinä ensimmäiset kuvat. Katsotaan, löytyykö tälle viikolle sopivia kuvia.

Mukavaa helmikuuta Sinulle ❤️

tiistai 31. tammikuuta 2023

Öljyntuotantoa yli 3000 vuotta sitten Kökarissa

 Hei!

Viikonlopun Kökarin matkallamme kävimme miehen kanssa ulkoilemassa Otterböten luontopolulla sillä aikaa, kun tytär oli ristiäisissä. Paikka houkutti meitä niin historiansa vuoksi kuin hulppeiden maisemienkin takia.


--------------------

Eletään vuotta noin 1000 eKr. Hylkeenpyytäjät nykyisestä Pohjois-Puolasta ja nykyisen Tanskan Borholmin saaresta ovat saapuneet Kökariin. Asuinpaikaksi on löytynyt pystysuorien kallionseinämien reunustama suojaisa laakso. Talvinen myrskykin vain pyyhkäisee kallioiden yli ja laakson pohjassa olki- ja puukattoiset pyöreät asumukset ovat turvassa. Eteisestä sisään astuessa huomaa keskellä majaa lämpöä hehkuvan tulen. Lattia on peitetty eläinten taljoilla. Saviastioissa, jotka on koristeltu vilja-aiheilla, valmistetaan ruokaa ja väki on kokoontunut tulen ääreen ruokailemaan.  Aterian päätteeksi jäännökset, kuten luut, viedään tunkiolle. Kaivosta haetaan vettä saviruukulla. Päivän askareet tuolla keskellä merta koostuivat hylkeenpyynnistä, hylkeiden nylkemisestä, öljyn keitosta, nahkojen parkitsemisesta, vaatteiden valmistamisesta nahoista ja turkiksista,  ruuanvalmistuksesta, kotieläinten hoidosta ja lämpimänä pysymisestä. Hylje oli elämän perusta. Nahkoja ja taljoja käytettiin myös asumuksen sisustamiseen. Lihasta saatiin voimakasta ruokaa. Kotieläiminä olivat lehmä, possu, hevonen ja lammas. 

-------------------








Päivä oli navakan tuulinen. Ajoittaiset lumikuurot paiskasivat voimalla poskiin jäisiä lumihiutaleita ja pipoa oli vedettävä tiukemmin korville. Polku myöhäiselle pronssikaudelle ajoittuvalle asuinpaikalle, joka on yksi merkittävimmistä Pohjolassa, alkoi kipuamalla jyrkkää kalliota ylös. Matkaa oli noin puoli kilometriä. Osittain märät ja jäiset kalliot osaavat olla yllätten todella liukkaita. Onneksi molemmilla oli jaloissa hyvät, pitäväpohjaiset kengät, mutta silti jokaista askelta oli muistettava varoa. Valkoiset merkit kivissä ja kallioissa viitoittivat kulkuamme. Ylös kalliolle päästyä tuntui kuin olisi erämaassa. Vain tuulen humia. Ei muita ihmisiä, ei taloja, ei autoja. Kaukaa ylhäältä näkyi meri. Maisemaa ja tunnelmaa ei voi oikein sanoin kuvailla, eivätkä kuvatkaan harmikseni kerro totuutta. 

Kalliolta polku laskeutui alas laaksoon, jossa asuinpaikka sijaitsi. Suojainen lepikko oli tarjonnut asuinsijan esi-isillemme yli 3000 vuotta sitten. Nyt, kun puissa ei ollut lehtiä, maaston muoto erottui selvästi. Mielikuvitus lähti lentoon, kuvittelin tuon ajan ihmisten kulkevan samoilla jalanjäljillä kuin minä nyt. Kuvittelin savun tuoksun ja arkiset askareet. Puheen, niin millaisen?

Oli ravistettava itsensä hereille tähän päivään tuolta 3000 vuoden takaa, noustava ylös laaksosta ja lähdettävä laskeutumaan alas kalliolta. Retkemme oli todella mielenkiintoinen. Ihanaa, kun ulkoilulenkki on välillä ihan erilainen. 

Täällä on otettu katajaisen kansamme ensiaskeleet. 

Mukavaa tammikuun viimeistä päivää Sinulle ❤️ 


sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Peitto vauvalle

 Heissan!




Nuorempi tytär sai kutsun pienen poikavauvan ristiäisiin. Teimme yhteistyönä ristäislahjaksi vauvalle nallepeiton. Minä tein vain tyhjät täytepalat ja tytär virkkasi nallepalat ja kokosi peiton. Lisäksi hän kutoi vielä junasukat, joilla on oma tarinansa kerrottavanaan. 

Nyt tehdään jo kolmatta peittoa yhteistyönä. Onneksi meillä on samanlainen käsiala. Yhteisesti tehden kaikki valmistuu nopeasti ja muutenkin tekeminen sillä tavalla on ihanaa. 

Toivotan sinulle tosi leppoisaa sunnuntaipäivää ❤️


tiistai 17. tammikuuta 2023

Pimeä ja valo

 Hei!

Eilen näkyi niin ihmeellinen ilmiö. Auringonsäteet valaisivat hetkeksi maiseman ennen auringon painumista mailleen. Tummansinisten pilvien ympäröimänä aurinko hohti taivaanrannassa metsän yläpuolella tulimerenä. 





Ilman pimeyttä ei ole valoa sanoo Johannes evankeliumissaan. Monenlaista merkitsee tämä sanonta. Totta kuitenkin on se, että vasta, kun päiväkausia jatkunut pimeys joutuu hellittämään otettaan valolle, huomaa valon merkityksen ja vaikutuksen paljon selvemmin. Oli kuin Neiti Kevät olisi hetkeksi asutunut estraadille ja tullut vieraisille kotiin. Ne hetket oli nopeasti tallennettava. Kevät tulee taas tänäkin vuonna. Ei ihan vielä, mutta odottaa jo vuoroaan. 

Tämän kirjoittaja on pimeydestä pitävä peikkomainen luonne, mutta silti lumoutuu valosta. 

Onko siellä pilkahtanut aurinko, missä Sinä olet?

Mukavaa tiistaita ❤️ Maija 

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Hyvää Uutta Vuotta

Heissan piiiiitkästä aikaa! Ja hyvää Uutta Vuotta  ystävät, jos täällä joku vielä käy,  ja vielähän sitä uudenvuodenonnea voi toivottaakin ❤️Blogi meinaa nyt ihan olla hunningolla. Täytyy oikein ryhdistäytyä heti uuden vuoden alkumetreillä. Aiheita on takataskussa vaikka kuinka paljon. 

Joulun olen siivonnut jo lähes kokonaan pois, en kyllä tiedä miksi, sillä aina olen Nuutin päivään asti kuusta halunnut pitää. Pallot on pakattu laatikoihin ja tontut lähetetty tonttumaahan keräämään voimia uutta joulua varten. (Kohtahan se lahjojenteko heillä taas alkaa! Hih 🤭) Muutama tähti on vielä ikkunassa, mutta niitäkään en enää sähköpihinä raaski polttaa. Muutenkin jouluvaloja laittelin paljon vähemmän kuin edellisinä jouluina. 

Ulkona on jo aika kova tuuli, jonka ennustetaan vielä voimistuvan. Nyt lähden kävelemään töihin vastatuuleen. Yhtä kaikki, punaiset posket siitä ainakin saa ja vielä kun laitan piikit kenkien pohjaan, niin on turvallista taivaltaa. 

Miten teillä, joko joulu on siivottu pois, vai odotatko Nuuttia? Joko myrsky ulvoo nurkissa?



Mukavaa loppupäivää! Maija